Lapsen oireilu sairaalassa olon jälkeen - kohtalotovereita?

Kuukausi sitten meidän nelivuotias joutui rajun influenssan takia sairaalaan hengityskoneeseen asti (halukkaat voivat tarkemmin lukea TÄÄLTÄ) ja hänellä meni reilut pari viikkoa palautua tapahtuneesta. Oli poissaoleva, vetäytyi omiin oloihinsa (ja kyseessä on siis todella, todella temperamenttinen ja aktiivinen lapsi, joka ei koskaan tahdo olla yksin) eikä vastannut kun häneltä jotain kysyttiin. Tämä jo parantunut, lapsi tuntuu olevan "oma itsensä" näiltä osin.

Nyt piinaavat huonot unet. Tyttö ei päiväunia ole nukkunut kolmeen vuoteen, eikä niitä edelleenkään nuku, ellei ole väsynyt esim. sairauden takia tms. Joten ainoat unet ovat yöllä. Mutta. Kun tyttö ei tahdo nukkua silloinkaan. Tämä on huomattavasti pahentunut sairaalaepisodin jälkeen.

Lapsi nukahtaa ennen yhdeksää illalla ja herää yhden, kahden maissa. Silloin myös itse herään usein ja hänet vien takasin sänkyyn (on siis katsomassa DVD:tä tai olkkarissa leikkimässä ja herään lähinnä valoihin ja ääneen). Mutta tytölle ei vain uni tule. Hän taistelee unta vastaan helposti aamukuuteen ja sitten melkein onkin jo herätyksen aika.

Ja tämä tapahtuu JOKA yö. Joskus tietysti saattaa nukahtaa kahden, kolmen tunnin valvomisen jälkeen, mutta nyt tuntuu, että nämä pitkät valvotut yöt ovat tulleet jäädäkseen. Jälkitarkastuksessa Lastenlinnassa (jossa oli myös uni EEG ja muita tutkimuksia) sanoin univaikeuksista, muttei niihin otettu mitään kantaa. Meillä on siis aina ollut ongelmia nukkumisen kanssa, muttei mitään näin massiivista.

Lapsi ei vaikuta mitenkään superväsyneeltä, mutta eihän tää normaalia ole. Kyseessä tuskin on painajaiset, sillä lapsi ei itke eikä ole ahdistunut eikä ole myöntänyt näkevänsä huonoja unia.

En oikein ole osannut ottaa puheenaiheeksi lapsen sairaalassa oloa, sillä en sitä itsekään juuri ole käsitellyt. Oli sen verran traumaattinen kokemus. Siihenkin yritin saada neuvoa lääkäriltä - siis että miten lapselle asiasta puhuisi, mikäli se häntä vaivaa - mutta lääkäri ei sanonut mitään.

Onko teillä ollut vastaavaa? Pitäisikö olla vielä entistä enemmän huolissaan? Miten kauan tätä unettomuutta voi seurata (ja kärsiä), kunnes vaatimalla joutuu vaatimaan, että lääkäri ottaa asiakseen tehdä jotain?

 

Tulee mieleen, että lapsi aistii varmaan että sairaala-asia on vaikea sinulle. Jotain traumoja on varmaan jäänyt tytölle muutenkin tai sitten on unirytmi mennyt sekaisin sairaalassa. Minusta tuollaisessa tilanteessa kannattaisi hakea apua neuvolan tai perheneuvolan kautta. Lapsipsykologi osaisi kommunikoida oikein lapsesi kanssa ja saada hänet puhumaan tapahtuneesta. Tuon ikäistähän ei saa pakottaa tai houkutella liian voimakkaasti puhumaan asioista, jotka voivat olla hänelle liian vaikeita.

 

Meillä tapahtuu samaa,herätään 02-05 välillä ja valvotaan 3-4h,enkä ole syytä keksinyt mistä se voisi johtua! meillä lapset kotihoidossa, ei ne neuvolassakaan osaa antaa neuvoja tuohon. Alkaa jo hiljotellen ärsyttää ajatuskin että yö lähestyy. Meillä tuota ei ole joka yö,vaan silloin tällöin. Olisin kyllä minäkin kiitolline jos joku osaisi sanoa keinoja ja syitä mistä voi johtua tuommoinen.

 

Tulee mieleen, että lapsi aistii varmaan että sairaala-asia on vaikea sinulle. Jotain traumoja on varmaan jäänyt tytölle muutenkin tai sitten on unirytmi mennyt sekaisin sairaalassa. Minusta tuollaisessa tilanteessa kannattaisi hakea apua neuvolan tai perheneuvolan kautta. Lapsipsykologi osaisi kommunikoida oikein lapsesi kanssa ja saada hänet puhumaan tapahtuneesta. Tuon ikäistähän ei saa pakottaa tai houkutella liian voimakkaasti puhumaan asioista, jotka voivat olla hänelle liian vaikeita.

Juuri tätä olen miettinyt - ja asiasta haluaisin hänen kanssaan keskustella, mutten tiedä miten. Neuvolan kanssa keskustelin viimeksi tänään, eikä sieltäkään osattu sanoa mitään. Perheneuvola on myös hyvä vaihtoehto, mutta jonot on järkyttävät täällä päin maata. Otan selville miten saisin yhteyden lapsipsykologiin.

Kiitos vastauksesta.