Lapsen kiroilu ei ole hauskaa mutta äsken petti pokka

Tyttö piirsi jotakin keittiön pöydän ääressä ja kissa tulla tömähti pöydälle. Tyttö totes vaan kesken piirtelyn että mene nyt pois tai tää menee ihan paskaks koko juttu. Hitto että en voinu olla nauramatta :ashamed: Mies hermostu mulle kun mä nauroin enkä saanu komennettua tyttöä :/
 
Miä
Meillä molemmat kiroilee kun rekkamiehet :ashamed: Poika ihme kyllä ei mutta kerran lipsahti kun se oli järjestämässä leffojaan hyllyyn. Ei se edes huomannut itse mutta miä loistavana äitinä repesin ihan totaalisesti kun poika mutisee itsekseen että nämäkin elokuvat on kertakaikkiaan päin persettä :LOL: :whistle:
 
terve
on oppinut v-sanan. Ei hoe sitä mutta joskus kun rakentelee ja ei mene putkeen niin saattaa todeta muina miehinä, että voi vittu sentään. Ja joo, kotihoidossa on, että multa on oppinut. en kiinnitä mitään huomiota hänen kiroiluun, omaani kylläkin... Onneksi ei sentään ole alkanut hokemaan (kun ei taida edes tajuta, että se on ruma sana).
 
vattumamma
Ei kyl paranis "kehua" mutta viikonloppuna ulkoillessa nuorempi, kohta 3v, näki tyhjän karkkipussin hangella ja tokaisi "mikä perkele toi on"? Tiesi tietty ettei saa roskata luontoa...
 
Vaikea tuossa on pokkaa pitää vaikka syytä olisi :D Mun kolmevuotias tyttö puhuu paskiaisista leikkiessään ("paskiaiset istuu siinä noin, tule sinä paskiainen tänne...") Ja kissamme on myös paskiainen kun häiritsee tytön leikkejä :whistle:
 
Mun poika lähti kerran pöydästä pois kesken ruokailun, joskus kaksivuotiaana.
Kysyin, että minne menet.
Poika vastasi että "kuselle". Suhisevalla ässällä ja erittäin määrätietoisesti.

Joo, mä repesin vaikkei olisi saanut :ashamed: mutta en sentään pojan nähden/kuullen.
 
Meillä tuo 5-vuotias puhuu sontimisesta ja jos jokin hajoaa, niin se menee paskaksi. Isältään oppii, enhän minä kiroile muuta kuin hätätilanteessa. :kieh:
 

Yhteistyössä