Lapsen näköinen nimi (nimen keksimisestä kysymys)

Täytyi siirtää omaan ketjuun kommenttini, koska aihe on pohdituttanut itseäni pitkään ja tuolla ärsyttävien nimien ketjussa kyselyni oli aiheen vierestä.

Eli asiaan:

Mulle on muuten ollut aina täysi mysteeri se, kun monesti kuulee sanottavan, että lapselle pitää antaa hänen näköisensä nimi. Tai nimivalinta on vaihtunut heti laitoksella lapsen synnyttyä, kun "ei se ollut yhtään sen näköinen".

Ensinnäkin, millä nimellä sitä lasta kutsutaan syntymästä siihen asti, että nimi keksitään hänen luonteensa mukaiseksi? Ja toiseksi, MISTÄ te oikein sen nukkuvan, syövän ja paskovan nyytin tulevan temperamentin, luonteen tai edes kasvonpiirteet pystytte päättelemään? Tässä en siis tarkoita, etteikö näin voisi olla tai tehdä, en vain ymmärrä, millä perusteilla ja miten se lapsen nimensä näköisyys päätetään.

Itselleni Heidi on Heidin näköinen, koska olen oppinut hänet tuntemaan Heidinä. Toinen Heidi on myös Heidin näköinen. Jos vastaan tulee ihan tuntematon ihminen, hän ei näytä minkään nimiseltä, ennenkuin esittäytyy. Eli nimi sopeutuu käyttäjälleen, oli se millainen hyvänsä.

 

On nimiä, joiden kantaja voi olla nimensä näköinen tai nimiä, joita on suunnitellut antavansa lapsella, kutta vauva ei olekaan vastannut näköMIELIKUVAA siitä, millaiselta ko. niminen näyttää.
Ainakin sellaisissa kuvailevissa nimissä, kuten vaikkapa Pontus tai Keiju. Kovin hentoisella poikavauvaale en antaisi nimeä Pontus tai vantteralle tytölle nimeä Keiju.

 

Nimi ei suinkaan aina sopi käyttäjälleen. Jos nimi ei sitten ole tarpeeksi osuva haltijalleen, sitä voidaan myös muuttaa. Esim. Norma Jeane Baker - Marilyn Monroe, Archibald Alec Leach - Gary Grant.

 

Kaiken lisäksi kaikki vastasyntyneet ovat todella rumia. Menee useampi kuukausi ennen kuin lasta voi alkaa millään mittarilla kustumaan nätiksi.

 

Nimi ei suinkaan aina sopi käyttäjälleen. Jos nimi ei sitten ole tarpeeksi osuva haltijalleen, sitä voidaan myös muuttaa. Esim. Norma Jeane Baker - Marilyn Monroe, Archibald Alec Leach - Gary Grant.

Tässäkin taitaa olla kyse vain siitä, mihin on totuttu. Marilyn on Marilynin näköinen, koska sillä nimellä hänet on opittu tuntemaaan. Jos hän olisi käyttänyt alkuperäistä nimeään, tunnettaisiin hänet tänä päivänä Norma Jeane Bakerina ja se olisi juuri hänelle sopiva nimi.

 

On nimiä, joiden kantaja voi olla nimensä näköinen tai nimiä, joita on suunnitellut antavansa lapsella, kutta vauva ei olekaan vastannut näköMIELIKUVAA siitä, millaiselta ko. niminen näyttää.
Ainakin sellaisissa kuvailevissa nimissä, kuten vaikkapa Pontus tai Keiju. Kovin hentoisella poikavauvaale en antaisi nimeä Pontus tai vantteralle tytölle nimeä Keiju.

Tuollaiset mielikuvat kyllä ymmärrän. Mutta silti, eihän mistään Keijusta voi tietää, millaiseksi hän kasvaa syntymämitoista huolimatta.

 

En osaa auttaa, koska olen jo pitkään miettinyt ihan samaa. Meillä on molemmille lapsille mietitty nimi valmiiksi, ja se sitten annettu lainkaan miettimättä mitään muuta kuin sitä, että nimi on mieluinen.

 

Ite olin pitkään miettinyt et jos joskus poika syntyy niin hänestä tulee Ilari. Sit tuli poika mut nimi ei tuntunut ollenkaan oikealta ja hyvältä. Fibat jäi puuttumaan.

 

[QUOTE="vieras";26048747]Ite olin pitkään miettinyt et jos joskus poika syntyy niin hänestä tulee Ilari. Sit tuli poika mut nimi ei tuntunut ollenkaan oikealta ja hyvältä. Fibat jäi puuttumaan.[/QUOTE]

Saako kysyä, minkä niminen hänestä sitten tuli? Tällainen kuulostaa kiehtovalta, sillä mulle ei tule tuollaisia tuntemuksia. =)

 

Saako kysyä, minkä niminen hänestä sitten tuli? Tällainen kuulostaa kiehtovalta, sillä mulle ei tule tuollaisia tuntemuksia. =)

Aarni Mul meni pitkään et opin tykkäämään omasta nimestäni. Nykyään se on ok. Olisin halunnut olla Meri.

 

miehen siskon nimi oli joskus just tälläsen asian yhteydessä mennyt heti vaihtoon, nimi vaihto ehdot oli noora karoliina ja henni pauliina. sittenku tämä tyttönen syntyi niin oli kuulemma niin tempperamenttinen rääkäsy että noora karoliina siitä sitten tuli. henni pauliina oli kuulemma liian lälly prinsessa nimi siinä kohtiin. en kyllä muuten oo hirveesti muuten kuullut näitä nimi juttuja tuttujen suusta.

meillä kyllä päätettiin et pojan nimi on se mikä ollaan päätetty, musta nimestä samuel ei oikein voi kauheesti mitään erikoista mielleyhtymää tulla. samoin tää tuleva poika niin sille kans jo nimi nyt millä häntä kutsutaan vaikka masussa vielä onkin, tuskin tulee vaihtumaan ku nähdään sälli sitten ekan kerran. ei oo nimittäin nimi taaskaan mikään taisto tai urho jotka viittaa selvästi taistelu luonteeseen jos poika oliski ihan makaroni tasoa niissä asioissa haha.

 

Meillä lapsia on kutsutu "työnimellä" siihen asti että nimi on virallistettu, käytännössä siis noin kaksi kuukautta ristiäisiin saakka. Työnimiä ovat siis käyttäneet muutkin kuin me vanhemmat ja sisarukset. Minusta tuntuisi todella omituiselta nimetä etukäteen jokin, jonka tiedän olevan tulossa, mutta ota en ole koskaan nähnyt. Minä kuitenkin pääsen hieman tutustumaan vauvan temperamentiin hänen ollessa vatsassa, mutta mies ei ollenkaan ennen kuin vauva on syntynyt ja hän varsinkikaan ei ole halunnut päättää nimiä ennakolta. Nimivaihtoehtoja olemme kyllä pohtineet jo ennakolta, mutta vasta vauvan synnyttyä olemme päättäneet nimen. Ap.lla ei ilmeisesti ole lapsia, kun väittää ettei vastasyntyneestä pysty näkemään mitään. meidän lapsilla on ollut jo ulostullessaan oma temperamenttinsa ja jo parissa päivässä heillä on huomannut omia luonteenpiirteitä. me emme ole tienneet lasten sukupuolta etukäteen, joten siksikään nimiä ei ole mietitty etukäteen kuin hätäkasteen verran. Esikoiselle mietitiin nimeä Greta odottaessani, mutta ei hän ollut ollenkaan Gretan näköinen tai oloinen. Olin kuvitelut vauvan ulkonäön hiustenväriä myöten ihan erilaiseksi. Minun on paljon vaikeampi ymmärtää sitä, että esim. eräällä kaverillani on mietittynä nimet neljälle lapselle ja jopa järjestys miten ne annetaan, siis neljä kertaa tytön ja pojan nimi ja jopa miten jos useampi peräkkäin on samaa sukupuolta yms.

 

Mun kummitytöstä piti tulla vilma. Sitä olivat vanhemmat pohtineet ennen syntymää. Kun tyttö sit synty ja yritettiin kutsua vilmaksi ja kuvitella muutama vuosi eteenpäin et "vilma".. Sit se oliki ei ei todellakaan. Ei voitu sitä lasta kuvitella et kutsuttais vilmaksi.

Sit pidin tyttöö sylissä ja sanoin ääneen Enni. Vanhemmat makusteli nimee ja tytöstä tuli enni ja on se niin Ennin oloinen ja näköinen. Nimi sopii kantajalleen!

 

Meillä meni tytön nimi vaihtoon kun ei tyttö näyttänytkään yhtään Viiviltä

Pojan nimi taas tuli käyttöön kun hän oli vasta kohdussa ja hyvin on sopinut meidän pikku terminaattorille juuri se nimi..

 

Meidän tytöstä piti tulla Lumia, kun kuvittelin raskausaikana vauvan olevan rauhallinen. Mulle Lumia merkkaa jokseenkin rauhallista lasta. Mutta jo laitoksella sai tyttö lempinimekseen neiti pippuri ja hoitajatkin sanoivat vauva olevan tulinen persoona. Kohta tyttö 3v ja edelleenkin tempperamenttinen Ei tullut tytöstä Lumiaa, mutta sai kyllä persoonallisuuttaan enemmän vastaavan nimen
Meidän poika on taas todella rauhallinen hymypoika, joten sai sen mukaan myös nimensä Ei olisi minun mielestä sopinut mikään Eemeli tai Vili tai jarperi tai jotain sellasta...

 

Se onkin lähinnä se TUNNE tai jokin sellainen. Ei mikään järkevästi sanoilla selitettävä asia. Minä halusin esikoisesta kovasti Elmeriä odotusaikana,mutta kun vauva syntyi niin näin heti ettei se mikään Elmeri ole. Joonas hänestä sitten tuli.

Keskimmäinen oli niin Juulian näköinen heti syntyessä etten osannut edes ajatella muuta, vaikka en ollut sitä Juuliaa mitenkään etukäteen miettinyt.

Kolmannesta mietin Liliaa odotusaikana ja vauva oli täysin Lilian näköinen syntyessään. Vaan miespä ei lämmennyt nimelle. Mietin kuumeisesti eri vaihtoehtoja ristiäisiin asti eikä mikään tuntunut istuvan, koska vauva näytti vaan Lilialta. Kirjoitin tännekin silloin ties miten monta avausta, kun pähkäilin asiaa. Sitten yhtäkkiä hoksasin, että Olivia on kaunis nimi ja vauvasta tuli Olivia. Kesti kuitenkin tosi pitkään, että osasin kutsua vauvaa Oliviaksi ja hän alkoi myös näyttää Olivialta. Työnimi oli Lilli ja se jäi pitkäksi aikaa käyttöön.

Nämä on näitä intuitiojuttuja.

 

Meillä meni tytön nimi vaihtoon kun ei tyttö näyttänytkään yhtään Viiviltä

Pojan nimi taas tuli käyttöön kun hän oli vasta kohdussa ja hyvin on sopinut meidän pikku terminaattorille juuri se nimi..

Arnold?

 

Arnold?

Ei tullut Arnold kuitenkaan Siis toi "terminaattori"-kohta ei ollut mikään vihje..

Ihan vaan sellainen yleisnimitys impulsiiviselle ja kekseliäälle lapselle

 

En tiedä mistä se nimi kumpuaa, mutta varsinkin keskimmäisen tyttären nimi tuli jo laitoksella tosi vahvana mieleen. Se oli vielä sellainen nimi, jota en missään tapauksessa ollut aikaisemmin edes harkinnut. Nyt myöhemmin, kun olen jostain lukenut nimien merkityksiä (olivat nyt sitten totta tai ei), tyttäreni on aivan täysin nimimerkityksensä mukainen luonteeltaan. Tunne oli vain todella vahva, en osaa sitä selittää.

 

[QUOTE="vieras";26048774]Aarni Mul meni pitkään et opin tykkäämään omasta nimestäni. Nykyään se on ok. Olisin halunnut olla Meri.[/QUOTE]

mä olisin pienenä halunnut olla Outi. ei kyllä kauaa kestäny se vaihe muistaakseni. omasta etunimestäni oon aina pitäny vaikka nimen "kulta ajat" oliki kuuskytluvulla. tuntuu että monelle muulle nimi on tuottanu pään vaivaa eipä montaa Päiviä teininä kävelly vastaan.

 

Meillä oli tytön odotusaikana pitkään Aada nimi haluttu,mutta kun tyttö syntyi ei ollut Aadan näköinen. Tytöstä tuli sitten Silja.

 

Tätä oon itekkin miettiny. Meillä päätettiin, että hätäkasteen varalta päätetyt nimet ovat sitten pysyvät. No niin ne olikin ja tytto kastettiin sen nimiseksi, joka oli jo raskauden puolivälissä paperiin kirjoitettu. Synnytyksen jälkeen osastolla jo katselin, että kyllä hän on ihan nimensä näköinen. Näin ei olis ollu, jos nimee ei oltais etukäteen päätetty. En siis olis yks kaks häntä katsoessani keksiny, että hän on ihan *****nan näkönen, tehään hänestä se!

 

Meillä on kaikilla kolmella ollut ensin käytössä työnimet..ja esikoisen kohdalla oli jo epätoivoa ilmassa sen verran runsaasti, että mä luulin sen työnimen jäävän ihan oikeaksikin :O...kun sitä lapsen näköistä nimeä ei juurikaan tahtonut löytyä. Kyllä sitä nimeä etsittiinkin, jestas sentään ! Nyt naurattaa, mutta silloin oli totista meininkiä... Mutta - sitten Se tuli!! JA se loksahti niin paikalleen! Poikakin silloin jotenkin havahtui, kun nimensä ekaa kertaa kuuli - päästi sellaisen pontevan miehekkään hörähdyksen ja se silmiin katsomisen voima oli niin hämmentävän päättäväinen, että se oli sitten siinä . Ja on niin nimensä veroinen poika, ettei olisi ikinäkoskaanmilloinkaan paremmin voinut osuakaan :heart:...

Keskimmäinen oli syntyessään heti sen sillä hetkellä mieleen tulleen nimen näköinen ja oloinen, että se päätettiin siinä samassa, kun syntymän ihmeestä pöllämystyneinä olimme kumpikin hiukan tokkeentuneet ..ja sen nimen vain "näki".

Ja tää nuorimmainen oli jälleen sitten oma lukunsa...aivan törkeen vaikeeta oli löytää tytölle hänen oloisensa nimi. Kun heti näki, että mikään ns. tavisnimi ei oikein mallaa - sen verran näpsäkkä pakkaus kuitenkin kyseessä...Hänenkin nimeä siis haettiin pitemmän kaavan kautta, ennen kuin natsas.

Eli kyllä me ollaan oikein hakemalla haettu ja etsitty sitä lapsen ominta, näköistä ja oloista nimeä. Ja sen kyllä tuntee ihan sydämessään asti, että NYT - tää on oikea. Tulee semmonen tasapainoinen fiilis...ja älkää nyt menkö sitten millään tavalla oikomaan mun harmoonisia mielikuvia vetoamalla valtaisaan hormonihyrskytykseen !

 

[QUOTE="vieras";26048923]..Ap.lla ei ilmeisesti ole lapsia, kun väittää ettei vastasyntyneestä pysty näkemään mitään...[/QUOTE]

Ap:lla on lapsia. Enkä väittänyt, ettei vastasyntyneestä pysty näkemään mitään. Kerroin, etten minä pysty siihen. Mielestäni vielä nimenomaa kirjoitin, että

--en siis tarkoita, etteikö näin voisi olla tai tehdä, en vain ymmärrä, millä perusteilla ja miten se lapsen nimensä näköisyys päätetään.

 

Näitä nimien etsimistarinoita on todella jännä lukea, aukeaa ihan outo maailma. =)