lapsen saamisen myötä on maailman pahuus alkanut ahdistaa..muita?

[pöllölöllö]

Onko muita joita on alkanut lapsen saamisen myötä ihan todella ahdistaa ja pelottaa tämä kauhean paha maailma...?

Minulla varsinkin iltaisin aina välillä hiipii kaikki hirveät uutiset ja maailman pahuudet yms mieleen ja tulee tosi paha olla. Kaikki lapsiin kohdistuvat jutut ja pahuudet tekee niin pahaa nykyään että mietin niitä vaan välillä niin että ihan itkettää. Samalla huolettaa koko tuleva maailma, että mihin tämä kaikki on menossa - huonompaan suuntaan vaan...

Sain ensimmäisen lapseni heinäkuussa ja sen myötä tunnepuoli todella muuttunut. Oman lapsenkin puolesta huolettaa että miten pärjää tässä maailmassa ja miten saan hänelle vahvan itsetunnon ja suojeltua kaikelta tältä sairaalta paskalta.

Esimerkiksi nyt paljastunut pöyristyttävä pedofiliajuttu mistä on ollut juttua mm. Iltalehden sivuilla tuntuu niin pahalta että melkein tarvitsisi jotain lööppikriisiapua kun ei pysty itseään suojelemaan näiltä karmeilta uutisilta

Onko muita vai olenko vain yliherkkä.. :ashamed:

 

[Millenia]

Kyllä ne tuntuu paljon pahemmalta sen jälkeen kun saa oman lapsen. Ahdistaa ihan täysillä ja pelottaa oman lapsen tulevaisuus. Ei se muu auta kuin koittaa olla liikaa ajattelematta tuota kaikkea paskaa. Ihminen pystyy sopeutumaan.

 

[persvakoonasana]

Jep, ja erityisesti kaikki lapsiin liittyvä ahdistaa paljon aiempaa enemmän.

 

[ahma]

Se on tavallaan perusteltu tunnereaktio pienen lapsen vanhemmalle, täytyy vaan varoa, ettei se saa liikaa valtaa ja tule sillälailla tavaksi, että alat elää lapsen puolesta.

Kaikki täällä kuitenkin joutuu itse elämänsä elämään, eikä siitä tahdo sitten enää tulla hääviä tulosta, jos sitä ei ole saanut pienestä pitäen riittävän itsenäisesti harjoitella.

 

[Viuvauvou]

Kyllä näin on, mutta se on vaan kestettävä, ihan kuin ahma tuossa sanoi.

 

[salmiakkitassu]

Kuulostaa osin tutulta. Kai se on äidin vaistoa ja suojelun halua. Aikamoinen leijonaemo- olohan tässä välillä on. Mutta ajattelen niin että teen parhaani, hoidan ja suojelen lastani ja koitan parhaani mukaan kasvattaa järkevän ja hyvän itsetunnon omaavan nuoren ja aikanaan aikuisen hänestä, niin hänellä on hyvät mahdollisuudet pärjätä maailman pyörteissä. Onneksi on mies rinnalla kasvattamassa ja iltaisin laitan myös kädet ristiin lapseni puolesta.

 

[pöllölöllö]

kiva kuulla että muilla samoja fiiliksiä. olis kiva kuulla myös tosiaan että tottuuko tähän joskus vähän paremmin??? oma lapsi on niin "tuore" että nyt kun nää tunteet on niin uusia niin ne tuntuu varmaan vielä pahemmilta..(toivottavasti..)

ei näistä kyl paljoo ennakkoon puhuta, mulle tuli nämä tunteet kyllä kun halolla olis päähän lyöty. ennen ei tuntunut melkein "mikään miltään" ja nyt on ihan tippa linssissä kun jossain sarjassa on vauva joka itkee...huh joo ja kaupassa jos vauva itkee niin ihan ahdistaa jos ei äiti tee asialle jotain hassua...mutta ehkä tähän tottuu tosiaan.

 

[Memsku-74]

Tuttu tunne... Tuokin kun kaupassa jonkun vauva itkee niin oikeen riipaisee vaikka ei pienellä varmaan mikään hätänä olisikaan.
Sellaista ajattelin kun minulla nyt on tämä pienokainen ja sitten teini ikäinen. Niin olen huomannut, että ei se huoli sieltä katoa se vain muuttaa muotoaan sitä mukaan kun lapsi kasvaa. Mutta kyllä sen kanssa oppii elämään. Niinkun joku jo kirjoittikin.
Tsemppiä sinulle. Kyllä se siitä tasaantuu usko pois. :flower: :flower:

 

[Localoba]

Yep. Tuttu tunne. On vain annettava lapselle tilaa kasvaa, sillä ei häntä voi kotiin lukita. Ei se maailma paljon parempi paikka ole ollut omassa lapsuudessakaan, mutta silloin ei tiedetty kaikesta kaikkea "tieto lisää tuskaa".

Välillä tulee tippa linssiin kun oma 11kk lörpöttelee bussissa ja koittaa tehdä tuttavuutta vieraiden ihmisten kanssa ja nämä vain kääntävät päänsä pois. Tuskin pienokainen tästä traumoja saa, mutta... :ashamed: ja enemmän kuitenkin on niitä jotka vastaavat hymyyn tai alkavat juttelemaan hänelle. On sitä pahuutta, mutta löytyy myös paljon hyvyyttä.

 

[Sompio]

Täällä kanssa yksi, jota maailman pahuus huolestuttaa :/

Alan töitä kun olen tehnyt, niin on toki huolettanut ennenkin. Mutta oman lapsen kohdalla se huoli on niin paljon suurempaa ja todempaa. Ja juurikin tuon pedofiili-tapauksen luettuani voin ihan fyysisesti pahoin ja tuntui, että oksennan ja pyörryn siihen paikkaan.
Varsinkin kun itsellä on tyttö-vauva, niin oikeasti kyllä pelottaa kaikki mahdollinen :'(

Toivon vain, että peloistani pääsen eroon ja en saa ainakaan lapseen niitä tartutettua. Mutta itsekin olen arka ja en tykkää esim. myöhään illalla liikkua yksin. Olen kyllä lapsena ollut arka ja pelokas myös. Toivon, että omasta lapsestani osaisin kasvattaa reippaan ja hyvän itsetunnon omaavan.

 

[Layla80]

Minäkin olen huomannut ihan saman! Samoin kaikki kauhu- ja jännitysleffat ja sarjat jää katsomatta, koska riipaisee ihan fyysisesti kaikki väkivaltakohtaukset. Vielä pari vuotta sitten katsoin ihan innolla splättärikauhua, nyt ei tulis kuuloonkaan. Oma lapsi tällä hetkellä siis vielä pieni, 3 kk ikäinen ja todellakin ahdistaa nuo pedofiliauutiset... Sairas, sairas maailma. Ihan kaikelta ei tietenkään omaa lastaan voi suojella, mutta parhaansa voi yrittää. Pelkään että musta tulee ihan ylisuojelevainen leijonaemo. Toisaalta, itsekin olen ihan ihme tilanteista selvinnyt joten pitää vaan luottaa että elämä kantaa =)

 

[mun muru]

Kyllä!

 

[pöllölöllö]

No eilen tuli leffa Perhe on painajainen ja siinä se morsiamen isä harjotti sellaista itketys unikoulua...no mä olin ihan että karseeta ja en voi kattoo koko leffaa kun ärsytti niin ja sitten vaan mietin että miten ne on saanut sen lapsen itkemään siinä leffassa oikeeseen aikaan, koska näytti aidosti itkevän! No sitten luin Hesarista kuinka Kiinassa kaapataan vauvoja - varsinkin poikavauvoja ja myydään eteenpäin, jopa 2 kk ikäisiä ja siinä oli kuva kuinka sellainen ihan pieni kaappaajien kynsistä pelastettu vauva oli itkevän isoisän sylissä - no iso itku tuli itellekin (sen vauvan pikkuruinen käsi oli ihan kuin oman vauvan käsi) ja nyt en enää kohta lue lehtiäkään -perkule!!! Tää on kyllä selkeesti nihkein juttu koko vauvan saamisessa, sitä ikäänkuin herää jostain unestä tähän maailmaan.

Jotenkin vaan menee yli ymmärryksen miten ihminen voi olla niin tunteeton ja julma - tarvis oikeesti kohta jotain kriisiapua miten käsitellä näitä maailman pahuuksia ja jatkuvaa uutistulvaa. Köyhyys aiheuttaa paljon pahaa maailmassa.

Pakko kai tähän on turtua ajan myötä, pakko...