Toggle sidebar

Lapsen piti vaihtaa housut, sen sijaan potki housuja 5min, tätä ennen karkasi vaatteiden vaihdosta,ikää 8,5v

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "gilda"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
G

"gilda"

Vieras
Nyt vaihtaa paitaa, pisti paidan kaula-aukon lanteille ja tanssii tossa laulaa jotain mammoniäsätömuaaa..kato äiti mulla on hame. shättöleidii..

sai paidan pois, t-paidan päälle ja nyt pyörii ja laskee... seisoskelee

Sen pitäs pukee! Mut kaikki on tällästä titityy titityy hommaa.

No niin ja sit lähti housut,jotka oli pukenut ekana.

Mä haluun ton lapsen aamusta pariksi tunniksi johonkin edes kerran viikossa, niin että voin olla rauhassa. Kenkuttaa aina aamuisin kun kaikki hommat menee noin joka aamu. Tiedän että se ei voi sille mitään.
 
:hug:...voihan se olla hankalaa - hänelläkin. Ei ne aamut kaikki ole yhtä happyhappy- joyjoyta lapsellakaan.

Voisitko ajatella olevasi seuraavalla kerralla tukena ja apuna? Kärsivällisesti mutta napakasti ohjeistamassa. Ja joo - joskus ihan konkreettisesti auttamassakin. Koska tuon ikäisetkin kaipaavat huomiota ja hellyyttä...ja osaavat heittäytyä välillä ihan vauvamaiseksikin (mulla on samanikäinen poika) kuuluu kuvioon enemmän tai vähemmän.

Ja - hän pukee tanssien! Mene itse mukaan, vispaa lanteita, opasta pukemisessa hoilottaen vaikka macarenaa - viljele hyväntahtoista huumoria, jos se lapseesi uppoaa.

Huomenna voi olla jo parempi aamu, hänelläkin.

Nyt menet ottamaan kupin kahvia/teetä/tuoremehua, istut alas ja rauhoitut. Hyvä päivä tästäkin tulee :)!
 
Mitäs jos tekisitte sellaisen aamulistan,miettisitte yhdessä mitä pitää tehdä ja missä järjestyksessä. Meillä oli tytöllä sellainen viimevuonna käytössä kun lähti hetken aikaa yksin kouluun,sen ansiosta ei myöhästynyt eikä soitellut perään. Sen jälkeen annat tehdä itse,teet jotain muuta niin ei mene hermo.
 
Viimeksi muokattu:
joo no siks mä tulin palstalle, etten hermostu lapselle. en mä usko että mikään supernanny ongelmaa saisi katoamaan(sen verran monessa paikassa juostu tuon lapsen kanssa tutkimuksissa että ollaan oikeastaan tavattu kaikki sen alan ammattilaiset joilta voisi kuvitella apua saavansa= muutosta arkeen. Mutta täytynyt vaan hyväksyä että tällsätä tää nyt on).

hei yleensä mä oonkin vieressä opastamassa...mut camoon kuka jaksaa 8vuotta vieressä opastaa ja opastaa joka päivä...joka aamu... No okei siis 3vuotiaana meni pk:hon ja no 5,5vuotta aamut ollut tälläsii. Kun muilla 8vuotias osaa lähteä yksin kouluun. No kyllä mä tiedän että hänellä on neurologinen poikkeavuus.

Mut silti tahtoisin yhen aamun jolloin voin olla vaan itselleni.
 
Oletan, että kyseessä on erityislapsi, kun sanoit ettei lapsi voi sille mitään?Eli siihen en puutu. Ja tiedät varmasti myös itse parhaiten mikä tehoaa lapseesi, ehkä juurikin se palstailu ja se että et lähde mukaan temppuun?
Täällä asuu aspergertyttö, 11 vuotta. Ja voi, halauksen sinulle lähetän, samaa rumbaa täälläkin. Meillä tehoaa parhaiten, kun olen mukana koko aamutoimen ajan. En päästä yhtään lepsuilemaan tai sinkoamaan, vaan olen kokoajan valppaana kertomaan mitä seuraavaksi. Yhtään ei saa höllätä. Se toimii, ja lapsi menee ku kone seuraavaan vaiheeseen, ja lopulta ulos ja matka kouluun alkaa. Jos menee siitäkin huolimatta plörinäksi niin huumori auttaa lähes aina.. JOS äitillä on hyvä aaamu. Mut autas jos kaikki ollaan liian väsyneitä, sit on piru irti, mut on se aina kouluun ajoissa kerenny, ja äitikin jopa töihin! =)
 
[QUOTE="jenni";27613978]Oletan, että kyseessä on erityislapsi, kun sanoit ettei lapsi voi sille mitään?Eli siihen en puutu. Ja tiedät varmasti myös itse parhaiten mikä tehoaa lapseesi, ehkä juurikin se palstailu ja se että et lähde mukaan temppuun?
Täällä asuu aspergertyttö, 11 vuotta. Ja voi, halauksen sinulle lähetän, samaa rumbaa täälläkin. Meillä tehoaa parhaiten, kun olen mukana koko aamutoimen ajan. En päästä yhtään lepsuilemaan tai sinkoamaan, vaan olen kokoajan valppaana kertomaan mitä seuraavaksi. Yhtään ei saa höllätä. Se toimii, ja lapsi menee ku kone seuraavaan vaiheeseen, ja lopulta ulos ja matka kouluun alkaa. Jos menee siitäkin huolimatta plörinäksi niin huumori auttaa lähes aina.. JOS äitillä on hyvä aaamu. Mut autas jos kaikki ollaan liian väsyneitä, sit on piru irti, mut on se aina kouluun ajoissa kerenny, ja äitikin jopa töihin! =)[/QUOTE]

oikeassa olet. ei siihen taida tehota sen enempää jämäkkä ohjaus kuin palstailukaan, mutta jämäkällä ohjauksella asiat kyllä sujuu nopeammin, ja palstalle tulin vaan kun alko suututtaa. Kyllähän sen tetää jo illalla nukkumaan mennessä että millanen aamu on edessä, kun aikalailla samanlaista touhua on joka aamu. (mut joskus sit on niit aamui ku ite haluis vaan hetken olla rauhassa, tai että joku muu hoitas lapsen valvomisen).

Kyllä meillä ollaan ajoissa koulussa,kun taksi hakee ja ite taluttaa lapsen taksiin, mutta jos lapsen pitäs ite selvitä aamuista ei pääsisi ikinä edes sinne taksiin.
 
[QUOTE="vieras";27613994]Sitä minä vain ihmettelen, että miksi nykyään on niin paljon "erityislapsia", joiden käytökselle ei nyt vaan muka voi mitään? Missä he ennen olivat?[/QUOTE]

He ovat selvinneet jotenkuten elämästä ja saaneet sen leiman että ovat hankalia lapsia ja kurittomia ja kamalia eivätkä ehkä edes pärjää koulussa, opiskelussa, missään! Ovat olleet suvun häpeäpilkkuja joista kukaan ei ole koskaan uskonut tulevan mitään, lytätty heti alkuunsa.

Aikuisena ovat sitten ehkä saaneet jonkun ammatin, lopettaneet koulut kesken, ovat nuorisokodissa, tai kadulla ryyppäämässä. Päätyen vankilaan, kadulle, tai vähintäänkin mielenterveyspuolen asiakkaita, tai luusereita.

Ennaltaehkäisemällä saadaan varmasti nykyään paljon parempaa tulosta, ja näitä erityislapsiakin voidaan auttaa jo ajoissa, ennenkuin tilanne riistäytyy käsistä.
 
[QUOTE="vieras";27613994]Sitä minä vain ihmettelen, että miksi nykyään on niin paljon "erityislapsia", joiden käytökselle ei nyt vaan muka voi mitään? Missä he ennen olivat?[/QUOTE]

Ne oli niitä tarkkisluokkalaisia=häiriköitä.. vielä aiemmin niitä jotka piilotettiin.Niitä jotka mahdollisesti menehtyi nuorena, koska ovat riski/onnettomuus alttiita. Synnyttäjien keski-ikä on korkeampi kuin ennen(lisää riskiä kromosomipoikkeavuuden synnylle joka voi mm.aiheuttaa neurologisia ongelmia, jopa kehitysvammaisuutta em down). Nykyään nää poikkeavuudet tunnistetaan, tai ei kaikki tunnista(enne ois itekkin voinut ajatella että se on se kasvatus).

Kato kun meidän lapsi on sellanen että vaikka se kuinka haluaisi jotakin, siis todella kovasti niin hän ei silti pysty hillitsee itseään, enkä minäkään sitä ymmärtänyt ennen diagnoosin ja tiedon saamista. Olin vaan ihmeissäni että miksi lapsi toimii sillä tavalla että ei saa mitä haluaa(em karkkipäivää/peliaikaa tms) ja sit itkee. Mutta kun sitten sai tiedon ja alkoi ymmärtää että lapsihan ei itseasiassa kykene hillitsee käytöstään alkoi tajuta asioita.
 
[QUOTE="jenni";27614010]He ovat selvinneet jotenkuten elämästä ja saaneet sen leiman että ovat hankalia lapsia ja kurittomia ja kamalia eivätkä ehkä edes pärjää koulussa, opiskelussa, missään! Ovat olleet suvun häpeäpilkkuja joista kukaan ei ole koskaan uskonut tulevan mitään, lytätty heti alkuunsa.

Aikuisena ovat sitten ehkä saaneet jonkun ammatin, lopettaneet koulut kesken, ovat nuorisokodissa, tai kadulla ryyppäämässä. Päätyen vankilaan, kadulle, tai vähintäänkin mielenterveyspuolen asiakkaita, tai luusereita.

Ennaltaehkäisemällä saadaan varmasti nykyään paljon parempaa tulosta, ja näitä erityislapsiakin voidaan auttaa jo ajoissa, ennenkuin tilanne riistäytyy käsistä.[/QUOTE]

Juuri näin. vangeista aika monella on mm. hoitamaton AD/HD.
 
Lasten kanssa työskennelleenä silmään pisti tuo "tulin palstalle, jotten hermostuisi lapselle"

Kyllähän lapset vitkuttelee, känkkää, kiukkuaa yms. Mutta jos menee mahdottomaksi pelleilyksi, eikö ole aika luonnotonta vanhemman olla kiukustumatta ja hermostumatta?
Ja kaikki temppuilevat lapset ovat sitten vanhempien mielestä ADHD-tapauksia. Itse tiedän työn(kin) puolesta monia vanhempia, joilla vanhemmuus ja rajat ihan hukassa, jopa maalaisjärki - ja sitten laitetaan se adhd-leima lapselle kun ei osaa käyttäytyä ja arki on mahdotonta.

Ja vaikka olis lapsikin kuinka adhd ja asperger, on aikuisen omalla toiminnalla ja jämptiydellä paljonkin vaikutusta lapsen toimintaan.
Lapsi temppuilee - mutta miten siihen suhtautuu aikuinen?
 
[QUOTE="no niin";27614071]Lasten kanssa työskennelleenä silmään pisti tuo "tulin palstalle, jotten hermostuisi lapselle"

Kyllähän lapset vitkuttelee, känkkää, kiukkuaa yms. Mutta jos menee mahdottomaksi pelleilyksi, eikö ole aika luonnotonta vanhemman olla kiukustumatta ja hermostumatta?
Ja kaikki temppuilevat lapset ovat sitten vanhempien mielestä ADHD-tapauksia. Itse tiedän työn(kin) puolesta monia vanhempia, joilla vanhemmuus ja rajat ihan hukassa, jopa maalaisjärki - ja sitten laitetaan se adhd-leima lapselle kun ei osaa käyttäytyä ja arki on mahdotonta.

Ja vaikka olis lapsikin kuinka adhd ja asperger, on aikuisen omalla toiminnalla ja jämptiydellä paljonkin vaikutusta lapsen toimintaan.
Lapsi temppuilee - mutta miten siihen suhtautuu aikuinen?[/QUOTE]

En jaksa edes kommentoida muuta kuin että KIITOS.
Olen itsekin kasvatusalalla, joten syytöksesi oli aika aiheeton.
 
[QUOTE="vieras";27613994]Sitä minä vain ihmettelen, että miksi nykyään on niin paljon "erityislapsia", joiden käytökselle ei nyt vaan muka voi mitään? Missä he ennen olivat?[/QUOTE]

Ne alkoivat hiihtämään ja hyppäämään mäkeä ja tuloshan on kaiken kansan nähtävillä.
 
Musta toi sun asenne on ihana. Moni muu HUUTAISI täällä palstalla ja lähes haukkuisi lapsensa tai kiroaisi elämänsä, mutta sinä olet turhautumisesta huolimatta tytni. Olet hyvä äiti lapsellesi, jaksamista!! :)
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa