Lapsen kummit lopetti yhtäkkiä muistamisen :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "lei"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
L

"lei"

Vieras
Lapsen kumimit asuu etäällä, eikä nähdä usein. Me laitetaan kuitenkin joka vuosi joulukortti, lähetetään lapsen kuvia ja kysäistään aina sattuvatko olemaan paikkakunnalla lapsen synttäreiden aikaan. Eivät he vaan koskaan satu. Ollaan myös käyty heillä, vaikka etäisyyttä tosiaan on monta sataa kilometriä.

Nyt tuossa havahduttiin miehen kanssa huomaamaan, että heiltä ei ole enää kolmeen vuoteen tullut lapselle synttärilahjaa, jolulahjaa tai edes korttia. Joulukortti tulee koko perheelle, mutta ei siinäkään mitenkään erikseen mainita kummilapsen nimeä edes.

Mitenkään vihoissa ei tietääkseni olla, ainakin viimeksi nähdessä oli ihan hyvät välit. Tuntuu vaan että ovat jotenkin irtisanoutuneet tuosta kummiudesta. Eikä kai siinäkään mitään, jos on kiinnostus lopahtanut. Eihän sille mitään voi. Mutta eikö sen voisi sitten vaikka sanoa suoraan?
 
Törkeää. Kummejakin on niin moneen junaan. Omani piti vain "muodollisesti" yhteyttä eli laittoi joulukortin, ja sen olen päättänyt että kun menen naimisiin en hänen perhettään kutsu. Siinäpähän menee äidillä ja hänellä välit mutta kyllä kummin täytyy olla kiinnostunut kummilapsestaan ja tämän elämästä.
 
tätä minä en ymmärrä! Ei olla missään tekemisissä, mutta lahja pitäisi laittaa?!?!?! Juuri tuon vuoksi kummius on ihan pehvasta!!! Minä en odota kummeilta yhtään mitään, miksi pitäisi lahjoa toisten lapsia?
 
laita pelkästään lapselta joulukortti. niinku kummeille, t: kummipoikanne/tyttönne x :)

No vähän tälleen me tehdäänkin. Askarrellaan noi kortit aina lasten kanssa ja jokainen lähettää kummilleen just sen ite tekemänsä. Nyt kun ovat koululaisia niin saavat jo kirjottaakin ne ite, me vanhemmat laitetaan vaan alareunaan joku "terveiset myös koko perheeltä" -toivotus.
 
[QUOTE="lolo";29221981]tätä minä en ymmärrä! Ei olla missään tekemisissä, mutta lahja pitäisi laittaa?!?!?! Juuri tuon vuoksi kummius on ihan pehvasta!!! Minä en odota kummeilta yhtään mitään, miksi pitäisi lahjoa toisten lapsia?[/QUOTE]

Öö... siis ollaan me tekemisissä. Yhteydenpito on vaan lähinnä meiltä heille päin. Ennen he tosiaan muistivat lasta mutta lopettivat sen jostain syystä. Eikä tarvitse lahjoa jos ei halua. Ihmettelen vaan kun kaikki muistaminen loppui yhtäkkiä.
 
Voisit pitää aktiivisemmin yhteyttä kummeihin. Pyytää käymään muutenkin kuin synttäreinä, koska siitä tulee juuri se kuva, että lahjan takia kutsutte (en tarkoita että niin olisi). Ovatko kummit sukulaisia vai teidän ystäviä? Olitteko enemmän tekemisissä ennen lapsen syntymää? Oletteko kiittäneet lahjoista?
 
Öö... siis ollaan me tekemisissä. Yhteydenpito on vaan lähinnä meiltä heille päin. Ennen he tosiaan muistivat lasta mutta lopettivat sen jostain syystä. Eikä tarvitse lahjoa jos ei halua. Ihmettelen vaan kun kaikki muistaminen loppui yhtäkkiä.

siis sun yhteydenpito on joulukortti. Just! Ei kaikkia kiinnosta toisten kakarat! Minua ei ainakaan yhtään ja siksi en ole kummi.
En myöskään jaksa pitää meidän lasten kummeihin mitään yhteyttä(ja salaa toivon, että hekään ei pidä yhteyttä), kummit oli vain pakko valita, en olisi edes muuten kummeja ottanut!
 
[QUOTE="katja";29222006]Voisit pitää aktiivisemmin yhteyttä kummeihin. Pyytää käymään muutenkin kuin synttäreinä, koska siitä tulee juuri se kuva, että lahjan takia kutsutte (en tarkoita että niin olisi). Ovatko kummit sukulaisia vai teidän ystäviä? Olitteko enemmän tekemisissä ennen lapsen syntymää? Oletteko kiittäneet lahjoista?[/QUOTE]

Kyllä me heillepäin soitellaan ja kysellään kuulumisia. Harvoin käyvät täällä päin, eli usein ei kyllä nähdä. He taas harvemmin ovat meihin yhteyksissä, mutta kun tavataan niin välit on ihan lämpimät ja hyvät (ainakin minusta). Kummit ovat kavereita, ollaan tunnettu ihan teineistä asti ja ennen lapsia oltu aktiivisestikin yhteyksissä. Tosin silloin asuttiinkin lähempänä. Ja lahjoista toki kiitetään.
 
[QUOTE="lolo";29222016]siis sun yhteydenpito on joulukortti. Just! Ei kaikkia kiinnosta toisten kakarat! Minua ei ainakaan yhtään ja siksi en ole kummi.
En myöskään jaksa pitää meidän lasten kummeihin mitään yhteyttä(ja salaa toivon, että hekään ei pidä yhteyttä), kummit oli vain pakko valita, en olisi edes muuten kummeja ottanut![/QUOTE]

Ymmärrätkö että kummit ovat LAPSIASI varten? Ei sinua. Siksi pitäisin itse tärkeänä säilyttää hyvät välit.
 
Jospa heillä on taloudellisesti tiukkaa? Huomaako lapsen kuitenki kun käytte?
Itse 70-luvun lapsi ja kyllä tiesin että ketä kummini ovat, mutat eivät he minua muistaneet sen kummemmin. Lapsena sitä ei ihmettele jos eivät vanhemmt tee numeroa asiasta. Lapsi hyväksyy että ihmiset ovat erilaisia ja niin kauan kuin kukaan ei tahallisesti loukkaa, niin lapsi hyväksyy ihmisten tavat ja senkin etä jonkun toisen kummi hoitaa kummiuden eri tavalla kuin minun kummi.

Eli vaikka veljen kummi muistaisi häntä niin ei se ole minulta pois. Ei lapsi osaa kadehtia jos vanhemmat eivät tee numeroa.
 
Törkeää. Kummejakin on niin moneen junaan. Omani piti vain "muodollisesti" yhteyttä eli laittoi joulukortin, ja sen olen päättänyt että kun menen naimisiin en hänen perhettään kutsu. Siinäpähän menee äidillä ja hänellä välit mutta kyllä kummin täytyy olla kiinnostunut kummilapsestaan ja tämän elämästä.

Ja se kortti ei riitä, koska? Vai onko mielestäsi kummi nimenomaan lahja-automaatti?
 
Ja se kortti ei riitä, koska? Vai onko mielestäsi kummi nimenomaan lahja-automaatti?

No hyvänen aika eihän synttäreitä ole kun kerran vuodessa, että ei varmaan ole kauhea taloudellinen menetys että lahjan sillon antaa. Mutta kummin tehtävä on olla kummilapsen elämänä turvallisena aikuisena ja olla kiinnostunut tämän elämästä.
 
Ja tehtäköön nyt vielä kerran selväksi, että lahjojen perään emme ole. Ei kaikkien meidän lasten muutkaan kummit osta lahjoja ja se on ihan ok. Sitä vaan ihmeteltiin kun nämä ennen muistivat hyvinkin paljon lasta korteilla ym. mutta se loppui yhtäkkiä. Välejä eivät kuitenkaan ole kokonaan katkaisseet.
 
[QUOTE="lolo";29222016]siis sun yhteydenpito on joulukortti. Just! Ei kaikkia kiinnosta toisten kakarat! Minua ei ainakaan yhtään ja siksi en ole kummi.
En myöskään jaksa pitää meidän lasten kummeihin mitään yhteyttä(ja salaa toivon, että hekään ei pidä yhteyttä), kummit oli vain pakko valita, en olisi edes muuten kummeja ottanut![/QUOTE]

Niin kummien tehtävä on kasvattaa lasta kristinuskoon. Miksi sitten kastoitte lapsen, jos koko homma ei kiinnosta ja on vain pakkopullaa.
 
Miun kummit eivät tän 26v aikana, kun mie oon elossa ollut, ole muistanut kun muutaman hassun kertaa. Ristäiset, rippijuhlat, siinä oikeestaan kaikki muistaminen. Eivät edes onnitelleet kun naimisiin (ex:n kanssa) mennessäni lähetin heille virallisen kuvan.

Itse pyrin kummituslastani muistamaan synttäreinä (sinne tulee kutsu ja mielelläni menen) sekä jouluna, kun tytölle keksin jotain kivaa lahjusta.
Ja tosiaankin olen kummitustäti, kirkkoon en kuulu, joten jää tuo 'kristinuskon opettaminen' muiden harteille.
 
Onko kummeille syntynyt tänä aikana omia lapsia? Meillä on käynyt niin, että omien lastyen syntymän jälkeen sitä muistettavaa, organisointia jne riittää yllinkyllin omissa lapsissa, joten energiaa ei oikein jää sukulaislasten tai kummilasten muistamiseen. Tai siis muistetaan kyllä synttärit ja joulut, kortit ja lahjat laitetaan, lähinnä muodon vuoksi, mutta sellainen lähempi kiinnostus näiden lasten kuulumisiin on jäänyt vähän taka-alalle.
 
Välimatka tekee tehtävänsä, samoin aika ja oman elämän muutokset. Harmillistahan se on, mutta kaikkien täytyy priorisoida asiansa.

Minulla itselläni on - anteeksi nyt vain - hieman ajattelematon serkku, jonka yhden lapsista kummi olen. Hänen mielestään kummi on ilmeisesti juurikin em. lahja-automaatti. Joka jumalan joulua ja synttäreitä ennen tulee tekstarilla lahjatoiveet. Eivätkä ole aina ihan halvimmasta päästä.

Miten tämä kummilapsi tai hänen äitinsä sitten muistaa kummia? Ei mitenkään. Edes kerhokuvaa en ole saanut vaikka olen pyytänyt. Eikö kummiasian pitäisi olla edes vähän vastavuoroista?
 
Ensimmäisen lapsen kummitäti (joka oli paras ystäväni lapsuudesta asti) katkaisi välinsä minuun 10 v. sitten ja sen myötä meni lapsen kummit (puoliso myös, joka tosin on pitänyt hiukan yhteyttä tekstarein). En koskaan saanut selitystä välirikkoon. Onneksi meillä oli myös 3 muuta kummia, joten suosittelen lämpimästi usean kummin antamista - osa ystäviä, osa sukulaisia. Elämästä ja suhteista ei koskaan tiedä. Sukulaiset yleensä säilyvät. Eikä kannata liikaa ajatella kummeja lahjojen antajina, muuten voi joutua pettymään.
 

Yhteistyössä