Toggle sidebar

Lapsen kriisisijoitus - miten lastensuojelu toimii?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Romahtanut
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
R

Romahtanut

Vieras
Olen henkisesti romahtanut akuutin tapahtuman johdosta, en tarkemmin erittele tilannetta - se on kuitenkin sellainen, että kuka tahansa miettii, miten tästä henkisesti tulen selviämään. Olen yksinhuoltaja ja minulla on hyvät tukiverkostot, vaan ei ketään joka voisi lapsen ottaa useaksi vuorokaudeksi putkeen luokseen. Lapsi on 2-vuotias. Olen siis miettinyt; jos vapaaehtoisesti annan lapsen sijoitukseen, vedoten omaan henkiseen romahdukseeni ja siihen, että seuraavien viikkojen/kuukausien aikoja voimani menevät elämän uudelleen rakentamiseen ja käytännön asioitten järjestelyyn, voimien keräämiseen, minkälainen sijoitus käytännössä olisi? Onko kellään kokemusta? Tarvitseeko minun olla lapsesta erossa viikkokausia, vai voisiko hän esim. olla sijoituspaikassa maanantaista perjantaihin ja viikonloput luonani tms? Tilanteeni on siis akuutti, mitään hätää lapsella ei olosuhteissaan muuten olo, tässä on nyt vain äidillä hätä selvitä jokapäiväisistä arkisista toiminnoista ja saada itsensä taas energiseksi ja toimintakykyiseksi. Saako tällaiseen apua lastensuojelulta, ilman että ottavat lapsen pysyvästi huostaan?
 
Eikö oikein pitkät päivät päiväkodissa olis parempi tukimuoto? Ei tarvitsisi pelätä ongelmia jatkossa, kunolet päässyt jaloillesi.
Tuo sijoitus olisi todella rankka sekä sinulle, että lapselle.
 
Sun kannattaa ottaa heti yhteyttä Sosiaali-ja kriisipäivystykseen. Espoossa Se on 24h auki. Sieltä tulevat jopa luoksesi,jos on akuutti tarve. Älä jää yksin. Jos et tiedä numeroa,soita numerotiedusteluun.
 
Ei sijoitus ole mikään hoitopaikkavaihtoehto. Jos katsovat, ettet ole kykenevä lapsesta tällä hetkellä huolehtimaan, huostaanotetaan kiireellisesti mutta kokoaikaisesti. Miten he voisivat arvioida, että ma-pe et ole kykenevä huolehtimaan lapsesta, mutta la-su olet?
 
En asu pk-seudulla, vaan sinne olisi tarkoitus muuttaa ja siellä pitäisi käydä käytännön asioita järjestelemässä. Välimatkan vuoksi ei oikein pelkät pitkät päivät päivähoidossa riitä, koska tarvitsen yön yli hoitoa lapselleja "hermoloman", jotta saan levätä ja kasata itseäni. Lapsi on ollut pisimmillään hoidossa pari yötä putkeen, joten uskoisin että selviää erossa esim. neljäkin yötä. Viikkoja en hänestä kuitenkaan haluaisi erossa olla, koska sitten jo oma ikävä lasta kohtaan menee tämän romahduksen ahdistuksen tunteen yli.
 
Niin ja toki suositeltavampaa olisi, jos lapsi voisi mennä isovanhemmilleen tai muulle tutulle siksi aikaa koska oli aika rankkaa ettei lasta saanut tavata kuin max. kerran viikossa, tunnin tai kaksi kerrallaan.
Soittaa sai muistaakseni myöskin kerran-pari viikossa ja onhan se nyt oikeasti kamalaa kun ei saa lapsensa kanssa puhua tms. silloinkun haluaa, vaikka olisi kuinka palasina ja että joku tuntematon ihminen päättää saatko kuulla lapsesi ääntä tai nähdä häntä ja milloin.
 
[QUOTE="vieras";28230895]No ei se nyt ihan noinkaan mene.
Meillä lapsi oli n. kuukauden kiireellisessä väliaikaisessa sijoituksessa juurikin vanhemman romahduksen vuoksi ja palasi sitten kotiin.[/QUOTE]

Minkä verran sait olla lapsesi kanssa tuon kuukauden aikana, tai kykenitkö olemaan vai olitko koko kuukauden erossa?
 
Jos annat lapsen sijoitukseen niin sun pitää sit hyväksyä sekin vaihtoehto, että et näe lastasi viikkoihin tai jopa kuukausiin. Sijoitus ei ole mikään hoitopaikka, jonne voit laittaa lapsen kun siltä tuntuu ja ottaa takaisin kun asiat ovat paremmin. He alkavat tutkimaan sitä voitko saada lasta takaisin ja se voi olla pitkä prosessi. Eikö sulla ole ketään kuka voisi hoitaa lasta? Tai varaa palkata hoitajaa?
 
[QUOTE="vieras";28230899]Ei sijoitus ole mikään hoitopaikkavaihtoehto. Jos katsovat, ettet ole kykenevä lapsesta tällä hetkellä huolehtimaan, huostaanotetaan kiireellisesti mutta kokoaikaisesti. Miten he voisivat arvioida, että ma-pe et ole kykenevä huolehtimaan lapsesta, mutta la-su olet?[/QUOTE]

Huostaanotto on eri asia kuin sijoitus, tuossa tilanteessa tehtäisiin tod.näk sijotus minkä tarkoituksena siis on että lapsi palaa kotiinsa ja ratkaisu on väliaikainen.
Mutta kyllä se lapsi tosiaan sitten lähtisi kokonaan sen sijoituksen ajaksi eikä äiti enää voisi päättää lapsensa tapaamisesta vaan tapaisi silloinkun sijaisäidille ja sos.työntekijöille sopii ts. miten he ovat sopineet ja tod.näk kyseessä olisi ihan vain minimitapaamiset koska tahtoisivat rauhoittaa tilanteen jne.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Romahtanut:
Minkä verran sait olla lapsesi kanssa tuon kuukauden aikana, tai kykenitkö olemaan vai olitko koko kuukauden erossa?
Click to expand...

Pari kertaa sain tavata, tunnin-pari kerrallaan ja pari kertaa sain puhua puhelimessa kuukauden aikana.
Ei ollut minun päätettävissäni se.
Niin ja tosiaan olimme pidemmän aikaa tiiviissä tarkkailussa,sittenkun lapsi palasi kotiin ja lapsi sai ensin olla vain esim.viikonlopun ja seurasivat miten pärjäämme jne.
Kamalaa aikaa kyllä ja jos mitenkään vaan joku muu voisi hoitaa lasta niin ettei sijoitusta tarvitsisi tehdä, niin suosittelen.
Voi myös olla ettei lasta heti takaisin saakaan vaikka asiat olisivat ok, vaan joudut tappelemaan asiasta esim. puoli vuotta.
 
Voisi auttaa, kun tietäisi missäpäin asut? Ei tarvitse kertoa paikkakuntaa :) Itse olen harkinnut tukiperheeksi tai vastaavaksi alkamista juuri tuollaisen vuoksi, kun tietää että apua joskus tarvitaan.
 
Voisin palkata hoitajan, esim. maksaen 100e/vrk, mutta en tiedä löytääkö sillä lapselle hoitajaa.. että jos joku kiva kotiäiti nyt tarvitsee lisätienestejä, niin tässäpä tilanne seuraaville viikoille/kuukausille, kun voisi tienata muutamalta päivältä tuon verran käteen.
 
Asun Keski-Suomessa, mutta ei se ongelma olisi että tämä hoitoperhe olisi jossain muualla päin Suomea, voisinhan lapsen sinne tuoda kun selvitettäisiin, että perhe ja sen henkilöt ovat ok.. löytäisikö jostain yksityiseltä tällaista palvelua? Toki mieluummin niin tekisin, kuin lasta yhteiskunnalle antaisin.
 
Anteeksi, mutta minusta kuulostaa hieman huolestuttavalta, että olet valmis antamaan lapsesi miltei kenen tahansa käsiin, ihan sama onko sossu vai joku "kotiäiti, joka rahan tarpeessa". Eikö sinulla ole ketään sukulaista tai ystävää, jonka oikeasti tunnet ja johon voisit luottaa? Minusta sekin on erikoista, että ihmisellä ei ole ketään läheistä, vaan jossain foorumilla huutelee lapselleen hoitopaikkaa viikoiksi.
 
Onko sun kriisi nyt siis se, että sä haluat vaan muuttaa pk-seudulle, ja koet käytännön asioiden järjestelyn vaan hankalammaksi, jos joudut ottamaan lapsen mukaan?
 
Ei oikein mene jakeluun, että olisit henkisesti oikein romahtanut, kun kuitenkin tällaista asiaa suunnittelet. Romahtamisella tarkoitetaan kyllä sellaista tilannetta, että vanhempi oin täysin kykenemätön. Missä on normaalit vanhemman vaistosi? Yleensä kun ihmisellä on tapana tehdä mitä vain kunhan ei lapsesta tarvitse luopua.
 
mä toivon että tämä on provo.

En halua uskoa että kukaan on niin tyhmä että antaa lapsensa noin vaan jollekin ventovieraalle. Eikö sun tuttus vois vuorotellen hoitaa?

voi lapsiparkaa :(
 
[QUOTE="vieras";28230984]Ei oikein mene jakeluun, että olisit henkisesti oikein romahtanut, kun kuitenkin tällaista asiaa suunnittelet. Romahtamisella tarkoitetaan kyllä sellaista tilannetta, että vanhempi oin täysin kykenemätön. Missä on normaalit vanhemman vaistosi? Yleensä kun ihmisellä on tapana tehdä mitä vain kunhan ei lapsesta tarvitse luopua.[/QUOTE]

Joo, jossain hevonkuusessahan ne kaikki vaistot on.

Olen älykäs ihminen ja tajuan sen, että olen käynyt jo todella pohjalla heikoilla hetkillä. Koetan tässä ennaltaehkäistä lopullista pimahtamistani. Vaan sittenhän sä varmaan olisit tyytyväinen, kun sekoaisin lopullisesti menettäen lapseni ja mielenterveyteni kokonaan, vaikka yritin asian hoitaa huonoista vaihtoehdoista valitsemalla parhaimman.
 
Tämän on pakko olla provo, kovasti ainakin toivon.

Olisit valmis antamaan lapsen kenelle tahansa minne päin suomea tahansa? Olet henkisesti romahtanut, mutta voimia kyllä riittää asioiden järjestelyyn ja Helsingissä ramppaamiseen, mutta ei lapsesta huolehtimiseen?
 
Minäkin kyllä voisin auttaa tuollaisessa tilanteessa, mutta nykyään byrokratia on niin tarkka kaikesta... ei voi tietää, että jos vahingossa rikkoo jotain ihme lakia, jos vaikka vaan haluaa auttaa toista. 2-vuotiaskin on jo sen ikäinen, että ikävöi kovasti äitiään... :( 100 € / vrk on kyllä jo aivan todella suuri summa. Varmasti joku auttaa pienemmälläkin korvauksella...
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa