Lapsen peliriippuvuus

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja jaana
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
J

jaana

Vieras
Muutama päivä sitten ihmettelin, jotta lapseni 13 v ei halua tulla luokseni vaikka meillä on sopimus, että lapsi on puolet ajastaan niin minun luonani kuin isänkin luonaan. Noh, aluksi lapsi keksi kaikenlaista mm. liian pitkä koulumatka (vajaa 2 km), vauva itkee (vauva itkee hyvin harvoin ) jne joten luonnollisesti mietin kovasti että mistä on kyse. Lisäksi lapsi on joka päivä koulun jälkeen livahtanut isälleen useammaksi tunniksi. Tottahan mulla oli olo, että mitähän mahdan tehdä väärin ja olenpas p****a äiti. Syy selvisi eilen. Lapsella on vahva peliriippuvuus ja isä ei suostu tuomaan meille tietokonetta. Ja vaikka toisikin, niin lapsi tietää, että minä en anna pelata aamusta iltaan.
Teimme eilen sopimuksen pelaamisesta, mutta ongelma onkin se, että miten huolehdin sopimuksesta kun lapsi ei ole täällä. Lapsi on asunut viimeisen puoli vuotta isällään ja sinä aikana asia on levinnyt totaalisesti käsiin. Hän saattaa pelata viikonloppuisin 11 tuntia syömättä, juomatta ja muustakaan huolehtimatta. Isä ei asiaan puutu, koska ei näe asian vakavuutta. Luokseni lapsi on tullut viimeisen puolen vuoden aikana pitkin hampain ja suurimman osan täällä oloajastaan on maannut tai nukkunut. Väkisin olen saanut käydä hänet repimässä sängystä ylös jotakin tekemään. Eilen lapsi siis itsekin myönsi ongelman ja on halukas työstämään asiaa, mutta miten? Silloinhan asia luonnollisesti onnistuu kun lapsi on luonani, mutta entäpä kun ei ole?
 
Ilmoitus sitten vaikka lastensuojeluun jos isä on niin paukapää, ettei tajua. Ihan yhtä hölmö olet sinä, jos katsot tilannetta tästä eteenpäin sormien läpi. Kovat piippuun vaan, se on sinun lapsesi ja sun vastuulla on hänen auttamisensa.
 
Jos et saa isääkin heräämään tilanteeseen, asia menee vain pahempaan suuntaan. Nyt sille ehkä olisi vielä jotakin tehtävissä!
On surullista kun asiat menevät siihen ettei mikään muu enää kiinnosta kuin pelaaminen. Se vaikuttaa ihan kaikkeen, sosiaaliseen elämään, koulun käyntiin, ym.
 
Tuota tuota, me olemme tehneet sopimuksen pelaamisesta ja poika haluaa sitä noudattaa. Mietinkin, että pitäiskö kieltää isälle meneminen x ajaksi. En ole tiennyt tilanteen vakavuutta kuin vasta eilen. Tottahan olisin asialle tehnyt aiemmin jotakin....
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lilli:
Ilmoitus sitten vaikka lastensuojeluun jos isä on niin paukapää, ettei tajua. Ihan yhtä hölmö olet sinä, jos katsot tilannetta tästä eteenpäin sormien läpi. Kovat piippuun vaan, se on sinun lapsesi ja sun vastuulla on hänen auttamisensa.

Peesi tähän! Ei voi vaan selitellä, että "isä ei tee osaansa". Lapsi pois sitten isältään kokonaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Tuota tuota, me olemme tehneet sopimuksen pelaamisesta ja poika haluaa sitä noudattaa. Mietinkin, että pitäiskö kieltää isälle meneminen x ajaksi. En ole tiennyt tilanteen vakavuutta kuin vasta eilen. Tottahan olisin asialle tehnyt aiemmin jotakin....

Et sä voi mitään kiellellä kun kerran yhteishuoltajuus.

Otat asian todella puheeksi isän kanssa ja sanot, että otat yhteyttä lastensuojeluun (tämä ON lastensuojelullinen asia jos kerran toinen vanhempi ei lapsesta huolehdi) jos ei muuten pelaaminen lopu.

Riippuvaisilla se ainoa konsti on se, että ne pelit vaan hävitetään ja elämään etsitään muuta sisältöä ja myöhemmin opetellaan asia uusiksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Huh:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Tuota tuota, me olemme tehneet sopimuksen pelaamisesta ja poika haluaa sitä noudattaa. Mietinkin, että pitäiskö kieltää isälle meneminen x ajaksi. En ole tiennyt tilanteen vakavuutta kuin vasta eilen. Tottahan olisin asialle tehnyt aiemmin jotakin....

Et sä voi mitään kiellellä kun kerran yhteishuoltajuus.

Otat asian todella puheeksi isän kanssa ja sanot, että otat yhteyttä lastensuojeluun (tämä ON lastensuojelullinen asia jos kerran toinen vanhempi ei lapsesta huolehdi) jos ei muuten pelaaminen lopu.

Riippuvaisilla se ainoa konsti on se, että ne pelit vaan hävitetään ja elämään etsitään muuta sisältöä ja myöhemmin opetellaan asia uusiksi.

Ei. Peliriippuvaisuutta hoidetaan nimenomaan niin, että pelaamiselle laitetaan tiukat rajat ja opitaan järkevä käyttö. Olen yön hakenut asiasta tietoa, joten uskoisin, että tiedän nyt, että miten tämä hoidetaan. Ja jos en itse siihen pysty, niin haen apua muualta. Lapsen koulunkäyntiin asia ei ole onneksi kauheasti vaikuttanut ( edelleen on keskiarvo 9:n pinnassa ) mutta muuten on passivoitunut.
 
Mun tuttavapiirissä on asetettu raja peliriippuvaiselle about samaa ikäluokkaa olevalle pojalle ja se on tunti päivässä. Jos kettuilee, käyttäytyy huonosti jne niin siitä tulee rangaistusminuutteja ja pelattavissa oleva peliaika vähenee. Jos on paha riippuvuus yms niin kyllä siitä pitää nostaa kissa pöydälle ja keskustella asia ja sopia säännöt joita kaikki noudattaa, ei se ongelma muuten mihkää katoa. B)
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Huh:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Tuota tuota, me olemme tehneet sopimuksen pelaamisesta ja poika haluaa sitä noudattaa. Mietinkin, että pitäiskö kieltää isälle meneminen x ajaksi. En ole tiennyt tilanteen vakavuutta kuin vasta eilen. Tottahan olisin asialle tehnyt aiemmin jotakin....

Et sä voi mitään kiellellä kun kerran yhteishuoltajuus.

Otat asian todella puheeksi isän kanssa ja sanot, että otat yhteyttä lastensuojeluun (tämä ON lastensuojelullinen asia jos kerran toinen vanhempi ei lapsesta huolehdi) jos ei muuten pelaaminen lopu.

Riippuvaisilla se ainoa konsti on se, että ne pelit vaan hävitetään ja elämään etsitään muuta sisältöä ja myöhemmin opetellaan asia uusiksi.

Ei. Peliriippuvaisuutta hoidetaan nimenomaan niin, että pelaamiselle laitetaan tiukat rajat ja opitaan järkevä käyttö. Olen yön hakenut asiasta tietoa, joten uskoisin, että tiedän nyt, että miten tämä hoidetaan. Ja jos en itse siihen pysty, niin haen apua muualta. Lapsen koulunkäyntiin asia ei ole onneksi kauheasti vaikuttanut ( edelleen on keskiarvo 9:n pinnassa ) mutta muuten on passivoitunut.

Niin no, tuosta on kahta linjaa. Itse veisin pelit pois ja antaisin tilanteen rauhoittua ja sitten myöhemmin tuo tunti päivässä kunnes luottamus voitettu lapseen.

Ei alkoholistikaan parane niin, että juokin vain puolikkaan pullon...
 
mua vähän pelottaa toi juttu kun oon vielä alle 15 ja mulla aina sillon tällön tulee mieleen peli juttuja ja kavereitten kanssa tulee myös niistä puhuttua:( .

mulla on kaks ihanaa pikkuveljee,ja isä ja äiti on eronnut.(ja löytyy tosi kiva isäpuoli myös).Aina kun alkaa pelaan nii se tuntuu niinkun pääsis taivaaseen mutta sitten kun pitää lopettaa niin alkaa potuttaa ja väsyttää.Sitten kun on vähän aikaa menny niin meinaa tulla tippa linssiin kun muistaa että sillä välillä kun on pelannu niin onkin äiti ja pikkuveljet käyny rannalla:( ja sillon on alkanut harmittaa niin paljon että ei uskokaan.Nyt jälkikäteen ajatella niin ihan varmasti tulisin mukaan jos nyt johonkin lähettäs.

OLKAA NIIN KILTTEJÄ!!!!haluaisin vain nauttia asioista ilman että jotkut tietokone tai konsoli peli edes pyörähtäisi mielessä.JA!jos kenelläkään on edes pientäkään aavistusta miten tämän ongelman voi hoitaa niin sanokaa PLIIIS!
 

Yhteistyössä