Esikoinen siirtyi 1v6kk iässä pinniksestä tavalliseen. Sängystä poistuloon reagoitiin viemällä takaisin, ekalla kerralla sanottiin jotain että "nyt on uniaika, pitää nukkua, omaan sänkyyn vaan. Tämän jälkeen äiti ei enää puhu mitään kun nyt nukutaan". Ja sitten seuraavilla kerroilla ei puhuttukaan mitään. Tuo sängystä poistuminen kesti kyllä aikansa (viikkoja), välillä tuli monta kymmentä kertaa pois peräkkäin ja välillä jäi heti ekalla viennillä. Sitten vaan alkoi jäämään, kai viimein uskoi että näin tosiaan asia on.
Joskus annoin leikkiä huoneessaan, kunhan ei sieltä tullut pois.. ja jos leikin äänet kovin yltyivät, vasta sitten kävin siirtämässä takaisin sänkyynsä. Tosi pian oppi sen, että sänkyyn mennään, ja alkoikin heti mennä takaisinpäin kun vaan kättä ojensi kohti. Se poispääsy vaan oli niin hienoa, että sitä piti tietysti kokeilla moneen kertaan.
Meillä tuo siirto tehtiin vasta kun pikkusisaruksen syntymä oli jo varsin lähellä, ja osin tuota takaisinvientirumbaa venytti se etten aina päässyt heti reagoimaan. Miehen ollessa töissä oli mahdotonta kaikista vauvan imetys- tai pyllynpesutilanteista irrota heti viemään isompaa takaisin sänkyynsä, ja toki isompi halusi myös tarkistaa mitä se äiti vauvan kanssa puuhaa. Sitäpä lapsi sitten kokeili, että josko tänään saisikin seikkailla pitkin kotia vai sattuuko tällä kertaa äidille heti takaisinvientimahdollisuus..
Minä ajattelen että teillä on oikein hyvä aika nyt siirtyä isoon sänkyyn, ehtii hyvin tottua asiaan ennen pikkusisaruksen syntymää. Juttelette vaan sänkyyn viedessänne että nyt on aika nukkua ja se tarkoittaa että pitää olla sängyssä, ja jos sieltä tulee pois niin äiti tai isi tuo takaisin heti. Aikansa se ottaa, joten voimia siihen! Itsekin olen miettinyt josko jo tuota pienempää, nyt 1v2kk, siirtäisi pinniksestä pois. Minä itse olen kuulema nukkunut laverisängyssä heti kun äitiyspakkauksen laatikko jäi pieneksi
Aika aikaa kutakin! (Omista karkailuistani ei ole tietoa, pitääkin kysäistä..)