Menu

Lapsen kanssa muutto edessä ens kuun eka päivä :)

Vastaa
hepzutin
Ei malttaisi millään enää odottaa, oisin niin voinut haluta avaimet jo ens perjantaina, mutta eka päivä maananai niin ei siinä joustettu. Tyhjiläänkin se uusi asunto olis, hmmm... Pakkaillut olen jo hirveästi ja vain mietin pakatessa, että mistä tätä tavaraa onkin minulle kertynyt näin paljon :D Mielessä olen jo suunitellut miten tavarat laitan sinne, mihin minkäkinlainen matto, verhot mitkä tulee mihinkin, siis on niin hienoa päästä laittamaan ihan omaa asuntoa, juuri sellaiseksi kuin itse haluu. Ja mikä parasta, ei ole miestä vieressä nalkuttamassa joka asiasta, onhan toki miehissä hyviäkin puoli, en sitä sano, tuossa minun lapsen isässä ei ole mitään muuta hyvää, kuin se että on lapselle todella hyvä isä. Meidän välinen Rakkaus vain on hiipunut vuosien saatossa pois.. Ja kiiiitos paljon teille kaikille palstalaisille, kun olette jaksaneet vastailla minulle kaikkeen tyhmäänkin ( harmaana olen paljon kirjottanut, ihan pakosta joutunut niin tekemään ) ja myös teidän ansiosta sain itsestäni irti ja laitoin asiat rullaaman ja nyt kohta se päivä koittaa, kun saan sen oman pikku kotosen, jossa saan viettää lapsen kanssa laatuaikaa ;) KIIITOS JA HALI!!
 
hepzutin
Alkuperäinen kirjoittaja toinen:
onnea. raskastakin se myös tulee olemaan ja erittäin yksinäistä...
Click to expand...
Kiitos.Mielessä tähän olen varautunut, olen kyllä ollut puolisen vuotta lapsen kanssa aina viikot kaksistaan ( lapsen isä kaukana töissä ) että pikkaisen on myös tuntumaa pyörittää arkea yksin. Ja jos alkaa yksinäisyys painaa, soitan kyllä heti kaverin käymään, niitä onneksi on vielä muutama tosi läheinen ( auttanut jaksaaman myös ) ja monta sellaista kahvittelu kaveria :D toki ei sitä yksinäisyyttä karkuun pääse, kyllä niitäkin päiviä tulee olemaan. Mutta, parempi niin kun huonossa parisuhteessa, jossa vain kiukutaan ja huudetaan ja riidellään ja ja ja eli kyllä minä kestän :) Tuntunut vain kaiken tämän ns. prosessin aikana, että asiat ei vain etene, en meinannut löytää asuntoo, miehen kanssa välit meni ihan ristiin, kun lopullisesti ja vakavasti erosta puhuttiin, aikaa meni muutama viikko niin mies muuttui ystävälliseksi ja on oikein mukava minua kohtaan. Ja olenkin sanonut, että tiedän meidän tulevan toimeen kavereina paremmin kuin parisuhteessa. EI lapsen tarvitse kuunnella meidän tappeluita yhtään pidempään ja nyt kaikki näyttäis olevan hyvin. huoh.. kiitos ja anteeeks että puran tuntemuksia, mutta nyt tuli olo, että pakko puhua nämä ulos..
 
Uusimmat Luetuimmat Kuumimmat

Yhteistyössä

Ylös Bottom
+ Aloita uusi keskustelu