Lapsen paras,mikä se on?

[vilionkka]

Olen jo kauan inhonnut elämääni haastavan erityislapsen kanssa,joka päivä saa työskennellä oman jaksamisen äärirajoilla, useamman kerran on tuntunut että pyydän lapselle sijoitusta, edes väliaikaista. Mutta kuitenkin oman lapsen hylkääminen edes väliaikaisesti tuntuu todella väärältä. Rakastan lastani ja haluan että hänellä on hyvä olla.

joten kun vaihtoehdot on 1.laitos jossa on toivon mukaan jaksavat ammattilaiset lasta hoitamassa, äiti saisi voimansa takasin ja osittain elämänsäkkin(nykysellään se ei ole muuta kuin lapsen tarpeista huolehtimista, ikäänkuin olisi vuodesta toiseen vilkas ja uhmakas 2vuotias talossa,paitsi että lapsi on 10vuotias).

2.Lapsi on kotona,äiti pitää hyvää huolta,mutta inhoaa elämäänsä joka päivä,eikä aina jaksa olla johdonmukainen ja lempeä.

En tiedä kumpi on pahempi lapselle. Minä haluaisin kaikkien vuosien jälkeen elää tavallista elämää, sellasta kun terveiden lasten perheissä eletään

 

["V ieras"]

Mulla ei ole aavistustakaan millaista on elää erityislapsen kanssa, joten en osaa asettua asemaasi.
Uskon, että olet kovilla ja edes hetken helpotus tekisi sulle tosi hyvää.

Hetkellinen laitossijoitus ei ehkä olisi kovin kamala juttu. Sinä aikana saisit itsesi kasaan ja jaksaisit taas paremmin sen jälkeen.
Ei teillä tukiperhettä ole?

Osallistuuko lapsen isä kuinka paljon arkeen?

 

[Kiiski]

Oletko miettinyt esim. Pelan järjestämää tukiperhetoimintaa? Lapsesi olisi tällöin kerran kuussa asiaan omistautuneessa ja kurssitetussa, motivaatiota ja intoa täynnä olevassa perheessä "lainalapsena". Sinä saat hengähtää ja lapsesi saa uusia kokemuksia ja ystäviä. Ei ole luovuttamista tai heikkoutta pitää itsestään ja perheestään huolta.

pelastakaalapset.fi/toiminta/lastensuojelutyo/tukiperhetoiminta/

 

[vilionkka]

lapsen biologinen isä ei ole ottanut koskaan vastuuta,isäpuoli on kantanut vastuun vuosia kuin omastaan(mutta nyt isäpuoli sanoo ettei enään jaksa, auttaa silti arjessa ainakin toistaiseksi, mutta rankkaa tämä silti on)

 

[vilionkka]

kiitos tuosta tukiperhe ideasta,tutustun asiaan heti

 

[vilionkka]

lapsi ei halua kotoolta mihinkään vastusti iltapäiväkerhoakin niin että se oli pakko jättää pois(tappeli siellä joka päivä ja riehu samaten koulussa,koska he teki koulussa sen virheen että soitti mut välillä hakemaan lasta kotiin jos oli vähänki haastavaa ja tottakai lapsi tajus että niin pääsee kotia) joten pelkään että ei välttämättä halua mennä vieraan perheen luo.
¨
en usko että sellainen ihminen pärjäisi jolla ei oikeasti ole kokemusta, lapsen kanssa pitää varautua kaikkeen koko ajan,joka hetki. jos näkee kaverin tien toisella puolella lähtee juoksee tien yli katsomatta autoja(vaikka tietää että pitäs kattoa,muttei ajattele) vaarantaju on 0. impulsiivisuus näkyy joka asiassa, ulkonakin saa vahtia ja koko ajan kotonaki ptää tietää mitä lapsi tekee(muuten käy googlaa kirosanoja,etsii tulenteko välineet ja leikkii niillä, heittelee palloa niin että lasit menee rikki, ho ups vahingossa) koko ajan pitää ennakoida.

ulkona jos pelaavat futista täytyy olla tarkkana,jos näkee että lapsi alkaa fyysisesti väsyä, täytyy aikuisen osata pysäyttää lapsi ja pyytää porukka välillä vaikka heittelee koreja ja pitää taukoa. koska jos lapsi väsähtää-> tulee epä onnistuminen tai joku vaikka tönäisee vahingossa lapsi saattaa raivostua ja käydä päälle tosissaan(jälkikäteen katuu).

jos lasta ei vahdi kaupassa karkaa omille teilleen.. yms.

 

["ehkä"]

lapsi ei halua kotoolta mihinkään vastusti iltapäiväkerhoakin niin että se oli pakko jättää pois(tappeli siellä joka päivä ja riehu samaten koulussa,koska he teki koulussa sen virheen että soitti mut välillä hakemaan lasta kotiin jos oli vähänki haastavaa ja tottakai lapsi tajus että niin pääsee kotia) joten pelkään että ei välttämättä halua mennä vieraan perheen luo.
¨
en usko että sellainen ihminen pärjäisi jolla ei oikeasti ole kokemusta, lapsen kanssa pitää varautua kaikkeen koko ajan,joka hetki. jos näkee kaverin tien toisella puolella lähtee juoksee tien yli katsomatta autoja(vaikka tietää että pitäs kattoa,muttei ajattele) vaarantaju on 0. impulsiivisuus näkyy joka asiassa, ulkonakin saa vahtia ja koko ajan kotonaki ptää tietää mitä lapsi tekee(muuten käy googlaa kirosanoja,etsii tulenteko välineet ja leikkii niillä, heittelee palloa niin että lasit menee rikki, ho ups vahingossa) koko ajan pitää ennakoida.

ulkona jos pelaavat futista täytyy olla tarkkana,jos näkee että lapsi alkaa fyysisesti väsyä, täytyy aikuisen osata pysäyttää lapsi ja pyytää porukka välillä vaikka heittelee koreja ja pitää taukoa. koska jos lapsi väsähtää-> tulee epä onnistuminen tai joku vaikka tönäisee vahingossa lapsi saattaa raivostua ja käydä päälle tosissaan(jälkikäteen katuu).

jos lasta ei vahdi kaupassa karkaa omille teilleen.. yms.

Ei tietysti tukiperhe pärjää yhtä hyvin kun oma vanhempi, mutta perheissä on sellaisia joilla on kuitenkin alalle sopiva koulutus ja omaa osaamista. Meillä esim. molemmilla on alalle sopivat koulutukset (eri molemmilla) ja kokemusta erityislapsista. Tällöin varmasti pärjäisimme kun saisimme vanhemmilta/vanhemmalta lisäksi ohjeita ja tietoa.

Yleensä lapset viihtyvät tukiperheessä koska siellä saavat erityishuomiota, kivoja juttuja/leikkejä/leluja/herkkuja eritavalla kun vaikka päiväkodissa/ip-kerhossa tms.

 

["ehkä"]

Mutta apua tarvitsisit kuitenkin haastavaan tilanteeseen. Ehkä jonkinlainen laitos voisi myös toimia, lapsi olisi siellä esim. muutaman päivän viikossa tms.