Lapsen ruokailu, tuleva ongelma suvun joulupöydässä

[hoiöl]

Lapsi on kuitenkin ihminen, ja häntä tulee sellaisena kunnioittaa. Hänellä on omat tarpeensa ja halunsa ja niihin ei kuulu se, että toiset painostaa häntä syömään tai kiristävät ruoalla. Ruokarauha kuuluu lähtökohtaisesti kaikille.

Miksi koet että lasta ei tarvitse kunnioittaa? Ettei hänen tunteitansa tai tarpeitansa tarvitse ajatella?

Miten ruokailusäännöistä kiinni pitäminen on yhteydessä kunnioitukseen tai sen puutteeseen? Lapsi ei aina itse tiedä mitä tarvitsee. Esim tuollaisessa juhlatilanteessa saattaa olla kivempi päästä leikkimään vaikka serkkujen kanssa, silloin sanoo että ei halua syödä enää vaikka oikeasti olisi nälkä. Kun ei vaan malta. Tällöin aikuisen tehtävä on toppuutella ja käskeä lapsen syömään että on kylläinen.

 

[ninaTT]

Miten ruokailusäännöistä kiinni pitäminen on yhteydessä kunnioitukseen tai sen puutteeseen? Lapsi ei aina itse tiedä mitä tarvitsee. Esim tuollaisessa juhlatilanteessa saattaa olla kivempi päästä leikkimään vaikka serkkujen kanssa, silloin sanoo että ei halua syödä enää vaikka oikeasti olisi nälkä. Kun ei vaan malta. Tällöin aikuisen tehtävä on toppuutella ja käskeä lapsen syömään että on kylläinen.

Entä jos hän kertoo olevansa kylläinen?

 

["suski"]

Miten ruokailusäännöistä kiinni pitäminen on yhteydessä kunnioitukseen tai sen puutteeseen? Lapsi ei aina itse tiedä mitä tarvitsee. Esim tuollaisessa juhlatilanteessa saattaa olla kivempi päästä leikkimään vaikka serkkujen kanssa, silloin sanoo että ei halua syödä enää vaikka oikeasti olisi nälkä. Kun ei vaan malta. Tällöin aikuisen tehtävä on toppuutella ja käskeä lapsen syömään että on kylläinen.

Peesaan ja lisäänpä vielä sen, että jotkut lapset kyllä malttavat syödä itsensä pöydässä kylläiseksi, mutta kaikki eivät.

 

[ihkpo]

Entä jos hän kertoo olevansa kylläinen?

Silloin aikuinen käyttää omaa harkintaansa, ottaa huomioon sen milloin ja mitä lapsi on viimeksi syönyt ja kuinka monta suupalaa nyt on mennyt. Jos hänestä siltä tuntuu, hän kehoittaa lasta syömään vielä lisää. Koska aikuisena hän ymmärtää sen että lapsi ei oikeasti ole vielä kylläinen vaikka niin sanoo.

 

[||]

Kummasti vaan usein nämä "täynnä olevat" lapset heräävät henkiin kun on kyse jälkiruoasta tai karkeista... Eli joku kuri pöydässäkin pitää olla ettei pieni lapsi ala pompottelemaan koko pöytäseuruetta...

Mulla itselläni on ainakin niin, että vaikka olisin tosi ähky ruuasta, niin kuitenkin tekee vielä miele makeaa sen jälkeen..

 

[leijona76]

Entä jos hän kertoo olevansa kylläinen?

Vissiin se ei oo totta ja pitää vaan komentaa syömään. Lapset ovat yksilöitä syömisasiassakin ja joku todella on täynnä vähästä kun toinen syö paljon. Omaani en ole komentanu ja kasvanu se on silti hyvin eli saa ravintoa tarpeeksi. Mä vaan en näe järkeä tuputtamisessa ja siinä että ruoka on jokin välinen hallita lasta.

 

[ninaTT]

Silloin aikuinen käyttää omaa harkintaansa, ottaa huomioon sen milloin ja mitä lapsi on viimeksi syönyt ja kuinka monta suupalaa nyt on mennyt. Jos hänestä siltä tuntuu, hän kehoittaa lasta syömään vielä lisää. Koska aikuisena hän ymmärtää sen että lapsi ei oikeasti ole vielä kylläinen vaikka niin sanoo.

Heh Jos aikuisesta tuntuu niin hän käskee lasta syömään Missäköhän vaiheessa lapsi sitten itse mystisesti oppii tuntemaan olonsa kylläiseksi/nälkäiseksi kun hänelle on pienestä asti opetettu, että hän on aina väärässä eikä hänen pidä luottaa oman kehon tuottamiin signaaleihin?

Ja mun mielestä lapsella on oikeus olla nälkäinen jos ei halua syödä. Ei se minun asiani ole. Mikä oikeus minulla on kieltää häntä leikkimästä jos hän haluaa eikä hän leikkimisellään muita häiritse?

 

[....]

Missäköhän vaiheessa lapsi sitten itse mystisesti oppii tuntemaan olonsa kylläiseksi/nälkäiseksi kun hänelle on pienestä asti opetettu, että hän on aina väärässä eikä hänen pidä luottaa oman kehon tuottamiin signaaleihin?

Heh joo, kerran vuodessa....

 

[juygh]

Heh Jos aikuisesta tuntuu niin hän käskee lasta syömään Missäköhän vaiheessa lapsi sitten itse mystisesti oppii tuntemaan olonsa kylläiseksi/nälkäiseksi kun hänelle on pienestä asti opetettu, että hän on aina väärässä eikä hänen pidä luottaa oman kehon tuottamiin signaaleihin?

Ja mun mielestä lapsella on oikeus olla nälkäinen jos ei halua syödä. Ei se minun asiani ole. Mikä oikeus minulla on kieltää häntä leikkimästä jos hän haluaa eikä hän leikkimisellään muita häiritse?

Edelleenkin, lapsi ei ole kypsä päättämään kaikista itseään koskevista asioista. Minusta tuollainen asenne ja kasvatustapa osoittaa välinpitämättömyyttä vaikka sillä ehkä yritetäänkin hakea jotain muuta.
Olisihan se itseasiassa varmaan helppoa antaa lasten tehdä itse kaikki päätökset eikä puuttua mihinkään..

 

["suski"]

Ja mun mielestä lapsella on oikeus olla nälkäinen jos ei halua syödä. Ei se minun asiani ole. Mikä oikeus minulla on kieltää häntä leikkimästä jos hän haluaa eikä hän leikkimisellään muita häiritse?

Sulla ei ole oikeutta vaan VASTUU huolehtia siitä, että lapsen perustarpeet (joista yksi tärkeimmistä on ravinto) tulevat täytetyksi.

 

[pojmöl]

Missäköhän vaiheessa lapsi sitten itse mystisesti oppii tuntemaan olonsa kylläiseksi/nälkäiseksi kun hänelle on pienestä asti opetettu, että hän on aina väärässä eikä hänen pidä luottaa oman kehon tuottamiin signaaleihin?

Ei siinä ole mitään mystistä, siinähän hän oppii huomaamaan millaiselta tuntuu kun on oikeasti täynnä kun vanhempi neuvoo syömään vielä lisää.
Miten sinä kuvittelet että hän oppii mitään jos et sinä häntä opeta?

 

[leijona76]

Mun muksu on sitä lajia joka ei käskien syö palaakaan. Suu on napsahtanut kiinni jo vauvana eikä se edelleenkään syö jos ei oo syödäkseen. Pöydässä ottaa minkä ottaa ja sillä hyvä. Oli kotona tai kylässä. Kyl mua rasittas sukupöydässä tuputtaminen ja kiristys koskien pojan syömisiä. Olkoonkin kerran vuodessa.

 

[ninaTT]

Edelleenkin, lapsi ei ole kypsä päättämään kaikista itseään koskevista asioista. Minusta tuollainen asenne ja kasvatustapa osoittaa välinpitämättömyyttä vaikka sillä ehkä yritetäänkin hakea jotain muuta.
Olisihan se itseasiassa varmaan helppoa antaa lasten tehdä itse kaikki päätökset eikä puuttua mihinkään..

On se =) Sitä oppii kuinka fiksuja lapset ovatkaan. Ja lapsi oppii, että hänen käyttäytymisellä on vaikutus tässä elämässä ja siksi hänen on toimittava hyvin, jotta kaikki sujuisi hyvin ja elämä olisi helpompaa.

Mä en ymmärrä millä oikeudella toinen ihminen sanelee toiselle KAIKEN, ihan siitä alkaen, kuinka monta murusta pitää syödä, milloin saa nousta pöydästä ja saako ottaa jälkiruokaa muiden mukana vai ei. Aika kontrollinhaluista. Miksi on niin vaikeaa antaa lapsen elää omaa elämäänsä? Tuntea omia tunteitansa ja toimia niiden mukaisesti, toki ottaen muut huomioon...?

Miksi lapselle nälän, janon, kylmän tms tuottama paha mieli on SUURI VÄÄRYYS JA KAUHEUS jolta häntä suojelee äiti, mutta äidin tuottama paha mieli, pettymys ja viha ovat suorastaan suotavia jotta lapsi oppisi toimimaan tässä maailmassa? Miksi siis lapsen olisi helpompi käsitellä äidin kontrollinhaluisuutta vrt ihan omia tunteitaan ja tuntemuksiaan jotka normaaliin elämään kuuluvat?

 

[ninaTT]

Ei siinä ole mitään mystistä, siinähän hän oppii huomaamaan millaiselta tuntuu kun on oikeasti täynnä kun vanhempi neuvoo syömään vielä lisää.
Miten sinä kuvittelet että hän oppii mitään jos et sinä häntä opeta?

Hän oppii ihan tavallisesta elämästä =) Tuntemalla nälkää ja kylläisyyttä. Vanhempi yksinkertaisesti ei voi tietää onko lapsi kylläinen vai ei. Arvauksia voi heittää. Lapsi tietää paremmin.

 

[leijona76]

Ei siinä ole mitään mystistä, siinähän hän oppii huomaamaan millaiselta tuntuu kun on oikeasti täynnä kun vanhempi neuvoo syömään vielä lisää.
Miten sinä kuvittelet että hän oppii mitään jos et sinä häntä opeta?

Kuka sen toisen puolesta voi mennä sanomaan mikä on riittävästi? Aikuisetkin syövät hyvin erimääriä ja sama pätee lapsiin. Johan vauvat syövät eritahtia toisiinsa nähden. Kummasti tuo yli metrinen 3v on osannut syödä tarpeekseen vaikken ole hänen kylläisyyttään menny määräämään.

 

[Tallu -]

Aikoinaan piti vääntää kättä tästä asiasta meidänkin suvussa. Varsinkin äitini kanssa. Hän tahtoi vähän liiankin kanssa houkutella lapsia syömään. Sanoin sitten, että pitää luottaa lapsen omaan tuntemukseen siitä, milloin maha on täynnä, jolloin hänelle kehittyy luonnollinen tapa annostella ruokansa määriä, eikä sen vuoksi ainakaan tule ylipaino-ongelmia. Kyllä mummu on sittemmin oppinut sen asian, eikä meidän lasten ole siellä(kään) tarvinnut syödä lautasta tyhjäksi, jos ei ole jaksanut. Mummu on sitten itse syönyt tähteet...
Toisaalta ymmärrän häntäkin. Hän on pula-ajan lapsi, eikä silloin saanut laittaa ruokaa roskiin... mutta nyt on nyt, ja mennään tämän ajan ehdoilla ja tavoilla.

 

[hyoij]

Hän oppii ihan tavallisesta elämästä =) Tuntemalla nälkää ja kylläisyyttä. Vanhempi yksinkertaisesti ei voi tietää onko lapsi kylläinen vai ei. Arvauksia voi heittää. Lapsi tietää paremmin.

Mä kyllä sanoisin että lapsi oppii turvattomuutta sillä että joutuu tekemään itse kaikki elämäänsä koskevat päätökset. Hänellä ei ole olemassa aikuista joka asettaa rajat. Sellaiseen aikuiseen lapsella on oikeus.

 

["vieras"]

Hän oppii ihan tavallisesta elämästä =) Tuntemalla nälkää ja kylläisyyttä. Vanhempi yksinkertaisesti ei voi tietää onko lapsi kylläinen vai ei. Arvauksia voi heittää. Lapsi tietää paremmin.

Niin ja lapsi tietää paremmin sen, että saa jälkiruokaa hetken päästä joka tapauksessa, eli ei kannata syödä niitä pahoja kasviksia. Lapsi sen sijaan ei tiedä, että se mikä on hänelle terveellistä ei tarkoita vain äidin älytöntä vallankäyttöä, vaan hänen omaa hyvinvointiaan. Mutta lapsihan tietysti "tietää" että se jälkiruoka on aina parempi kuin ne kasvikset siinä lautasella, joten hänen oppimistaan ja mielihaluaan pitää tietenkin vanhempien kunnioittaa.

 

[Tallu -]

Tässä on hyvä artikkeli aiheesta: Millaisia ovat lasten syömisongelmat? - Kookas News

 

[bdt]

Mitäpä jos siitä tuputukseen tai sen kieltämiseen verhottu valtataistelu isovanhempien ja vanhempien välillä vaan sovittaisiin jo etukäteen perutuksi. Sitähän se on . Joku tietoinen äiti raivostuu kun hänen vanhempansa tuputtuvat ja jotkut isovanhemmat tuputtavat kun eivät muuten osaa ilmentää välittämistään. Soppa on valmis. Tästä jos tapellaan niin on kaikki muut asiat ilmeisesti jo niin solmussa että tämä on ainoa aihe ylipäätään mistä kommunikoidaan.
Huoh.

 

[ninaTT]

[QUOTE="vieras";22615894]Niin ja lapsi tietää paremmin sen, että saa jälkiruokaa hetken päästä joka tapauksessa, eli ei kannata syödä niitä pahoja kasviksia. Lapsi sen sijaan ei tiedä, että se mikä on hänelle terveellistä ei tarkoita vain äidin älytöntä vallankäyttöä, vaan hänen omaa hyvinvointiaan. Mutta lapsihan tietysti "tietää" että se jälkiruoka on aina parempi kuin ne kasvikset siinä lautasella, joten hänen oppimistaan ja mielihaluaan pitää tietenkin vanhempien kunnioittaa.[/QUOTE]

Miksi kasvikset muka ovat pahoja? Kuka hänelle on sen opettanut? Pakotatko lapsen syömään jälkiruokaa jos hän ei halua koska on hyväksi hänelle kokea erilaisia makuelämyksiä?

Jos arkena tarjoaa ihan terveellistä ja monipuolista ruokaa eikä demonisoi mitään ruokia tai leimaa muita pahaksi pakkopullaksi, niin miksi tarvitsisi välittää siitä, että lapsi joskus jättää kasvikset syömättä ja ottaa kuitenkin jälkiruokaa? En ymmärrä. Tuskin kuitenkaan kukaan joka päivä lapselle jälkiruokia tarjoilee.

Mitä väliä sillä on jos lapsi jättää sen 100g kasviksia välistä esim yhtenä päivänä kuukaudesta ja syö 50g enemmän jälkiruokaa mutta on tyytyväinen ja säilyttää terveen suhtautumisen ruokaan ja syömiseen, koska kukaan ei painosta häntä? Onko sillä tosiaan niin suuri merkitys kokonaisuuden kannalta?