V
vilionkka
Vieras
Olen jo kauan inhonnut elämääni haastavan erityislapsen kanssa,joka päivä saa työskennellä oman jaksamisen äärirajoilla, useamman kerran on tuntunut että pyydän lapselle sijoitusta, edes väliaikaista. Mutta kuitenkin oman lapsen hylkääminen edes väliaikaisesti tuntuu todella väärältä. Rakastan lastani ja haluan että hänellä on hyvä olla.
joten kun vaihtoehdot on 1.laitos jossa on toivon mukaan jaksavat ammattilaiset lasta hoitamassa, äiti saisi voimansa takasin ja osittain elämänsäkkin(nykysellään se ei ole muuta kuin lapsen tarpeista huolehtimista, ikäänkuin olisi vuodesta toiseen vilkas ja uhmakas 2vuotias talossa,paitsi että lapsi on 10vuotias).
2.Lapsi on kotona,äiti pitää hyvää huolta,mutta inhoaa elämäänsä joka päivä,eikä aina jaksa olla johdonmukainen ja lempeä.
En tiedä kumpi on pahempi lapselle. Minä haluaisin kaikkien vuosien jälkeen elää tavallista elämää, sellasta kun terveiden lasten perheissä eletään
joten kun vaihtoehdot on 1.laitos jossa on toivon mukaan jaksavat ammattilaiset lasta hoitamassa, äiti saisi voimansa takasin ja osittain elämänsäkkin(nykysellään se ei ole muuta kuin lapsen tarpeista huolehtimista, ikäänkuin olisi vuodesta toiseen vilkas ja uhmakas 2vuotias talossa,paitsi että lapsi on 10vuotias).
2.Lapsi on kotona,äiti pitää hyvää huolta,mutta inhoaa elämäänsä joka päivä,eikä aina jaksa olla johdonmukainen ja lempeä.
En tiedä kumpi on pahempi lapselle. Minä haluaisin kaikkien vuosien jälkeen elää tavallista elämää, sellasta kun terveiden lasten perheissä eletään