Lapsen leikkikaverin vanhemmat päänvaivana, hmph!

Osaako joku neuvoa, miten tulisi menetellä naapurinlapsen vanhempien suhteen. Poikani (5-vuotta) käy suunnilleen kerran päivässä kysymässä naapurin lasta ulos leikkimään ruoka-ajan ja lastenohjelmien jälkeen. Lapsi lupaakin usein iloisesti tulla. Poikani odottaa kiltisti luhtitalon rapussa, mutta todella usein lasta ei koskaan kuulu kaveriksi.

Eivätkö vanhemmat tajua/kuule/rekisteröi asiaa, että heidän vanhintaan käydään pyytämässä leikkeihin? Vai eivätkö vanhemmat vain halua päästää lastaan ulos? Eikö silloin olisi fiksua VANHEMPIEN sanoa asiasta lapselleni, ettei hän turhaan odottele ja "hukkaa" rajallista leikkiaikaansa, sen sijaan että vierestä kuunnellaan kun lapsi lupaa tulla vaikka vanhemmat ovat jo päättäneet ettei lapsi todellakaan tule..

Olen jo alkanut keksimään tekosyitä, ettei poikani enää kävisi hakemassa naapuria ulos. On ikävä katsoa sitä pettymystä kerta toisen jälkeen, kun lapsi odottaa turhaan.

Pitääkö minun siis mennä kysymään asiasta suoraan vanhemmilta, että missä mättää? Vai olenko vain tampio enkä tajua selvää vinkkiä? Jos meillä käy kaveri hakemassa lasta, kyllä minä rekisteröin mitä ovella puhutaan ja hoputankin poikaa pukeutumaan tms, ettei kaveri joudu turhia odottelemaan. Harmillista, todella!

 

Käy juttelemassa vanhempien kanssa ja sopikaa saako lapsenne leikkiä yhdessä pihalla ja jos niin milloin. Pienelle lapselle on pettymys jos kaveri ei tulekaan. Näin vois välttyä pahalta mieleltä.

 

Olisiko kyse siitä että vanhemmat eivät uskalla päästää lastaan ulos, jos eivät itse ole mukana?

 

Olisiko kyse siitä että vanhemmat eivät uskalla päästää lastaan ulos, jos eivät itse ole mukana?

En usko, sillä perheessä on monta lasta, ja usein leikkivät pihalla ihan keskenään. Nuorin vielä vaipoissa..

 

Käy juttelemassa vanhempien kanssa ja sopikaa saako lapsenne leikkiä yhdessä pihalla ja jos niin milloin. Pienelle lapselle on pettymys jos kaveri ei tulekaan. Näin vois välttyä pahalta mieleltä.

Jotenkin tuntuu niin vaikealta mennä "ruinaamaan" lapselle kaveria. Mutta sitäkai se vanhemmuus on, selvitellä ja tasoitella lapselle tietä.

 

Minä en ehkä menisi juttelemaan jos kerran ovat tehneet saman tempun jo moneen kertaan. Antaisin olla omissa oloissaan. Jokuhan siinä mättää miksi ei tule ulos vaikka poikasi pyytää kerta toisensa jälkeen. Itse yrittäisin keksiä jonkun toisen lapsen kaveriksi jota poikasi voisi käydä kysymässä, mikäli sellainen pihapiiristä löytyy. Luulisin että muitakin kavereita on jos kerran luhtitalossa asutte. Ikävää tosiaan poikasi kannalta tuollainen turhaan odotuttaminen. :'(

 

Itse yrittäisin keksiä jonkun toisen lapsen kaveriksi jota poikasi voisi käydä kysymässä, mikäli sellainen pihapiiristä löytyy. Luulisin että muitakin kavereita on jos kerran luhtitalossa asutte.

Olemme muuttaneet alueelle kesän alussa, ja yksi valintakriteeri oli juuri alueen maine lapsirikkaana paikkana. Mutta kuinkas sitten kävikään: pihapiirin ainoa samaa ikäluokkaa pojan kanssa on juuri tämä kyseinen naapurin tyttö. Ja hox, ei edes sukupuolet kohtaa. Pihapiirin muut pojat ovat hyvinkin jo 10v paremmalla puolella ja meno sen mukaista. Toisessa suunnassa pojat ovat vielä kärryissä ja vaipoissa.

Tilanne on todella kurja. Kun vielä sattuu niin ikävästi, että juuri alueen lapsirikkauden vuoksi hoitapaikoista on melkoinen pula. Minunkin "tarhalaiseni" on tällä hetkellä perhepäivähoidossa, jossa myöskään ei ole ikäistä seuraa. Poika kaipaa päiväkotielämää ja ystäviä. Eikä äiti voi kaikeksi muuttua vaikka kyllä haluaisi.

No mutta, kyllä tästä selvitään! Lottovoittoa ja omakotitaloa ja täydellistä "WisteriaLanea" ystävineen haaveillessa. Kiitos asiaa kommentoneille!

 

Meillä sama ongelma ratkaistiin näin:
omalle lapsellemme sanoimme, että kun on hakenut, eikä kaveri ala samantien pukea, niin sitten pitää tulla omaan pihaan odottelemaan ja leikkimään sillä aikaa. Jos kaveri ei tule, joskus se unohtuu koko asia tai sitten keksii muuta tekemistä omassa pihassa. Uudelleen ei saa hakemaan mennä pariin tuntiin.

 

Mene ihmeessä puhumaan, ihan hyvin voi olla, ettei vanhemmat rekisteröi koko asiaa tai ajattele sen olevan niin suuri pettymys - tai mistä tiedät ettei vastaus ole aian ehkä, jonka oma lapsesi tulkitsee olevan tulen...

Meillä oli yhden kaverin kanssa sama juttu, tosin vain kerran ja oli kutsuttu sisälle leikkimään ja poikaa ei kuulunut, niin soitin äidille ja tiedustelin tilanteesta ja kerroin kuinka pettyneitä meillä ollaan ja ilmaisin, etten ollut tyytyväinen asiaan ja seuraavana päivänä poika tuli äitinsä kanssa pyytämään anteeksi ja asia oli unohdettu eikä toistunut uudestaan - silloin suutuksissani sanoin, että sovitaanko että jatkossa hoidetaan nämä asiat aikuisten kesken (minkä ehkä kaksi kertaa jaksoimmekin tehdä), joten ehkä sinäkin voit mennä lapsesi kanssa kysymään toiselta lapselta vanhempien kuullen... omatoimisuus on hyvä asia, mutta jos ei se hyvin toimi, niin on ihan oikein puuttua asiaan. Mun mielestä.

 

Kyllä minäkin suosittelisin selvittämään asian aikuisten kesken. Hyvänen aika, aikusiahan sitä nimenomaan ollaan ja asiat selvitetään puhumalla. Olet ehkä ihan suotta nyreissäsi ja turhaa naapurisopua sillä vaarantaa! poikasikin saa sen mallin nyt, että asioita ei ratkaista selvittämällä ja puhumalla! Itse kohta 5-vuotiaan vanhempana mietin sitäkin, että jos naapurit mielellään ottavat poikasi heille leikkimään ns. valvovan silmän alle eikä päästä poikaa itsekseen ulos.