J
jaana
Vieras
Muutama päivä sitten ihmettelin, jotta lapseni 13 v ei halua tulla luokseni vaikka meillä on sopimus, että lapsi on puolet ajastaan niin minun luonani kuin isänkin luonaan. Noh, aluksi lapsi keksi kaikenlaista mm. liian pitkä koulumatka (vajaa 2 km), vauva itkee (vauva itkee hyvin harvoin ) jne joten luonnollisesti mietin kovasti että mistä on kyse. Lisäksi lapsi on joka päivä koulun jälkeen livahtanut isälleen useammaksi tunniksi. Tottahan mulla oli olo, että mitähän mahdan tehdä väärin ja olenpas p****a äiti. Syy selvisi eilen. Lapsella on vahva peliriippuvuus ja isä ei suostu tuomaan meille tietokonetta. Ja vaikka toisikin, niin lapsi tietää, että minä en anna pelata aamusta iltaan.
Teimme eilen sopimuksen pelaamisesta, mutta ongelma onkin se, että miten huolehdin sopimuksesta kun lapsi ei ole täällä. Lapsi on asunut viimeisen puoli vuotta isällään ja sinä aikana asia on levinnyt totaalisesti käsiin. Hän saattaa pelata viikonloppuisin 11 tuntia syömättä, juomatta ja muustakaan huolehtimatta. Isä ei asiaan puutu, koska ei näe asian vakavuutta. Luokseni lapsi on tullut viimeisen puolen vuoden aikana pitkin hampain ja suurimman osan täällä oloajastaan on maannut tai nukkunut. Väkisin olen saanut käydä hänet repimässä sängystä ylös jotakin tekemään. Eilen lapsi siis itsekin myönsi ongelman ja on halukas työstämään asiaa, mutta miten? Silloinhan asia luonnollisesti onnistuu kun lapsi on luonani, mutta entäpä kun ei ole?
Teimme eilen sopimuksen pelaamisesta, mutta ongelma onkin se, että miten huolehdin sopimuksesta kun lapsi ei ole täällä. Lapsi on asunut viimeisen puoli vuotta isällään ja sinä aikana asia on levinnyt totaalisesti käsiin. Hän saattaa pelata viikonloppuisin 11 tuntia syömättä, juomatta ja muustakaan huolehtimatta. Isä ei asiaan puutu, koska ei näe asian vakavuutta. Luokseni lapsi on tullut viimeisen puolen vuoden aikana pitkin hampain ja suurimman osan täällä oloajastaan on maannut tai nukkunut. Väkisin olen saanut käydä hänet repimässä sängystä ylös jotakin tekemään. Eilen lapsi siis itsekin myönsi ongelman ja on halukas työstämään asiaa, mutta miten? Silloinhan asia luonnollisesti onnistuu kun lapsi on luonani, mutta entäpä kun ei ole?