Lapsen "kohtelu ja kasvatus" päiväkodissa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja huolestunut äitykkä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
"Psykologitkin sanovat, että alle 3-v. lapselle riittää mainiosti yksi tai kaksi turvallista, pysyvää ihmissuhdetta, liian monet ihmissuhteet saattavat vain lisätä lapsen hämmennystä ja turvattomuutta."

Just. Tämän mä sanon seuraavaksi mummoille, papoille ja kummeille, kun he ovat tulossa katsomaan heille tärkeää pientä ihmistä. Joutunen selittämään asian myös lapselleni, joka kovasti on kysellyt em. henkilöiden perään. ;)
 
Kiitos todella asiallisista vastauksista. Varsinkin sinun, Maarit74, kirjoituksesi oli ihan loistavaa. Pelkkää asiaa minun mielestäni. Itsekin nostan hattua päiväkodin työntekijöille ja uskon työn olevan todella raskasta, mutta silti mielestäni ammattilaisen pitäisi säilyttää jonkinlainen maltti. Tuo vertaus asiakaspalveluun oli kuvaava; siellä tulee kiitosta tuskin koskaan ja päivästä toiseen joudut vaan nielemään kaiken mitä sanotaan. Ja nämä sanojathan ovat vielä aikuisia...

Jossain vaiheessa ketju oli menossa päiväkodin ja kotihoidon vertailuksi. Meidän kolmevuotias on vielä kotihoidossa, mutta käy kolme kertaa viikossa puistotätipuistossa ja kaksi kertaa seurakunnan kerhossa. Kyllä niitä kontakteja samanikäisiin siis löytyy.
 
Voi hyvänen aika, ehkäpä ne psykologit ei tarkoita, että lapsi tulee eristää sukulaisista ja ystävistään, vaan sitä, että tasapainoisen lapsen kasvuun ei tarvita enempää ihmissuhteita eikä vanhemman tarvi pelätä lapsen kehityksen jotenkin vaurioituvan siitä, että lapsi on "vaan kotona". Moni vanhempi haluaa pienenkin lapsen nimenomaan päiväkotiin hakemaan seuraa ja virikkeitä. Olen ollut aivan pientenkin ryhmässä päiväkodissa töissä ja riittämättömyyden tunne oli suuri, kun välillä joka nurkassa itki pieni vaippaikäinen ja lohduttavia sylejä oli vain muutama. Omakin 7 kk. vanha tyttöni on lähes päivittäin tekemisissä isovanhempiensa ja kummitätinsä kanssa. Viittasin tekstilläni omiin kokemuksiini ja koulutuksessa saamaani tutkimustietoon, en usko, että kovin pieni lapsi tarvitse valtavaa ärsykemäärää, kuten päiväkodin lukuisat aikuis- ja lapsikontaktit. Lapset ovat myös yksilöinä erilaisia ja osa lapsista on arempia ja rakentavat luottamusta uuteen ihmisuhteeseen hitaammin kuin toiset. Jokainen vanhempi on oman lapsensa asiantuntija ja tekee arvion, missä hoitopaikassa lapsi viihtyy parhaiten. Mikään virikelandia päiväkoti ei kuitenkaan aina ole, välillä on niin tiukkaa, että arki on pikemminkin vain lapsen perustarpeista, kuten ravinto, lepo ja ulkoilu, huolehtimista. Monet suunnitellut askartelut, laulut ja luontoretket ovat kaatuneet henkilökunnan puuttumiseen tai on hampaat irvessä väännetty äitienpäiväkortteja kamalalla kiireellä, kun pitäisi yhtä aikaa valvoa toisten lasten leikkiä ja ohjata toisten askartelua. Luulenpa, että moni vanhempi toteuttaa vähintään yhtä laadukasta varhaiskasvatusta kotonaan olemalla lapselleen aina läsnä ja tavoitettavissa, ja hänellä on enemmän aikaa havainnoida ja nähdä lapsen tarpeita. Toivottavasti tämä ei nyt ollut mikään inhorealistinen pläjäys kenellekään pk.maailmasta, sillä kyllä päiväkodeissa tehdään myös laadukasta, hyvää työtä, jos siihen annetaan riittävät resurssit ja työvoimaa.
 
"Mikään virikelandia päiväkoti ei kuitenkaan aina ole, välillä on niin tiukkaa, että arki on pikemminkin vain lapsen perustarpeista, kuten ravinto, lepo ja ulkoilu, huolehtimista."

Musta päivähoidon ei kuulukaan olla mikään virikelandia, jossa ihan älyttömästi tehdään muuta kuin lapsen perustarpeisiin liittyviä asioita. Kyllähän se päivä niistäkin täyttyy aika hyvin (senhän kotonakin huomaa..). Riittävä virike siinä päivän puuhien lomassa kun on se muiden lasten seura.

Mun puolestani ainakin hyvä ja turvallinen perushoito on riittävä mitä lapselleni hoitopaikasta haluan. Kotona saa sen spesiaalin huomion, rakkauden ja läheisyyden. Ja olenpa kuitenkin kuullut, että lapseni viereen on menty nukkumaan kun lapseni tutustui vasta paikkaan eikä uni heti tullut. Lapseni on mennyt halaamaan hoitajia ja aina on joku lapsi hoitajan sylissä kun menee sinne. Että ei se ihan "koneellista" ole ainakaan meidän päiväkodissa.

Ihmettelen, jos on päiväkoteja, joissa ei ikinä ehditä tehdä mitään "spesiaalia", kuten satuhetki, retki, laulua ym. Ainakin meidän päiväkodissa ehtivät tehdä muutakin kuin vain perusasiat. Eilen taas omin silmin todistin. Ja onhan sen varmasti niin, että välillä suunnitelmat jostain spesiaalista peruuntuvat tai siirtyvät, mutta mitä sitten! Niinhän se lasten kanssa aina. Aina päivä ja tilanne eivät vain sitten sovikaan siihen mitä suunnitteli. Ei sitä voi alkaa suorittamalla suorittaa jotain hauskaa lasten kanssa, ei kotona eikä hoidossa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja alkup. huolestunut äitykkä:
Kiitos todella asiallisista vastauksista. Varsinkin sinun, Maarit74, kirjoituksesi oli ihan loistavaa. Pelkkää asiaa minun mielestäni. Itsekin nostan hattua päiväkodin työntekijöille ja uskon työn olevan todella raskasta, mutta silti mielestäni ammattilaisen pitäisi säilyttää jonkinlainen maltti. Tuo vertaus asiakaspalveluun oli kuvaava; siellä tulee kiitosta tuskin koskaan ja päivästä toiseen joudut vaan nielemään kaiken mitä sanotaan. Ja nämä sanojathan ovat vielä aikuisia...

Jossain vaiheessa ketju oli menossa päiväkodin ja kotihoidon vertailuksi. Meidän kolmevuotias on vielä kotihoidossa, mutta käy kolme kertaa viikossa puistotätipuistossa ja kaksi kertaa seurakunnan kerhossa. Kyllä niitä kontakteja samanikäisiin siis löytyy.

"Jossain vaiheessa ketju oli menossa päiväkodin ja kotihoidon vertailuksi. "

Päiväkodin ja kotihoidon vertailu on turhaa sinällään, että eiköhän kukin ole kotona niin kauan kuin voi ja sitten vie lapsen hoitoon, koska menee töihin.

Mutta musta se ei ole enää nykyaikaa, kun joku toitottaa, että hoidetaan lapsemme kaikki itse eikä viedä niitä ollenkaan hoitoon ennen kouluikää. Mun mielestä päivähoito ei vain ole sellainen kamala peikko, niin kuin se joillekin näyttää olevan. Hyvien kotiolojen ja kasvatukseen sitoutuneiden vanhempien lisänä se tekee useimmille lapsille ihan hyvää.
 
Olisi kauhean mukavaa kuulla joskus myös hyvän hoitopaikan kuvauksia erityisesti hoitohenkilökunnalta itseltään. Tuntuu, että erityisesti he lietsovat täällä vanhempien pelkoja ja epävarmuuksia. Mielestäni se on asiatonta ja ammattitaidotonta touhua. Sillä luodaan jo ennakolta epäluottamuksen henkeä, joka on omiaan lisäämään henkilökunnan stressiä ja paineita entisestään. Epäluottamus huonojen OMAkohtaisten kokemusten jälkeen on eri asia. Netissä kyllä kaikenlaista kirjoitellaan ja vain negatiiviset tapahtumat saavat huomiota, eivät ne lukuisat positiiviset. Suurin osa hoitopaikoista kun on varmasti ihan hyviä ja henkilökunta tekee hyvää työtä.

Useimmissa hoitopaikoissa kuitenkin lapsi saa kasvaa niin, ettei se hänen kehitystään vahingoita. Useimmissa tapauksissa jopa päinvastoin - se on hyvä lisä hyville kotioloille.
 
Meidän tyttö ollut vuoden ikäisestä hoidossa, itki ekat kaksi viikkoa, sen jälkeen sopeuti suhteellisen hyvin ja nyt on kaksi ja puoli vuotias ja tykkää aamusin mennä hoitoon ja iltapäivisin kun haen leikkii tyytyväisenä samanikäisen tytön kanssa ulkona.
Meillä hoitajat ovat joskus keskellä pihaa juttelemassa keskenään mutta kuitenkin lapsia seuraten . Yleensä pienimpien kanssa on aina yksi hoitsu lähistöllä. Lapset leikkivät keskenään, mutta aika usein on menossa myös joku leikk tai peli kun hakemaan menen, jossa siis hoitaja/hoitajia mukana. Askarteluja tulee kotiin viikottain ja paljon lukevat esim. sadepäiväinä. Hoitajat siivoavat ja tyhjentelevät astianpesukoneen ja lapset auttavat minkä ehtivät. mutta niinhän kotonakin tehdään. Meillä 12 lapsen ryhmis, jossa kolme vakkaria (niin kun laki määrää) tän lisäski yksi puolikas päiväläinen juuri iltapäivät. muutaman kerran ollut alimiehitys kun ei tuurajia ole löytynyt.
Edelleen hoitajat pitävät kuria ja sanovat napakasti lapsille mm. jos heitellään hiekkaa ja hajotetaan leikkikaluja, pöydästä poistetaan jos ruokapöydässa ruvetaan hosumaan ja sotekmaan siis isommat lapset. Ja nämä siis he avoimesti vanhemmille kertovat kun aina muutaman sanan vaíhdan lasta haettaessa. Siis summasummarum olen erittäin tyytyväinen hoitopaikkaa siellä on rajat ja säännöt , mutta syliäkin löytyy pienemmille. Eli eiköhän se ole niin että näitä horror hoitopaikkoja on kuitenkin erittäin vähän, toki se on ikävää kun se kohdalle sattuu ja sillon on asiaan puututtava.
 
Omalla kirjoituksellani ei ollut tarkoitus luoda mitään ennakkoluuloja päiväkoteja kohtaan. Päiväkoti lapsen sosiaalisena oppimisympäristönä voi olla hyvin antoisa ja lapselle tärkeä paikka ja kirjoitinkin aikaisempaan juttuun, että vanhempi tuntee lapsensa parhaiten ja pystyy itse pohtimaan, millainen varhaiskasvatusympäristö juuri hänen lapselleen sattuu. Olen itse ryhmässä työskentelevä pk:n johtaja ja hyvin ylpeä "omasta päiväkodistani", mutta en silti sanoisi, että toisin sinne lapseni esim. 9 kk. vanhana suoraan kotihoidosta oppimaan sosiaalisen maailman säännöille. Tarkoitukseni ei ollut myöskään muuttaa viestiketjun aihetta, vaan ap. kirjoittajahan pohti, onko pk. oikea paikka hänen lapselleen ja ovatko kaikki päiväkodit samanlaisia kuin se, josta hänellä oli negatiivisia kokemuksia. Jos päiväkoteja pitäisi nyt erityisesti puolustaa, sanoisin, että siellä on moniammatillista osaamista ja koulutetumpaa henkilökuntaa kuin keskimäärin perhepäivähoidossa, päiväkodeissa lapsille tehdään omat varhaiskasvatussuunnitelmat yhteistyössä vanhempien kanssa, joissa pyritään huomioimaan lapsen persoona ja yksilölliset taidot ja päiväkodeissa toteutetaan monipuolista toimintaa pk:n ja valtakunnallisen vk. suunnitelmien pohjalta (ja tietysti esiop.suunnitelmat isommilla). Yritin tuoda esiin realistisesti myös niitä varjopuolia, sillä kuten sanottu, päiväkodin normaaliarkea raskauttavia tekijöitä ja ongelmia on myös paljon ja toivon, että päivähoitolain uudistus toisi myös lasten ryhmäkoolle jonkun kehityspsykologiaan ja viihtyvyyteen sekä lasten tarpeisiin pohjautuvan kattokoon.
 
Olen ihan samaa mieltä ehdottamistasi muutoksista Maarit, jotka olisivat varmasti terveeseen suuntaan. Itekään en vielä 9-kuista laittaisi hoitoon. En puhu sen puolesta, että vuoden ikäinen lapsi pitäisi laittaa "sosialistumaan" päiväkotiin. Se pointsini koski lähinnä yli kolmevuotiaita tai sosiaalisempien tapauksien kohdalla ehkä reilu kaksivuotiasta.

Minua vain kyllästyttää sellainen ajattelu, että lasten olisi paras olla kotona kouluikään asti. Musta sitä voisi jo nykypäivänä kyseenalaistaa. Siksi tässä maassa ollaan sosiaalisesti kyvyttömiä mörrimöykkyjä kun ollaan liian pitkään oltu "metsien keskellä äitiemme helmoissa". Ei kaikkien tarvitse olla mitään etelä-eurooppalaisia suupaltteja, mutta sosiaaliset taidot (joita omaksutaan tosi pienestä pitäen) ja sen myötä kehittynyt itsetunto vain helpottavat elämää. Ei sen kummempaa. Meidän maassa kun ollaan tosi hyviä yksin- ja hiljaaolemisessa, eristäytymisessä ja masentuneisuudessa. Ja monet pitkään kotonaolevat voivat vähän eristäytyä.

Arvot ovat myös muuttuneet. Ennen arvostettiin sitä, että lapsi on hiljaa ja mahdollisimman pois jaloista ja "näkymätön" - leikkii hiljaa itsekseen käpylehmillä, noin kärjistäen sanottuna. Nykyään taas (mun mielestä ainakin) lasten sosiaalisuutta arvostetaankin ja useimmat lapset ovat sitä aika luonnostaankin. Tykkää siis ikäisestään seurasta ja leikkiä toisten kanssa.

Sosiaalisuus näkyy toki hyvässä ja pahassa esim. kouluelämässä. Lapset ovat nykyään rohkeampia ja uskaltavat sanoa ja kysellä, mikä on hieno asia. Johonkin rajaan asti se on hyvä ja hieno asia verrattuna aikaisempaan jolloin ei uskallettu kysyä opettajalta mitään. Huono se on sitten taas, kun ei kunnioiteta auktoriteettia tai anneta työrauhaa. Siinä taas vanhempien kasvatus tulee avainasemaan, miten lapsensa kasvattavat. Sori, menee aiheen viereen taas kun hyppäsin kouluelämään ;)
 
Alkuperäinen kirjoittaja tarhantädeillä rankkaa:
En ehtinyt lukea kaikkia viestejä kun täytyy tässä samalla hoidella tuota omaa poikaa, mutta kommenttina siihen että miksi tarhan tädit voivat olla tosi kovilla; nykyään lapset ovat huonosti kasvatettuja, villimpiä ja tottelemattomampia. Ja kenenköhän on syy: vanhempien tottakai. Curling-ajattelu kasvatuksessa on vallannut alaa, lasten elämän tulee olla yhtä juhlaa ja mitän auktoriteetteja ei tarvitse kunnioittaa. Valitettavasti suunta on ollut tämä. Mikä sitten on keino jos lapsi ei tottele puhetta eikä korotettua ääntä? Pakkohan sitä on huutaa seuraavaksi ja jos sekään ei tehoa niin napata tenava kainaloon ja poistaa paikalta. Tietenkään aivan mielivaltainen ja lasten sadistinen kohtelu (jollaista myöskin harvakseltaan valitettavasti esiintyy) ei ole hyväksyttävää. On eri asia jos tarhan tädit joutuvat huutamaan tottelemattomille lapsille kun muu ei auta.


Enpä voisi olla enempää eri mieltä tosta, että tarhan tädit saavat lapsille huutaa. Tottakai kasvatusvastuu on kotona, mutta siitäkin huolimatta hoidossa on pärjättävä huutamatta. Aivan uskomaton mielipide!

Samoin kotiäitinä voisi työntää mielipteensä jonnekin syvälle, johon auringonvalo ei yllä. Kaikilla ei tosiaankaan ole mahdollisuuksia olla vuosikausia useamman lapsen kanssa kotona.
 
Alloitin vuoden alusta pph työt, ja nyt hoidan kolmea lasta omieni ohella. J a kullä täytyy todeta, että tässä työssä täytyy tilanteen tasalla. Jokaisen vanhemman kanssa olen tehnyt varhaiskasvatusssuunnitelman ja olen korostanut ennenkaikkea jatkuvaa kasvatuskumppanuutta.Tähänkään en varmasti olisi pystynyt ilman koulutustani ja jos työkokemusta ei olisi kertynyt. kerran kuussa käyn tapaamassa työkavereitami( toki nähdään lasten kanssa ulkoillessa muutenkin), ja kyllä siellä on hyvin koulutettua ja ammattitaitoista porukkaa. Vasta käytiin ensiapukoulutus ja koulutusta on luvassa kesälläkin.Tämä tekstini meni nyt hiukan ap. asian vierestä, mutta oli pakko vuodattaa, kun joku täällä puhu puuta heinää pph,. ammattiosaamisesta. Noh, yleisesti en mollaa päiväkodeissa työskenteleviä ihmisisä( tekevät hekin kullanarvoista työtä), koska olenhan itsekin työskennellyt niissä. Mutta ehkäpä pph vahvuus on siinä, että huolimatta tarkasta päivärytmistä meillä ei niin lasten kanssa ole kiire esim. pukeutumistilanteissa taikka jos ajatellaan jotain askartelujuttuja, niin lasten kanssa keretään ollla enemmmän ja lapsiin paneudutaan enemmän. En kuitenkaan laähde yleistämään, koska varmasti löytyy hyviä päiväkotejakin hyvinen ammattilaisineen.Mutta, mutta, joskus olen pannut merkille, kun olen nähnyt pk porukkaa esim luistinkentällä, niin miksei niillä hoitsuilla oo siellä itselläänkin luistimia jalassa!!! Ja liian monesti olen nähnyt pienten itkevän ja jäävän jalkoihin, kun hoitsut eivät katso perään.Ja nyt vielä tuosta lapsille huutamisesta, kyllä munkin mielestä ammattilaisen pitäisi maltti osata säilyttää. Koska eihän se nyt ole oikein alkaa karjumaan naama punaisena pihalla. Napakasti ja vähän ääntä korottaa voi, jotta viesti menee perille- aina siis itekin toimin tilanteen mukaan.ja vielä kun kumartuu lapsen tasolle, katsoo rauhallisesti silmiin, sanoo asian ja se siitä.
 
Anteeksi, pph! Jutussani oli sana KESKIMÄÄRIN koulutetumpaa (esim. omassa yksikössäni muutamalla yliopistotutkinto), kyllä meidänkin kunnassa on vasu tulossa myös perhepäivähoitoon ja suuresti arvostan perhepäivähoitajan raskasta työtä, jossa vastuuta ei ole kukaan jakamassa. Aiempi kirjoittaja moitti minua ammattitaidottomuudesta, kun "moitin" päiväkotia alle kolme v. lapsen hoitopaikkana. Itse haen ensi vuonna tulevan 2-v. lapseni pph:on. Tuolla koulutuksella tarkoitin myös, että päiväkodissa henkilökunnalla useita erilaisia koulutustaustoja ja osaamisalueita, joista lapsi hyötyy, kun nyt pohdin päiväkodin vahvuuksia..pitää olla kieli keskellä suuta näköjään kaikessa. Meidän kunnassa on perhepäivähoidossa tapahtumassa sukupolven vaihdos ja aiempi työssään oppinut, ei niin kouluja käynyt työväestö eläköityy. Uudet pph.t ovat järjestelmällisesti lähihoitajia koulutukseltaan. Olen erittäin tietoinen, että pph.t myös käyvät kursseja, mutta koska päiväkodissa on työntekijöitä paljon, hyötyvät lapset siitä, esim. yksi käy liikuntakoultusta, toinen musiikki- ja kolmas jotain muuta, josta kaikki talon lapset hyötyy. EI ihan joka sanasta tarvitse loukkaantua, jos sitä oma-arvostusta on. Juurihan minä olen tällä palstalla puolustanut pph.ta ja kotihoitoa. Nyt sitten lopetan tämän kirjoittelun, että en taas tule väärinymmärretyksi ja loukkaa ketään. Sehän ei ole aikuisten ihmisten touhua.
 
Vielä tarkennusta edelliseen, en minä eikä kukaan muu ole kirjoittanut sanaakaan perhepäivähoitajan ammattiosaamisesta, joka on siis eri asia kuin koulutus. Itse olen täydentänyt omat opinnot varhaiskasvatuksen maisteritutkinnoksi, mutta en ole pätkääkään sen ammattitaitoisempi kuin esim. lastenhoitaja, meillä kullakin on omat vahvuusalueemme. Minua pienenä hoitanut pph. on jäämässä puolen vuoden päästä eläkkeelle, eikä hän ole ammattitaidoton, vaikka ehkä vähemmän koulutettu kuin uudemmat pph.t. Päiväkodissa lapset voivat hyötyä useiden työntekijöiden osaamisesta sekä koulutusten antamasta tiedosta ja taidosta, tarkoitukseni ei ollut asettaa perhepäivähoitoa tai päiväkotihoitoa vastakkain, koska molemmilla on oma tärkeä tehtävänsä päivähoidon kentällä ja vanhemmille pitää olla tarjota vaihtoehtoja. Mikähän se on, että jos on jotain mieltä ylipäänsä mistään, joku hyökkää tai suorastaan haluaa ymmärtää väärin tällä palstalla? Emmehän me naiset hyökkäile tällä tavoin "oikeassakaan elämässä" toisten silmille ja tahallaan loukkaannu, ajattele heti, että toinen on epäarvostava ja tietämätön mulkero. Pyydän vielä anteeksi, jos olen haluamattani jotain loukannut, sillä se ei ole ollut tarkoitukseni. Kirjoitetut mielipiteet kannattaa jo oman itsensäkin takia lukea tarkkaan, sillä ei tulisi mieleenikään ketään haukkua ammattitaidottomaksi.
 
Tämä menee nyt vähän aiheen vierestä, mutta kun tuossa oli tekstiä päivähoitohenkilöstön koulutuksesta niin selvennänpä hieman. Eli: päiväkodeissa työskentelee lastentarhanopettajia ja lastenhoitajia. Lastenhoitajien koulutustaustat ovat moninaisia - on lähihoitajaa, päivähoitajaa, lastenhoitajaa jne. Lastentarhanopettajaksi taas on vuodesta 1995 asti opiskeltu yliopistossa, ja koulutus on kasvatustieteen kandidaatti. Sitä ennen oli lastentarhanopettajaopistoja. Eli kaikilla lastentarhanopettajilla, jotka ovat opiskelleet ammattiinsa vuoden 1995 jälkeen, on yliopistokoulutus. Perhepäivähoitajilla on käsittääkseni usein samantasoinen peruskoulutus kuin lastenhoitajilla, mutta ei välttämättä sitäkään. Korjatkaa ihmeessä jos olen väärässä.
Usein törmää siihen, että puhutaan vaan "hoitsuista" tai "hoitajista", ja mulle ammatistani ylpeänä se on vähän vaikea välillä niellä... Vaikka ei kai sillä väliä ole mikä koulutus on, kunhan työ tulee hoidettua kunnolla. Ja ulkopuolisen silmiinhän tuo ei välttämättä näy, että onko kyseessä lastentarhanope vai lastenhoitaja. Työnjaossa sen tulisi kuitenkin ainakin jotenkin näkyä.
 
saat anteeksi: maarit74!!!! taisin turhasta suivaantua. No, kumpa kaikki noin niinkuin sinä arvostaisivat pph hoitomuotona- kiitos vielä hyvistä sanoista. Arjen työssä se parhain kiitos näkyy lasten iloisista ilmeistä ja tyytyväisyydestä, se auttaa jaksamaan pitkälle. Mukavaa kesää kaikille.
 
saat anteeksi: maarit74!!!! taisin turhasta suivaantua. No, kumpa kaikki noin niinkuin sinä arvostaisivat pph hoitomuotona- kiitos vielä hyvistä sanoista. Arjen työssä se parhain kiitos näkyy lasten iloisista ilmeistä ja tyytyväisyydestä, se auttaa jaksamaan pitkälle. Mukavaa kesää kaikille.
 
Aiheen vierestä tämäkin, mutta ihmettelen millä perusteella kotihoidossa olevasta lapsesta tulee epäsosiaalinen mörrimöykky? Meidän päivään ainakin kuuluu lukuisia lapsi- ja aikuiskontakteja puistoissa, pihalla, kaupassa, kaupungilla jne. On ihan vanhempien esimerkistä kiinni miten lapsi suhtautuu vieraisiin ihmisiin, niinkuin kaikki muukin. Minä ainakin ihmettelen suuresti sitä ainaista toitotusta että lapsi pitäisi viedä päivähoitoon sosiaalistumaan.

Päiväkodin sosiaalistaminen näyttäisi ainakin meidän pihalla olevan sitä, että pk-lapset osaavat viedä tehokkaasti lelut muilta, huutaa kovempaa, määräillä ja kiusata. Aamupäivät leikitään sovussa mörrimöykkyjen kesken, iltapäivällä menee sitten ihan mahdottomaksi kun päiväkodin sosiaalistetut tulevat riehumaan.
 
Hmm... ei kannata yleistää. Samaan yleistykseen kuuluu kotihoidossa tulevat mörrimöykyt kuin päiväkodissa olevista tulee kovaäänisiä kiusaajia. Meillä päivähoito on ratkaistu niin, että vauva on hoidossa 9kk-2v asti minun vanhemmilla ja sen jälkeen päiväkotiin. Meillä olisi mahdollisuus viedä lapsemme pph:lle, mutta meille paremmin sopii päiväkoti. Ja tällä en halua yleistää ketään pph:ta samaan kastiin, vaan tätä niemenomaista paikkaa. Näitä pph:n lapsia oma lapsemme tapaa säännöllisesti muutenkin, mutta haluan lapsellemme muitakin kavereita. Ja tässä samaisessa päiväkodissa toimii muskari, missä tulemme olemaan siihen asti, kun päiväkoti alkaa. Ja näin sivusta seuranneena tätä pph:n paikkaa, en nää sellaista ympäristöä, mihin oman lapseni haluaisin. Mutta tämä ei siis ole yleistys, vaan omalla kohdalla tulevaa tapahtumaa. Olen myös miettinyt sitä, että tälläkään pph:lla ei ole varsinaista koulutusta varhaiskasvatuksesta ym, mutta ainakin tällä hetkellä tulevassa tarhassa on kaikilla (netissä tiedot jokaisesta) joko lastenhoitajan tai -opettajan koulutus.
 
Sorry mutta minustakin enemmistö hoidossa olevista lapsista on huonosti käyttäytyviä. Tehokkaasti viedään lelut toisilta ja tapellaan ja ollaan hyvin itsekeskeisiä. Se siitä sosiaalisoitumisesta. Ja kaikentakana on vain huomionkipeys omilta vanhemmilta.

Enemmän hoitolapset on mörrimöykkyjä kuin kotonaolevat:))
 
teki mieli vastata edelliselle, mutta jos tämän kerran pitäisin mölyt mahassa enkä provosoituisi. No, toivottavasti oma lapseni ei sitten tule kuulumaan enemmistöön niin, että hänestä kehkeytyy pikku hirviö, kun päiväkotiin menee. Sääli, että joudun menemään töihin, kun muutakaan en voi....
 
Mä provosoidun sen verran, että kerron eriävän mielipiteen Mustikalle. Kokemusta on sekä päiväkodista että "lähiöpuistosta". Töissä päivähoitopaikassa olleena sinne tuli melkosia "pikkutyranneja" kotihoidossa olleita siis, olivat tottuneen olemaan jakamatta mitään kenenkään kanssa.

Myös tuossa lähipuistossa ollaan omien lasten kanssa tavattu näitä kotihoidettuja tyranneja... omat lapset on "pilattu" päiväkodissa, osaavat nimittäin jakaa lelunsa näiden tyrannienkin kanssa... Nyt ovat taas pelastettu kotiin kun vauvan kanssa kotona ollaan.
 
Eikös se loppujen lopuksi ole aika sama missä lapsia kasvatetaan. Mielestäni tärkeämpää on se, MITEN lapsia kasvatetaan. Ohjaus ja huolenpito voi olla ihan yhtä hyvää kotona, perhepäivähoidossa ja päiväkodissa kun rajat pitävät ja lapsi saa tarpeeksi läheisyyttä ja huomiota aikuiselta. Pikkutyrannin voi kasvattaa ihan missä vaan kun elää liikaa lapsen ehdoilla tai antaa hänen elää ilman riittävää valvontaa (ei esim. puutu vääriin tekoihin).
 
Olen samaa mieltä kuin Simpa. Jokaisen pikku hoitoonmenijän vanhempien kannattaisikin varmistaa jo etukäteen, että tarjottu hoitopaikka on kelvollinen, kaikissa hoitomuodoissa kun löytyy erilaisia paikkoja.

Meidän 1,5-vuotiastamme hoitaa todella lämminsydäminen ja ammattitaitoinen perhepäivähoitaja. Lapsemme saa hoidossa turvallisessa ympäristössä perushoidon ja pääsee leikkimään omanikäisten kaverien kanssa, ainokainen kun on, kotona ei lapsikavereita ole.

Hoitajan tai hänen lastensa sairastaessa lapsemme on ollut lyhyitä jaksoja päiväkodissa ja ainakaan tuo varapäiväkotimme ei mielestäni ole pienelle sopiva paikka. Lapsiparka on ollut naarmuilla ja ruhjeilla, kun on valvonnan puutteessa telonut itseään. Minun silminnähdessänikin isommat lapset ovat juosseet lapseni kumoon - paikalla ei ollut yhtään hoitajaa valvomassa. Hakiessa on ollut kakat vaipoissa. Viedessä on joutunut oikein tyrkyttämään, että joku hoitaja huomioisi lapsen, eihän toista voi vain käydä heittämässä paikalle kenenkään huomaamatta. Hoitajat ovat olleet aurinkoisia ja mukavia mutta selvästi ylityöllistettyjä, jolloin varahoitoon tuotu ylimääräinen lapsi on jäänyt vähän lapsipuolen asemaan ehkä. Lapsi on ollut päiväkotipäivien jälkeen niin väsynyt ja stressaantunut, että olen todennut, ettei ainakaan tuo päiväkoti sovi lapsellemme. Hänen ikäiselleen on henkisesti liian raskasta selvitä ilman kokoaikaista turvallista aikuisen huomiota.
 

Yhteistyössä