Lapsen kävelemiseen oppiminen

[Mimmi Liiga]

Hei kaikille ! Tyttäreni ei ole enää aivan vauva vaan 1v 3 kk. Minua huolestuttaa se, että hän ei jo kävele. Hänen motorinen kehityksensä on ollut koko ajan melko hidasta - kaikki on kyllä tullut ajallaan ja siten ihan ok. Eli siinä hieman ennen vuotta ryömi, konttasi, nousi itse istumaan. N. 1,1kk nousi tukea vasten seisomaan ja tukea vasten käveli yms. Nyt hän kiipeilee sohvalle, tuoleille ja on kova touhuamaan. Hampaita on paljon ja muut taidot ovat neuvolan mukaan ikätasoaan edellä. Hän osaa useita sanoja, osaa kiittää esim. ruuasta ilman kehoitusta, sanoo hei hei, kun huomaa vierailijan olevan lähdossä yms. hän hallitsee.
Mutta miksi hän ei jo kävele. Hän kävelee siten, että pidän häntä käsistä kiinni ja ikäänkuin peruutan hänen edellään. Hän on kovin arka. Irroitan toisen käden kädestään ja hän pysähtyy ja usein iskee itsensä pyllylleen maahan. Kävely on huteraa ja hän on mielestäni aivan peloissaan. Ihmettelen tätä, kun hän nousee esim. kehtoa vasten, joka heiluu sinne tänne. Tyttö seisoo siinä ja pitää pikkaisen keinuvasta kehdosta kiinni ja viskoo siellä olevia lelujaan lattiallle. Hän nousee televisiota vasten ja se tuki minkä siitä saa, on aivan olematon . On muitakin tilanteita missä hän ei todellakaan "saa tukea paljoakaan" lähistöllä olevasta huonekalusta yms. Mutta ikäänkuin jokin psykologinen tekijä niillä on, kun ei suostu "luottamaan" taluttajan apuun.
Minkä ikäisinä teidän lapsenne ovat alkaneet kävellä ja onko siinä ollut vaikeuksia? Neuvolassa sanottiin, että tyttö ei ole vielä hoksannut kävelyä. Varvasta hän ei enää ja jalta menevät vaikka mihin suuntaan. Karhunkävely onnistuu eli kaikki pitäisi siis olla kunnossa. Onko kenelläkään neuvoja/mielipiteitä ko. asiasta. Kiitos vastauksista.

 

[tralam]

Kaverin muksut oppi kävelemään 1,6 kk iässä. En olisi sinun tilanteessasi huolissaan.

Poikani oppi kävelemään 11 kk:den iässä, mutta puhumaan vasta 2-vuotiaana. Joten vastaavasti lapsesi on huimasti edellä meidän muksuun verrattuna puheen oppimisessa.

 

[tralam]

Siis 1v 6 kk iässä ))))

 

[Kantapää kielen alla]

Hei kaikille ! Tyttäreni ei ole enää aivan vauva vaan 1v 3 kk. Minua huolestuttaa se, että hän ei jo kävele. Hänen motorinen kehityksensä on ollut koko ajan melko hidasta - kaikki on kyllä tullut ajallaan ja siten ihan ok. Eli siinä hieman ennen vuotta ryömi, konttasi, nousi itse istumaan. N. 1,1kk nousi tukea vasten seisomaan ja tukea vasten käveli yms. Nyt hän kiipeilee sohvalle, tuoleille ja on kova touhuamaan. Hampaita on paljon ja muut taidot ovat neuvolan mukaan ikätasoaan edellä. Hän osaa useita sanoja, osaa kiittää esim. ruuasta ilman kehoitusta, sanoo hei hei, kun huomaa vierailijan olevan lähdossä yms. hän hallitsee.
Mutta miksi hän ei jo kävele. Hän kävelee siten, että pidän häntä käsistä kiinni ja ikäänkuin peruutan hänen edellään. Hän on kovin arka. Irroitan toisen käden kädestään ja hän pysähtyy ja usein iskee itsensä pyllylleen maahan. Kävely on huteraa ja hän on mielestäni aivan peloissaan. Ihmettelen tätä, kun hän nousee esim. kehtoa vasten, joka heiluu sinne tänne. Tyttö seisoo siinä ja pitää pikkaisen keinuvasta kehdosta kiinni ja viskoo siellä olevia lelujaan lattiallle. Hän nousee televisiota vasten ja se tuki minkä siitä saa, on aivan olematon . On muitakin tilanteita missä hän ei todellakaan "saa tukea paljoakaan" lähistöllä olevasta huonekalusta yms. Mutta ikäänkuin jokin psykologinen tekijä niillä on, kun ei suostu "luottamaan" taluttajan apuun.
Minkä ikäisinä teidän lapsenne ovat alkaneet kävellä ja onko siinä ollut vaikeuksia? Neuvolassa sanottiin, että tyttö ei ole vielä hoksannut kävelyä. Varvasta hän ei enää ja jalta menevät vaikka mihin suuntaan. Karhunkävely onnistuu eli kaikki pitäisi siis olla kunnossa. Onko kenelläkään neuvoja/mielipiteitä ko. asiasta. Kiitos vastauksista.

Mielestäni aivan normaalilta lapselta kuulostaa. Oletko kuullut sanontaa, että kieli jää kantapään alle. Sinun lapsesi tapauksessa on toisin päin. Muu kehitys on kävelyä edellä ja kun lapsi oppii jotain hän rakastaa tehdä asioita uudelleen ja uudelleen. Tämä vie ns energiaa oppia taas uusia asioita. Ole rauhassa kyllä askeleet löytyvät kun niihin on aika.

 

[Sama täällä!]

Mimmi Liiga - Ihan kun olisi mun kädestä tullut tuo kirjoitus! Meidän tyttö on nyt 1v 2,5kk, eikä myöskään vielä kävele! Ryömimään lähti 8kk, tukea vasten nousi 9kk ja konttaamaan lähti 11kk. On aina ollut liikkumisen suhteen arka, eikä uskalla tehdä mitään ennen kuin on ihan varma että osaa. Kovasti jo miehen kanssa odotetaan että lähtisi kävelemään ja NE YLEISÖN PAINEET: "Eikö se vieläkään kävele!?!?" Meillä tyttö kävelee tukea vasten ja yhdestä kädestä taluttamalla, mutta heti jos koittaa irrottaa käden, suuttuu ja menee istumaan. Välillä alkaa väkisinkin huolettamaan että onhan kaikki kunnossa, vaikka tiedän että 1,5v mennessä on ihan normi ikä lähteä kävelemään.. Eikä pitäisi vertailla, mutta melkein kaikkien kavereiden lapset on lähtenyt kävelemään viimeistään 1-vuotiaina.

 

[Alessia*]

Meillä esikoinen alkoi kävelemään kun oli 1 v 3 kk vanha, mutta kuopus vasta 1 v 5 kk:n iässä. Hän oli hyvin varovainen ja varmasti siksi arasteli kävellä ilman tukea. Kerran ojensin hänelle kädet noin metrin päässä, ja yllätyksekseni hän käveli mun luo - eka kerta ilman tukea. Senkin jälkeen meni vielä pitkään, ettei hän kävellyt kuin muutaman metrin houkuteltuna, muuten ei yhtään. Sitten kun lopulta alkoi kävelemään, niin meno oli heti tosi varmaa. Lapsi kait vaan halusi odottaa kunnes luottaa omaan taitoonsa. Toiset ovat kovempia yrittämään vaikka epäonnistumisia tuleekin, toiset taas aloittavat vasta sitten kun osaavat varmasti

Eli ei kannata olla huolissaan, kävely tulee kun lapsi on valmis. Voit toki koettaa houkutella häntä ottamaan muutamaan askeleen luoksesi, mutta nopeuttaako se asioita vai ei, mene ja tiedä.

Mä olin kyllä helpottunut, että lapsi oppi kävelemään just ennen 1,5-vuotisneuvolaa Ehkä olis muuten tullut sanomista siellä?

 

[äippäm]

Meillä tyttö alkoi kääntyä 3kk, ryömiä 5kk, istua 6kk, seistä 7kk, kävellä tukea vasten 9kk ja samalla oppi konttaamaan ja käveli 10kk. Hän on myös todella varovainen eikä kiipeillyt ennen kuin reilusti yli vuoden vanhana. Meillä oli kanssa tuo tilanne että tiesin että osasi jo kävellä mutta ei vain uskaltanut. Meillä toimi se että kun neiti seisoi esim sohvaa vasten niin minä istuin 50cm päässä matolla, ojensin käteni ja pyysin häntä tulemaan luokseni. Siitä lähti sitten itseluottamus kasvamaan. Tossa taluttamisessa aloin tekemään niin että vaikka annoin kädet hänelle niin en tukenut yhtään tai sitten annoin jonkin lelun toiseen käteen ja otin toisesta kiinni kun lähdettin kävelemään.

Neitiä on aina saanut kyllä kaikessa rohkaista ja kehua pitää paljon että haluaa toistaa saman.

Hänellä oli muuten puheessa sama arkuus. Oli melkein 1v6kk ennen kuin suostui puhumaan muiden kuin minun läsnäollessa ja silloinkin hyvin hiljaa ja varovaisesti. Nyt kaivataan jo välillä off nappulaa..

On kyllä hyvin yksillöllistä toi kehitys. Kaverin lapsen tahto taas ylitti aina taidot ja jälki oli sitten sen mukaista. Varovaisuus on siis ihan hyvä piirre.

 

[Mimmi Liiga]

Mimmi Liiga - Ihan kun olisi mun kädestä tullut tuo kirjoitus! Meidän tyttö on nyt 1v 2,5kk, eikä myöskään vielä kävele! Ryömimään lähti 8kk, tukea vasten nousi 9kk ja konttaamaan lähti 11kk. On aina ollut liikkumisen suhteen arka, eikä uskalla tehdä mitään ennen kuin on ihan varma että osaa. Kovasti jo miehen kanssa odotetaan että lähtisi kävelemään ja NE YLEISÖN PAINEET: "Eikö se vieläkään kävele!?!?" Meillä tyttö kävelee tukea vasten ja yhdestä kädestä taluttamalla, mutta heti jos koittaa irrottaa käden, suuttuu ja menee istumaan. Välillä alkaa väkisinkin huolettamaan että onhan kaikki kunnossa, vaikka tiedän että 1,5v mennessä on ihan normi ikä lähteä kävelemään.. Eikä pitäisi vertailla, mutta melkein kaikkien kavereiden lapset on lähtenyt kävelemään viimeistään 1-vuotiaina.

Juuri tuo kysely ja painostus, jota ulkopuolisilta, etenkin mummoilta ja sukulaisilta saa kuulla, on hermostuttavaa. Siinä jo heikompaakin huimaa, kun ajattelee, että onko lapsi vammainen.

 

[Ei huolta]

Kyllä kaikki pikkulapset oppivat kävelemään!

 

[mus]

Esikoinen oli 1v3kk kun lähti kävelemään. Muutamia askeleita sivuttain otti vähän päälle 1-vuotiaana, mutta kolme kuukautta meni ennen kuin rohkaistui kävelemään enemmän, ja jopa kengät jalassa. Puoli vuotta hän liikkui konttaamalla ja tukia pitkin kävelemällä. Halusi ottaa varman päälle.

On muuten edelleen(pian 3v) luonteeltaan semmoinen, että jos ei joku ensi yrittämällä onnistu kunnolla, niin sitten ei kannata yrittää uudelleen... Eli erityisesti motoriikan suhteen semmoinen, että ottaa varman päälle, haluaa yrittää vasta kun varmasti homma onnistuu, eli yleensä siinä vaiheessa kun ikätoverit ovat hallinneet taidon jo pitkään...

Itse en kyllä tuosta hirveästi paineita ottanut, ei ollut yhtään poikkeuksellinen tuttavapiirissäkään poika. Ainahan riittää niitä jotka kyselee jo jostain 9kk eteenpäin että eikö se vieläkään kävele, kun kyllä meidän Irma-Petteri käveli jo 8kk...

 

[saako sanoa?]

Mulla poika lähti kävelemään 10 kk iässä kunnolla eli siis ilman tukia meni vaikka huoneen poikki jne. Musta on kauhean myöhäistä jos ei kävele puolitoistavuotiaana, mutta eihän se välttämättä mikään vammaisuuden merkki ole.

Mut luulisin että ongelmia on luvassa jos lapsi ei pääse liiasta arkuudestaan - siis jos kyseessä on se, että lapsi haluaa hautoa kaikki taidot ensin mielessään ja sitten vasta kokeilee. Tosta pitäisi päästä eroon niin pian kuin voi tai on hankalaa toimia ryhmässä, muodostaa suhteita muihin lapsiin ja tietysti koulussa on sitten jo ihan kusessa mutta siihen on vielä aikaa.

Kannattaa miettiä miten lasta kannustaa ja mitä palautetta antaa. Ohjaako liian varovaiseksi jne. Voi kuulostaa syyllistävältä mutta ajattelen sen ennemminkin niin että vanhemman kannattaa miettiä onko jotain jossa voi lasta auttaa spontaanimmaksi ja rohkeammaksi ja virheitä ja vaikeuksia sietäväksi.

Nimittäin asia ei ainakaan helpotu kun lapsia alkaa tajuta muut ja verrata itseään heihin.

Minä kyllä vaatisin erikoislääkärin tarkastuksen jos lapsi ei kävele puolitoistavuotiaana.

 

[mun mielipide]

Ilmeisesti jos lapsi ei kävele 1,6 vuoden iässä niin hän saa lähetteen fysioterapeutille. Fysioterapeutti tsekkaa tilenteen ja jo muutama "harjoitus" saattaa saada lapsen kävelemään. Näin oli kaverilla.

Nykyaikana kaikki pitäisi oppia aikaisin. On niin hienoa (vanhempien mielestä) jos lapsi kävelee ennen yhtä ikävuotta tai lukee ennen kouluun menoa. Näillä asioilla ei ole mitään merkitysatä miten lapsi tulee pärjäämään elämässään.

 

[saako sanoa sinulle?]

Mut luulisin että ongelmia on luvassa jos lapsi ei pääse liiasta arkuudestaan - siis jos kyseessä on se, että lapsi haluaa hautoa kaikki taidot ensin mielessään ja sitten vasta kokeilee. Tosta pitäisi päästä eroon niin pian kuin voi tai on hankalaa toimia ryhmässä, muodostaa suhteita muihin lapsiin ja tietysti koulussa on sitten jo ihan kusessa mutta siihen on vielä aikaa.

Kannattaa miettiä miten lasta kannustaa ja mitä palautetta antaa. Ohjaako liian varovaiseksi jne. Voi kuulostaa syyllistävältä mutta ajattelen sen ennemminkin niin että vanhemman kannattaa miettiä onko jotain jossa voi lasta auttaa spontaanimmaksi ja rohkeammaksi ja virheitä ja vaikeuksia sietäväksi.

Nimittäin asia ei ainakaan helpotu kun lapsia alkaa tajuta muut ja verrata itseään heihin.
.

Olen itse ollut todella varovainen lapsi ja halunnut osata asiat. Tunnen myös muita aikuisia jotka ovat pelanneet varmanpäälle lapsena. Ollaan kaikki nyt ihan menestyneitä ja tasapainoisia aikuisia. Ystäviäkin löytyy.

Lapsi ymmärtää joo että muut vertaavat. En tajua mikä ero sillä on jos lapselle nauretaan kun yrittää eikä osaa tai nauretaan jos ei suostu yrittämään ollenkaan. Kyllä niitä epäonnistumisia tulee kaikille tavalla tai toisella.

Musta toi että joku alkaa arvostelemaan lapsen luonnetta on todella väärin ja on aika huolestuttavaa jos aikuinen ihminen ei kykene ymmärtämään että olemme kaikki erilaisia eikä siinä ole mitään pahaa. Kaikkien ei todellakaan tarvitse olla pää kolmantena jalkana joka paikassa.

 

[Sama täällä!]

saako sanoa - Joo oletko kuullut sellaista, että lapselle voi opettaa mikä on oikein tai väärin, mutta luonnetta ei voi muuttaa. Toki voi kannustaa ja rohkaista, mutta meidän tapauksessa ainakaan se ei ole auttanut kävelemään oppimisessa.

 

[Niin]

Meillä poika 9kk yrittää jo kovasti päästä seisomaan ja on kontannut jo pari kuukautta. Tyttö 9kk taas ei edes vielä nouse kontilleen. Kaikki ajallaan ja omalla tavallaan.

 

[Viiden äiti]

Niin, ja sitten on sellaisia kuin oma tyttäreni, joka käveli vasta pari kuukautta ennen 2-vuotispäiväänsä (tai ei oikeastaan kävellyt vaan saman tien juoksi)... Hyvin hidas alku, mutta kappas kummaa: tytöstä on tullut silti myöhemmin liikuntaa rakastava kilpauimari ja rullaluistelija. Yleensä ei siis hätää. Jos jotain on, neuvolassa useimmiten huomataan ja ohjataan tutkimuksiin.

 

[ja sitten me herättiin]

Ei löydy ainakaan tuota kilpauimaria - tai jos niin se uimari on sitten syntynyt jo -60-luvulla.

Mulla on meinaan tutkimusta varten uimareiden tilastot ja ei ole kenellekään kirjattu noin myöhäistä kävelemään lähtöä.

Mutta voihan terve lapsi lähteä myöhään kävelemään, jos ei osata antaa virikkeitä ja kannustaa. - Myöhäisillä kävelijöillä on just nää sitterit ja muut passivoivat äidin helpottajat käytössä. Ja Mä en syyllistä vaan se nyt vaan on niin että alussa on harjoiteltava kävelyä ja taito ei kartu pötköttämällä.

Lopultahan ei ole väliä milloin lapsi lähtee, kunhan jossain vaiheessa lähtee.

Mutta toi uimariheitto on aivan tuulesta temmattu jos Suomessa liikutaan. Ainahan se keksijä voi nyt palata ja sanoa että "sanoinko että ollaan Suomessa". No sano se maa sitten missä olet.

 

[Sama täällä!]

Edelliselle voin kertoa, että meillä ei ollut sitteri käytössä, koska tyttö ei viihtynyt siinä ollenkaan. Ystäväni lapsi taas möllötteli tyytyväisenä sitterissä monta tuntia päivässä, ja lähti kävelemään 11 kuukautisena. Eli se tosta sun hienosta teoriasta.

 

[Viiden äiti]

Hienoa! En itsekään oikein ymmärrä, miksi palaan asiaan, mutta yritetään... En asu Suomessa. Olen itse puoliksi suomalainen ja puoliksi ranskalainen, syntynyt Ranskassa ja asunut täällä suurimman osan elämästäni. Tällä hetkellä asun Pariisissa, jos sillä nyt jotain väliä on. Käyn nettipalstoilla joskus kääntymässä, jotten unohtaisi äitini kieltä, mutta useimmiten en kirjoita mitään, ehkei olisi pitänyt nytkään.

Minulla on siis jo murrosikäinen tyttö, jota uskallan kutsua kilpauimariksi, koska hän ui junioreissa Ranskan mestaruustasolla ja harjoittelee viisi kertaa viikossa, lomilla joka päivä. Mitaleitakin on tullut, mutta en silti usko hänen olevan mikään tuleva olympiavoittaja Hän todellakin lähti kävelemään vasta pari kuukautta ennen 2-vuotispäiväänsä. Luultavasti oli enemmän arka kuin kyvytön ennen sitä.

Olisi myös ehkä pitänyt kirjoittaa, että yksikään viidestä lapsestani ei ole kävellyt ennen puolentoista vuoden ikää. Tilastollisesti katsoen varmasti poikkeuksellista, mutta meillä silti totta. Samoin kuin se, että jokainen viidestä lapsestani sai ensimmäiset kaksi alahammastaan jo kolmen kuukauden iässä. Ei sekään niin tavanomaista ole!

Totta kai olin parin ensimmäisen kohdalla huolissani ja kiersin useammankin erikoislääkärin vastaanoton (ja täkäläisessä neuvolassa toki), mutta ei heistä mitään hälyyttävää löytynyt. Kotona minulla on ranskalainen lasten lääkärikirja, jossa ainakin väitetään, että myöhäisimmät kävelijät lähtevät liikkeelle kaksivuotiaina... Mutta ehkä täällä sitten odotetaan kauemmin kuin Suomessa.

Viidestä lapsestani kaikki harrastavat liikuntaa kuka milläkin tasolla eikä heitä ole siis myöhäinen kävelemään lähtö elämässä hidastanut. Ai niin, mutta minähän olenkin tietysti sellainen pariisilaisäiti, joka istuu päivät pitkät katukahvilassa maitokahvilla ja lapset passivoituvat sillä aikaa rattaissa... Onkohan aiheesta tieteellistä tutkimusta?!

Sinänsä mielenkiintoista kuulla noista suomalaisista kilpauimareista tehdyistä tilastoista. Ja tutkimuksesta myös. Jos kaipaat tutkimustietoja myös ranskalaisista kilpauimareista, voin ehkä auttaa (mutta mieluummin privaatin sähköpostin kautta kuin täällä nettipalstalla!!), mutta en ole kyllä varma, onko vastaavia tilastoja tehty täällä vai ei, kun ei ole koskaan sattunut silmään.

Lähinnä halusin kylläkin rohkaista lapsensa kävelemään oppimisesta huolissaan olevaa äitiä, kun olen itse joskus vuosia sitten ollut samalla tavalla huolissani!

 

[Herää toki!]

Mutta voihan terve lapsi lähteä myöhään kävelemään, jos ei osata antaa virikkeitä ja kannustaa. - Myöhäisillä kävelijöillä on just nää sitterit ja muut passivoivat äidin helpottajat käytössä. Ja Mä en syyllistä vaan se nyt vaan on niin että alussa on harjoiteltava kävelyä ja taito ei kartu pötköttämällä.

Et sitten ole lukenut tutkimuksia, joissa on todettu, että lapsilla, joita on koko ensimmäinen elinvuosi kannettu tiukkaan käärityssä liinassa (kyllä, sellaisia kulttuureita on!), on ihan samat taidot kuin jatkuvasti "harjoitetuilla" lapsilla. Eli lähtevät kävelemään, kun liinasta vapautuvat, ei nyt ehkä ihan saman tien, mutta valmius kävelemiseen on ja liikkeelle lähtevät. Kävelemään oppiminen on kehityksen eikä harjoituksen tulos (siis ainakaan vanhemman harjoituksen tulos).Itse asiassa kaiken liikkeelle lähdön määräävin tekijä on vauvan lihasjäntevyys, joka on perinnöllinen asia.

 

[mus]

Mulla poika lähti kävelemään 10 kk iässä kunnolla eli siis ilman tukia meni vaikka huoneen poikki jne. Musta on kauhean myöhäistä jos ei kävele puolitoistavuotiaana, mutta eihän se välttämättä mikään vammaisuuden merkki ole.

Mut luulisin että ongelmia on luvassa jos lapsi ei pääse liiasta arkuudestaan - siis jos kyseessä on se, että lapsi haluaa hautoa kaikki taidot ensin mielessään ja sitten vasta kokeilee. Tosta pitäisi päästä eroon niin pian kuin voi tai on hankalaa toimia ryhmässä, muodostaa suhteita muihin lapsiin ja tietysti koulussa on sitten jo ihan kusessa mutta siihen on vielä aikaa.

Kannattaa miettiä miten lasta kannustaa ja mitä palautetta antaa. Ohjaako liian varovaiseksi jne. Voi kuulostaa syyllistävältä mutta ajattelen sen ennemminkin niin että vanhemman kannattaa miettiä onko jotain jossa voi lasta auttaa spontaanimmaksi ja rohkeammaksi ja virheitä ja vaikeuksia sietäväksi.

Nimittäin asia ei ainakaan helpotu kun lapsia alkaa tajuta muut ja verrata itseään heihin.

Minä kyllä vaatisin erikoislääkärin tarkastuksen jos lapsi ei kävele puolitoistavuotiaana.

Aran lapsen vanhempana en voi käsittää tällaisia kommentteja. Kuten et selvästi sinäkään voi ymmärtää arkoja lapsia. Ei lapsen perusluonnetta voi muuttaa!!! Kannustaa voi ja palautetta antaa ja siinä varmasti kaikki pyrkivät parhaansa tekemään, mutta se ei tilannetta välttämättä mihinkään muuta! Herkkä lapsi voi kokea rohkaisunkin vain hirvittävän painostavana ja luopua yrittämästä kun alkaa pelätä ettei kuitenkaan onnistu ja tuottaa pettymyksen(ja tämän sanon omasta kokemuksesta...)

Olen itse ollut lapsena arka, ja kyllähän se välillä jotain hankaluuksia aiheutti koulussa ym. Kuitenkaan se, että on arka ei todellakaan tarkoita että olisi tyhmä, itsekin olen sittemmin ihan hyvin elämässäni pärjännyt. Kun oma lapsi oppii hitaasti ja on arka, niin kamalinta siinä on juuri tuo joidenkin tuomitseva ja arvosteleva asenne. Miten jotkut aikuiset eivät ymmärrä, että pienissäkin ihmisissä on eroja eikä siinä ole mitään pahaa, vaan ajatellaan että tuossakin vain vanhemmat tekevät jotain väärin, ovat pitäneet sitterissä tai eivät kannusta lastaan...? Pitää olla empatiakyvyssä jotain puutetta... Kyllä sitä lapsestaan huolehtivana vanhempana kaipaisi ennemmin tukea ja ymmärrystä kuin arvostelua.

 

[sitteri on paha]

Sitteri hidastuttaa lapsen kehitystä varsinkin jos sitä käytetään liikaa.

Esim: "Vauvan istuttaminen pitkiä aikoja esimerkiksi baby-sitterissä voi hidastaa vauvan liikunnallisia kykyjä huomattavan paljon. "
Lähde: Lapsen motorinen kehitys - Article - page title

 

[Voi sentään!]

No onneksi hidastaa kehitystä! Meillä poika istui sitterissä, hyppi hyppykiikussa, pistettiin leikkikehään, että äiti pääsi suihkuun jne. Ja poika nousi pystyyn alle 6 kk ja käveli tukia pitkin 8 kk ja ilman 10 kk ikäisenä. Sanat tulivat 8 kk: n ikäisenä. Olisikohan tuo kävellyt jo nelikuisena ilman sitterin ja kiikun käyttöä?

 

[Sama täällä!]

Mites ketjun aloittaja (Mimmi Liiga), onko teillä mitään edistystä kävelyn suhteen? Meillä tyttö täyttää tänään 1v 3kk ja sama meno jatkuu, eli tukea vasten ja kävelyttämällä mennään, itsenäisesti ei suostu seisomaan eikä askeleita ottamaan :/

Kaveri oli näköjään just laittanut facebookiin, että heidän 10kk poika oppi kävelemään.. eli 5kk nuorempi kuin meidän neiti.. jeps..

 

[Sama täällä!]

Jatkan yksinpuhelua ja tulin kertomaan, että meidän pikkuneiti 15kk 3vk otti eilen ensiaskeleensa <3 Laitoin lattialle seisomaan, menin itse metrin päähän istumaan ja hirveän houkuttelun seurauksena otti muutaman askeleen syliin Tänään on kävellut jo vähän pidemmän matkan n. 10 askelta. Itse ei vielä lähde kävelemään vaan vaatii hirveän houkuttelun, mutta ehkä sekin päivä vielä koittaa kun uskaltaa itsenäisesti päästää pöydän reunasti irti ja lähteä talsimaan =)