Lapsen painajaiset =( Kohtalotovereita,vinkkejä

Meillä neiti 2v8kk alkoi n. kuukausi sitten näkemään painajaisia. Nyt ollaan jo menossa vaiheessa, ettei omaan sänkyynkään illalla uskaltaisi mennä nukkumaan, puhumattakaan äidin ja isän sängyssä (siellä on kaalimatoja) Aluksi tämä kaikki tuntui huvittavalta, muttei enää kun aikaa on mennyt jo monta viikkoa. Nyt tyttö herää viimeistään tunnin päästä paniikissa huitomaan sängyssään, rauhoittelu vie aina oman aikansa. Välillä huutaminen on kerran yössä, välillä jää pidemmäksi aikaa päälle. Vanhempien huoneeseen voi tulla asilloin kun on valot päällä. Pimeässä eisuostu olemaan meidän sängyssä ollenkaan. Olemme yrittäneet olla reagoimatta koko asiaan tai sitten on nukkumaan mennessä katsottu, että ei mitään pelättävää ole.

Mitään muuta "vaivaa" ei pitäisi olla. Päivisin likka on normaali touhukas ja energinen. Perheessä on myös kaksi vanhempaa lasta 4 ja 5vuotiaat. Heillä ei mitään vastaavaa ole koskaan ollut.

Kysynkin teiltä, että onko teillä koskaan ollut tälläistä viikkokausia jatkunutta painajaiskierrettä. Kauan se kesti ja miten saitte sen loppumaan? Alkaa omat mehut olla jo pois.

 

Juuri aamulla mietimme mieheni kanssa samaa: mitä tehdään.

Vajaa 3-vuotias aina hyvin vauvasta asti nukkunut tyttö näkee yöllä painajaisia ja joudun nousemaan peittelemään ja rauhoittelemaan 2-4 kertaa yössä. Useimmiten rauhoittuu jo kun peittelen, mutta joskus pitää istua sängyn vieressä juttelemassa niistä peikoista, kärpäsistä, möröistä ym. pelottavista asioista jotka uneen tulevat. Tyttö on aina ollut hyvin herkkä ja "taiteellinen" haaveilija.

Ennen meni nukkumaan tosi hyvin, mutta nyt puoli vuotta uni on antanut odottaa itseään (myös päiväunet) joskus pitkäänkin. Välillä huudellaan että pelottaa, useimmiten vain pyörii sängyssä eikä uni tule silmään. Mielestäni tämä on hänelle luonnollinen ikävaihe, varsinkin kun on herkkä lapsi, mutta tämä vaihe on jatkunut kohta puoli vuotta ja pahenee vaan.

Nuo yöheräämiset mä vielä kestäisin, mutta kun meille on tulossa kaksi vauvaa pian, niin en tosiaan jaksaisi yösyöttöjen ja painajaisten rumbaa yhtä aikaa.. Ensi yöksi ostamme yövalon, katsotaan onko apua.

 

Meillä poika pelkäsi pimeää vuosi sitten (5v) ja luuli, että sängyn alla on mörkö tai jokin muu pelottava juttu. Ei auttanut kun jättää verhot auki ja pyytää talonmiestä vaihtamaan lamppu pihavalosta, että valo tulee sisälle ettei tarvi itse laittaa valoja päälle. Se meni sitten ajan kanssa ohi, kun ensin oltiin annettu huomiota ja selitetty ettei siellä mitään ole... Sana juttu kun oli mummolassa yötä... Ilmeisesti mielikuvitus teki tepposet.

Suosittelen, että laitat jonkin yövalon yöksi. En oikeistaan muuta neuvoa osaa antaa..

 

Jatkaisin vielä, että olemme keskustelleet asiasta sen moneen kertaan: mörköjä ei ole olemassa, oma sänky ja koti on maailman turvallisin paikka, äiti ja isi ei ikinä anna tapahtua mitään pahaa. Ei auta, yöllä herää aina huutamaan ennenkuin edes ajattelee asiaa.

Illalla auttaa jonkun verran jutteleminen, peittely moneen kertaan, halit, laulut ja vakuuttelut jne. Jos näitä ei tekisi, kestäisi unen tulo taatusti pidempään ja tyttö itkeskelisi. Myötätunnon avulla tyttö menee kuitenkin hyvillä mielin nukkumaan, vaikka se uni ei tulisikaan helpolla.

Olen myös kokeillut neuvolan tädin ohjeita nukkumistaiasta (ei auttanut, vaikkakin oli kivaa ja jännää lapsesta) ja olen lukenut asiasta vähän kirjallisuuttakin. Kai se on vaan uskottava että ajan kanssa..

 

Meillä alkoi vastaava pojan ollessa 2v5kk ja sitä kesti noin 6kk. Ei tehty mitään erityistä, ainakaan muistaakseni. Toki vältettiin kaikkea jännittävää ja jätettiin yön yli kestävät reissut väliin ja yritettiin suhtautua uniin rauhallisesti ja mahdollisimman iloisesti, vaikkei yöllä oikeasti paljoa naurattanut. Pojalla on vilkas mielikuvitus ja aina välillä leijonat, lohikäärmeet ja muut valtaavat pojan huoneen vieläkin, mutta onneksi ei ihan joka yö tai ei ainakaan montaa kertaa yössä. Meilläkään ei toisella lapsella vastaavaa ole ollut (kop kop). Ja meilläkään poika ei halunnut tulla vanhempien huoneeseen ja luulen, että se olisi sotkenut entisestään. Välillä jompi kumpi vanhemmista nukkui pojan sängyssä yöllä hetken. Pojan huoneen ovi pidettiin auki ja jossain vaiheessa ulkopuolella oli valo päällä, mutta en tiedä oliko tuosta apua. Poikaa ei pelottanut pimeys. Musiikki on meillä aina välillä rauhoittanut nukkumista. Ja vakuuttelu siitä, että äiti on ihan lähellä ja tulee heti.

 

Soitinkin neuvolaan, ja sieltä tulee joku perheneuvolan ihminen käymään. Kaikki perusasiat pitäisi olla hyvinkin kunnossa. Meillä on muutto kohta kauemmas edessä. En tiedä osaako noin pieni vielä siihen reagoida.

Se on vain niin kamalan turhauttavaa, kun sama juttu on joka yö edessä ja nyt vielä pahentunut koko ajan. Meillä ei siinä huoneessa ole valoa yölläpäällä, mutta aulassa on läpi yön valo päällä ja huoneen ovi on auki. Ei siellä huoneessa pimeä nytkään ole.

 

Hei! Kirjoita mitä se perheneuvolan ihminen sanoi, vaikka yv:tä jos jaksat!