Lapsen peliriippuvuus suurperheessä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras..
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras..

Vieras
Otsikko hieman kummallinen, mutten keksinyt järkevämpääkään.

Meillä kuusi lasta joista yksi addiktoituu peleihin todella voimaakkaasti. Minun mielestä ei enää normaalisti.

Pelaaminen todella rajoitettua. Viikossa pelaa/katsoo videoita noin 2-3 tuntia. Ja toiminut suht hyvin kun ollaan etukäteen sovittu säännöt. Jos tuosta lipsuu niin meno on ihan järkyttävää. Hokee vaan peleistä ja saa kohtuuttomia raivokohtauksia kun pitää lopettaa jne.

Ongelmaksi muodostuu se että saa raivokohtauksia muiden pelaamisesta. On itse toiseksi nuorin ja isommat sisarukset ovat teini-ikäisiä. Eli ei ymmärrä että heillä on eri säännöt.
Epäreilua sitten noita isompia kohtaan jos heillä pitää olla yhtä tiukat säännöt. Kun heidän kanssaan ei ole ongelmia pelaamisen kanssa.

En siis tiedä miten olis järkevin toimia. Olen antanut tuon pienemmän sitten kiukuta ja raivota mutta siihen alkaa kaikki jo väsymään.
Vahtii ja laskee kuka saa pelata ja miksei hän saa jne. Isommilla pelikoneet ym omissa huoneissaan että ei ole sitäkään että tuon pienemmän nähden olisivat koneella.

Tosi vaikea selittää tätä tilannetta.
 
Tervehdys.

Et tosiaan ole ongelmasi kanssa yksin. Tosin meillä se pelaaja on yläaste ikäinen ja vetää täysin herneet (pussin) nenään kun pelaaminen pakotetaan loppumaan. Loma mikä tahansa, niin huoneesta ei tule pois kun syömään ja vessaan, pesullakin käy sitten kun ranteet liimautuu pöytään. Pahimmillaan arkisin sama juttu. Toinen näyttäisi pahaa vauhtia kasvavan perässä, mutta on onneksi kiinnostunut joukkuelajeista enemmän kuin pelaamisesta.

Kahdesti olen käynyt terrorisoimassa tämän pelurin tietokonetta, mutta aika hyvin on perillä koneensa tekniikasta kun löytää vian kohtuu nopeaan.

Oikeastaan suurin palvelus on ollut sähkökatkot :) Silloin tuon on saanut tekemään jotakin hyödyllistä. Yli vuorokauden katkojen jälkeen on jopa vetänyt ulkovaatteet päälle ja lähtenyt kävelylle :D

Nyt syksyllä aloitettiin uusia harrastuksia mallia isä-tytär ja ainakin toistaiseksi on ollut ihan kiinnostunut rullakiekosta, kevyistä kaukalopallopeleistä ikäistensä kansa ja onpa jopa kysellyt milloin lähdemme hänelle ostamaan sukset (!!). Tuokin keskustelu lähti liikkeelle, kun heitin ihan ruokapöydässä, kuka on kiinnostunut uusista harrastuksista.
 
Mullakin on lapsi joka hyvin helposti addiktoituu peleihin. Mutta tossa sun tapauksessa ehkä yrittäisin löytää lapsen kanssa yhteisen, uuden säännön. Kysyisin, miksi hän vahtii muiden pelaamista ja kuuntelisin vastauksen. Antaisin lapsen itse kertoa, mmikä hätänä. Kun hätä siitä ettei saa pelata tarpeeksi tulee esille, pyytäisin lasta miettimään yhdessä miten voitaisiin asia ratkaista, koska äiti on huolissaan tietenkin että liika pelaaminen haittaa muuta elämistä. Ehdottaisin ehkä semmoista että hän saa joka päivä ruutuaikaa 40 minuuttia, ja äiti laittaa munakellon soimaan 30 minuutin jälkeen. Siis ei kerran viikossa montaa tuntia vaan joka päivä vähän. Niin ei se pelaamisen odottaminen hallitse koko elämää, kun hän tietää että se oma peliaika tulee kyllä. Ajan myötä hän saattaa itse huomata että joku muu asia onkin kivempaa, vaikka leikin jatkaminen ulkona jne.
 
[QUOTE="a p";30432321]Välillä muutenkin jäähyllä nuo pelaamiset jos näyttää että menee ylikierroksille. Käytännnössä ei sit enää ikinä pääsis pelaamaan.[/QUOTE]

Pari kuukautta ilman pelejä, niin jospa hoksaa.
 
Ei siis ole kerralla tuota paria kolmea tuntia vaan se jakaantuu viikolle millon mitenkin. Lapselta kun kysyy niin ei ikinä ole tarpeeksi pelannut. Tunnin jos on ollu koneella ja käskee pois niin reaktio on sama kuin muilla 10 min jälkeen. Eli ei ole itsellä sitä suhteellisuuden tajua.
Ja kohtuu hyvin ollaan nyt saatu nuo hänen omat peliajat toimimaankin. Vaikka toki niistäkin aika ajoin joudutaan vääntämään lujaakin.

Ollaan puhuttu tuosta että ei tarvi vahtia muiden pelaamisia että minä päätän ja vahdin niitä. MUtta kokee siis tilanteen niin että hän ei saa ikinä pelata ja muut saa pelata aina.

Välillä on totaali kieltoja pelaamiseen kun meno alkaa olla sitä luokkaa ettei kukaan kuuntele. Eli on välillä kuukaudenkin ilman koneita. Ja se yleensä ihan helppoa alun hankaluuksien jälkeen. Mutta en voi kieltää noilta isommiltakin kokonaan pelaamista sen takia että yhden "pää ei kestä" koneella oloa.
Myös nuorempi sisarus joutuu sovittamaan pelaamisen tuon isomman mukaan. Käytännössä hänen peliajat silloin kun isompi pois kotoa. ja silloinkin isomman ensimmäinen kysymys kotiin tullessa on että onko pelannut.
 
Minkä ikäinen lapsi? 2-3h viikossa tuntuu kovin vähältä, anteeksi, jos kuulostaa tyhmältä.. mutta monet pelit (joita täällä koululaiset pelaavat) jäävät esim. 20min jälkeen vielä pahasti kesken. Jossain olikin uutinen, ettei niinkään pelaamiseen käytettävää aikaa tulisi rajoittaa, vaan olla selvillä siitä, millaisia pelejä pelaa.. Meillä on eskarilaisella tunti peliaikaa eskarin jälkeen, viikonloppuna saa pelata pidempäänkin isompien kanssa. Ehkä tällainen ei toimi jos lapsi ei vielä ymmärrä.

Ja kun eskarilainen tietää, että saa pelata huomennakin tunnin, jos lopettaa ajoissa, homma pelittää :D Isommilla vastaavia rajoituksia ole; läksyt tehtynä ja omat kotityöt, saa pelata. Eivät yleensä pelaa kuin ehkä n. 1h. harrastavat muutakin ja ovat ulkona, koulussa menee kiitettävästi.
 
Ja siis tuo "milloin mitenkin" ei kaikille lapsille toimi, ei osaa ennakoida.. Siis kun tietyt harrastukset ovat vaikkapa kaksi kertaa viikossa, sinä ja sinä päivänä, siihen aikaan. Pelaaminen on tietysti vähän eri juttu mutta jotkut lapset haluavat tietää asiat etukäteen.. No, niin.
 
[QUOTE="vieraana";30432406]Ja siis tuo "milloin mitenkin" ei kaikille lapsille toimi, ei osaa ennakoida.. Siis kun tietyt harrastukset ovat vaikkapa kaksi kertaa viikossa, sinä ja sinä päivänä, siihen aikaan. Pelaaminen on tietysti vähän eri juttu mutta jotkut lapset haluavat tietää asiat etukäteen.. No, niin.[/QUOTE]

Aivan niin. Eli oikeesti yhdessä istutte alas ja sovitte selkeet ajat. "Älä vahdi muita, minä teen sen" selkeesti ärsyttää lasta. Kysyisin just että "miksi vahdit muita?" Ihan tyynesti, ilman kiukkua. Kuuntele lapsen näkemys. Hän ei mielestään saa pelata tarpeeksi, mitä jos kysyisit että mikä hänen mielestään on tarpeeksi. Just vaikka 40 min tai tunti per päivä. Toimii toi tunti meillä. Ja ensin varoitus eli munakello 50 min jälkeen niin osaa lopetella eikä tarvitse kesken lopettaa.
 
[QUOTE="a p";30432372]Ei siis ole kerralla tuota paria kolmea tuntia vaan se jakaantuu viikolle millon mitenkin. Lapselta kun kysyy niin ei ikinä ole tarpeeksi pelannut. Tunnin jos on ollu koneella ja käskee pois niin reaktio on sama kuin muilla 10 min jälkeen. Eli ei ole itsellä sitä suhteellisuuden tajua.
Ja kohtuu hyvin ollaan nyt saatu nuo hänen omat peliajat toimimaankin. Vaikka toki niistäkin aika ajoin joudutaan vääntämään lujaakin.

Ollaan puhuttu tuosta että ei tarvi vahtia muiden pelaamisia että minä päätän ja vahdin niitä. MUtta kokee siis tilanteen niin että hän ei saa ikinä pelata ja muut saa pelata aina.

Välillä on totaali kieltoja pelaamiseen kun meno alkaa olla sitä luokkaa ettei kukaan kuuntele. Eli on välillä kuukaudenkin ilman koneita. Ja se yleensä ihan helppoa alun hankaluuksien jälkeen. Mutta en voi kieltää noilta isommiltakin kokonaan pelaamista sen takia että yhden "pää ei kestä" koneella oloa.
Myös nuorempi sisarus joutuu sovittamaan pelaamisen tuon isomman mukaan. Käytännössä hänen peliajat silloin kun isompi pois kotoa. ja silloinkin isomman ensimmäinen kysymys kotiin tullessa on että onko pelannut.[/QUOTE]

Siis lapsen elämä ja ajatukset pyörii vain pelaamisessa. Meinaan, jos tuollaisia kyselee heti kotiuduttuaan. Hakeakaa apua nyt jostain.
 
Meillä teini-ikäinen poika ja aiemmin ei pelaaminen juuri kiinnostanut. Nyt alkanut kiinnostumaan ja käytös alkoi olla kiukkuista koko ajan. Otin pelikoneet aluksi kuukaudeksi kaappiin ja sanoin että katotaan sitten sujuuko paremmin.
 
olen siis peliaddictin isosisko, 6v vanhempi. muutin pois kotoa (aikuistuminen) ja sen jälkeen kiltistä pojasta on kasvanut peliriippuvainen/koneriippuvainen nuori aikuinen. Nyt 18v.

Mielenkiintoinen aihe teillä. Järkyttävää nähdä miten nuori muuttuu niin. Ruokailutavat ovat epäterveellisiä, ei harrasta liikuntaa, ei ulkoile. Peseytyy huolimattomasti. Huolimaton esim auton käsittelyssä. Istuu yömyöhään koneella ja nukkuu vapailla pitkään. Koulumenestys alamaissa myös, pitäisi panostaa enemmän. Viime hetken lukeminen ei onnistu.

Suuttuu jos kommentoidaan hänen tekemisiään, herkkäluonteinen. Eli auttaa ei voi. Pelaamista/konetusta ei voi rajoittaa.

Vastaus: muutokseen pystyy vain ihminen itse. Järkyttävää!
 

Similar threads

R
Viestiä
3
Luettu
4K
Aihe vapaa
vierailija
V

Yhteistyössä