Lapsen kanssa kotona 1v asti, vai heti töihin?

Mielipiteitä. Mä ite mietin, että jos alkaisi töitä hakemaan joskus maaliskuussa. Kuopus olisi maaliskuussa 10kk. Esikoinen mulla on sillon jo 2v3kk.
Mulla kaveri sanoo, että ei hoitoon ennen kun on 1v, mutta hänellä ei kuitenkaan lapsia.
Kaverini perustelee asian sillä, että 1vuotiaana lapsi jo kävelee ja niin ollen pääsee päiväkodissakin liikkumaan. Muuten lapsi vaan laitetaan maahan istumaan, jossa istuu sitten koko ajan, jos ei itse liiku..
 
Oma lapsi hyvässä hoidossa
Alle vuoden vanha sopeutuu yleensä paremmin. Vuoden ikäselle rupee helpommin tulemaan eroahdistusta. Ja siellähän sitä oppii liikkumaan kun muut näyttävät mallia. Tuommosia pikkusia pidetään yleensä aika hyvänä hoidossa! Muut hoitolapsetkin tykkää hoitaa ja opettaa asioita.
 
Kotona niin pitkään kuin rahat riittää!
Samaa mieltä olen kaveris kanssa. Alle yksvee on todella avuton, eikä vieras välttämättä ymmärrä hänen pyyntöjään ja tarpeitaan. Tosin pärjäähän jotkut hyvinkin. Mutta miksi suositellaan kotihoitoa ekat 3v jos pienemmällekin vierashoito on hyväksi?
 
No mä en laittais alle 1-vuotiasta hoitoon -koska pieni lapsi ei osaa ilmaista halujaan ja tarpeitaan eikä pääse liikkumaan. Eli on todella avuton. Ja sellasen pienen 1-vuotiaankin laittaisin perhepäivähoitajalle, en päiväkotiin. Päiväkoti palvelee mielestäni paremmin isojen, jo 3 vuotta täyttäneitten lasten tarpeita.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Oma lapsi hyvässä hoidossa:
Alle vuoden vanha sopeutuu yleensä paremmin. Vuoden ikäselle rupee helpommin tulemaan eroahdistusta. Ja siellähän sitä oppii liikkumaan kun muut näyttävät mallia. Tuommosia pikkusia pidetään yleensä aika hyvänä hoidossa! Muut hoitolapsetkin tykkää hoitaa ja opettaa asioita.
Sopeutuu, kun ei osaa ikävöidä. Ja jos ei osaa ikävöidä, niin silloin kiintymyssuhteen kehittyminen on täysin kesken. http://www.peda.net/en/magazine/jkl/lyseo/lyseonlukioon?m=content&a_id=6
 
Työäiti
Kyllä meidän poika liikkumaan pääsi ennen vuoden ikää, vaikka kävelikin ilman tukea vasta 1v synttäreillä. Tietty jos istuu, niin ei liiku, mutta liikkumisen muotoja on monia: ryömiä, kontata, kieriä, jne. Ja istuenkin voi leikkiä.

Sillä ei ole paljonkaan eroa, onko 10kk vai 12kk vai 14kk...

Pienten tapauksessa myös hoidossa huomioidaan erityistarpeet...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Oma lapsi hyvässä hoidossa:
Alle vuoden vanha sopeutuu yleensä paremmin. Vuoden ikäselle rupee helpommin tulemaan eroahdistusta. Ja siellähän sitä oppii liikkumaan kun muut näyttävät mallia. Tuommosia pikkusia pidetään yleensä aika hyvänä hoidossa! Muut hoitolapsetkin tykkää hoitaa ja opettaa asioita.
Peesi tälle, jos töihin on aivan pakko mennä.

Ainakin meillä molemmat lapset on olleet 1-vuotiaina kovia äidin perään, eikä hoitoon vienti ole / olis ollu mitenkään mahdollista eroahdistuksen takia.
 
Tässä referaatti eräästä artikkelista, jossa mun mielestä on paljon asiaa. Toivottavasti luette :)


Äitiys on merkittävä yhteiskunnallinen tehtävä.

Lastenpsykiatrian erikoislääkäri Anna Tuliharju on mm. tuota mieltä vuoden 2001 joulukuun Gloriassa.

Tuliharjun mielestä tärkeämpää on myös huolehtia alle yksi- ja kaksivuotiaista, jotka viedään kymmeneksi tunniksi päiväkotiin kuin koululaisista, jotka viettävät iltapäiviään yksin. Hän toteaa, että kahdeksanvuotiaalla on paljon paremmat valmiudet olla iltapäivä yksin kotona kuin vuoden ikäisellä totaalisesti uudessa maailmassa, missä aikuiset ja lapsiryhmät vaihtuvat.

Haastattelussa Tuliharju sanoo myös, että suurin osa äideistä nauttii pienen vauvan hoitamisesta, jaksaa herätä yöllä ja antaa jakamattoman huomionsa. On palkitsevaa olla täydellisen tarvittu, välttämätön. Mutta kun lapsukainen kasvaa ja ryhtyy tekemään asioita "itse", ei olekaan yhtä helppoa jaksaa olla hänessä kiinni kaiken aikaa. Kuitenkin lapsi tarvitsee äitiään yhtä paljon kuin ennenkin, vain eri tavalla. Monet nuoret äidit ovat ristiriitatilanteessa - pyydetään, jopa vaaditaan tulemaan töihin eivätkä he ehkä omasta mielestään saa toista tilaisuutta, jos nyt kieltäytyy. Tuliharjun mukaan asia, mistä varmasti putoaa pois töihin mennessä, on oman lapsen kehitys.

Nykyisin Tuliharjun mukaan lapsen paras on hukassa, ja sitähän useimmat vanhemmat lapselleen haluavat. Hänen mukaansa vanhemmat uskovat liian vähän omaan arvoonsa. Mikä tahansa muu asia tuntuu olevan tärkeämpää omalle lapselle: virikkeet, kaverit, ryhmä, harrastukset. Kuitenkin lapsi kehittyy lapsen ja vanhemman välisessä suhteessa. Ensimmäisellä, toisella ja kolmannella ikävuodella syntyy perusta itsetunnolle, arvoille ja vastuun kantamiselle. Pienen lapsen kehitys on riippuvainen lähimmästä ihmissuhteesta, jossa hän elää. Alle kolmivuotiaana lapselle päivittäinen ero ensisijaisesta hoitajasta on aina stressi. Sitä kautta se on riski kehitykselle.

Toki Tuliharjukin ymmärtää, että kaikilla vanhemmilla ei ole yhtäläisiä mahdollisuuksia hoitaa lapsiaan kotona kolmivuotiaaksi. Sen vuoksi hän on ollut mukana Auta lasta kasvamaan -hankkeessa, jossa tärkeimpinä pointteina on omahoitaja päiväkodissa, vanhempien pitäminen mielessä päiväkodissa esim. kuvia katselemalla, ikävän yllättäessä huomiota ei yritetä kääntää muualle, vaan lasta lohdutetaan.

Ikävä tunteena on tärkeä, sillä jos vanhemmat ajattelevat, että päivähoito on hyvä aloittaa aikaisin, kun lapsi ei vielä osaa ikävöidä. Jos lapsi ei vielä osaa ikävöidä, hänellä on kiintymyssuhteen kasvaminen vielä kesken. Ja kesken se voi jäädä, jos tätä asiaa ei ymmärretä.

Hän puhuu artikkelissa myös syyllisyydestä ja syyllistymisestä, josta tälläkin palstalla aika ajoin keskustellaan. Hän sanoo, että joka ikinen tekee virheitä. Semmoista äitiä tai isää ei ole, joka ei tekisi.
Hän muistuttaa tunnetusta termistä riittävän hyvä vanhemmuus, joka tarkoittaa sitä, että elämässä on enemmän rakkautta kuin vaikeuksia. Tiedetään myös, että yksi kehityksen edellytyksistä on se, että ei ole täydellistä. Jos lapsillamme olisi täydellinen palvelu, ei yksikään heistä kehittyisi. Täytyy olla myös jotain, mitä puuttuu Tuliharju toteaa. Ei lapsia pidä pitää pumpulissa, vaan auttaa vaikeuksien yli.
Hyvä vanhemmuus edellyttää kykyä myös syyllisyydentunteen kestämiseen. Jokainen kokee sitä joskus. Jos se kielletään, kipeät asiat eivät korjaannu. Sanotaan, että vanhempia ei saa syyllistää, mutta syyllistäminen on Anna Tuliharjun mukaan jo käsitteenä mahdoton. Syyllisyys on terveessä ihmisessä valmiina oleva tunne, sitä ei voi ulkopuolelta toiseen istuttaa. Psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen on sanonut, että ihminen ilman syyllisyydentunnetta on psykopaatti. Ja joku toinen on sanonut, että syyllisyys on rakkauden vartija. Terveen syyllisyydentunteen kestäminen on lapsen etu, silläkin voi tehdä lapselleen vahinkoa, että jää syyllisyyteen kiinni ja ajattelee, että mitään ei ole enää tehtävissä.

Tärkeää on myös eriytyminen aikanaan, joka on elämänkaaren keskeinen ja kipeä asia. Se on yhtä vaikeaa äidille kuin itseään haltuun ottavalle lapselle. Ja silti se on välttämättömyys. Mutta ei voi eriytyä, jos ei ole mistä eriytyä.
 
Oma lapsi hyvässä hoidossa
Alkuperäinen kirjoittaja Tallu -:
Alkuperäinen kirjoittaja Oma lapsi hyvässä hoidossa:
Alle vuoden vanha sopeutuu yleensä paremmin. Vuoden ikäselle rupee helpommin tulemaan eroahdistusta. Ja siellähän sitä oppii liikkumaan kun muut näyttävät mallia. Tuommosia pikkusia pidetään yleensä aika hyvänä hoidossa! Muut hoitolapsetkin tykkää hoitaa ja opettaa asioita.
Sopeutuu, kun ei osaa ikävöidä. Ja jos ei osaa ikävöidä, niin silloin kiintymyssuhteen kehittyminen on täysin kesken. http://www.peda.net/en/magazine/jkl/lyseo/lyseonlukioon?m=content&a_id=6
Niinhän sitä aina sanotaan ja näistä puhutaan... mutta omalla kohalla olen kokenut asiat näin ja nähnyt myös veljeni perheen kohdalla, että kiintymyssuhde on lapseen on ollut ja on kunnossa. Äiti on tärkein. Mutta hoitopaikka on kiva. JA lapsesta on kiva jäädä hoitoon. JA myös kivaa kun äiti hakee hoidosta pois. Välillä lapsi halaa äitiä lujaa eikä haluaisi päästää irti, mutta sitten kuitenkin jää hyvillä mielin. Ja kun on saanut hoitoa sekä kotona että hoitopaikassa, on oppinut paljon, tullut sosiaaliseksi lapseksi, joka osaa ottaa muut huomioon jne....
Eli pointtini nt vaan on se, että puhun omasta kokemuksesta. Muiden voi olla täysin erilaisia, sitä en kiellä.
Kerroin siis mielipiteeni mitä ap pyysikin :)
 
juuh
Alkuperäinen kirjoittaja Ishtar:
[
Ainakin meillä molemmat lapset on olleet 1-vuotiaina kovia äidin perään, eikä hoitoon vienti ole / olis ollu mitenkään mahdollista eroahdistuksen takia.
On se mahdollista... jos on pakko. Ja yleensä sujuu ihan hyvinkin, paremmin kuin äiti olettaa...

 
No mein tyttö oli 1v 4kk kun tarhaan meni.
Meillä ei ollut mitään ongelmia hodon aloittamisen suhteen.
Nyt ollut tarhassa siis jo puolisen vuotta eikä kertaakaan ole itkenyt sinne jäädessä =)

Oli tosi ollut ennen tarhaa hoidossa mummeilla.
Ja muutenkin tottunut vieraisiin ihmisiin ympärillään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja juuh:
Alkuperäinen kirjoittaja Ishtar:
[
Ainakin meillä molemmat lapset on olleet 1-vuotiaina kovia äidin perään, eikä hoitoon vienti ole / olis ollu mitenkään mahdollista eroahdistuksen takia.
On se mahdollista... jos on pakko. Ja yleensä sujuu ihan hyvinkin, paremmin kuin äiti olettaa...
No ei se ole mahdollista meille, jos niin sanon. ;)

En tahdo viedä lasta hoitoon väkipakolla, kun tiedän, että itkisi ja ikävöisi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ishtar:
Alkuperäinen kirjoittaja juuh:
Alkuperäinen kirjoittaja Ishtar:
[
Ainakin meillä molemmat lapset on olleet 1-vuotiaina kovia äidin perään, eikä hoitoon vienti ole / olis ollu mitenkään mahdollista eroahdistuksen takia.
On se mahdollista... jos on pakko. Ja yleensä sujuu ihan hyvinkin, paremmin kuin äiti olettaa...
No ei se ole mahdollista meille, jos niin sanon. ;)

En tahdo viedä lasta hoitoon väkipakolla, kun tiedän, että itkisi ja ikävöisi.
Niin no... tässä on kyllä kyse sitten äidistä eikä lapsesta ;)

Ne lapset tottuu siihen kyllä ja mä uskon että lopulta on myös enempi lapselle hyväksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
No jos lapsen kannalta ajattelee niin mahdollisimman myöhään päiväkotiin! Mutta jos ajattelet vain omaa etuasi niin...:(
Omaa etua? Kuka tahansa minimi tuella elävä, tietää, että elämä ei ole helppoa. Lapsille on ostettava vaatteita ym.
Mä olen ollu esikoisen kanssa kotona 1,5v. Ja on se ihanaa, mutta rahallisesti todella tiukkaa..
 
Mun henk koht rajani hoitoonviemiselle on, että lapsi osaa puhua niin hyvin että voi kertoa mitä hoidossa on tapahtunut.

Vaikka lapsi saisi olla kotona, ei se tarkoita että jompi kumpi vanhemmista olisi vain kotona. Voihan sitä tehdä keikkaakin tai lyhyempää päivää jos saa sovitettua työaikansa puolison työaikoihin sopiviksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hannamaria:
Mun henk koht rajani hoitoonviemiselle on, että lapsi osaa puhua niin hyvin että voi kertoa mitä hoidossa on tapahtunut.

Vaikka lapsi saisi olla kotona, ei se tarkoita että jompi kumpi vanhemmista olisi vain kotona. Voihan sitä tehdä keikkaakin tai lyhyempää päivää jos saa sovitettua työaikansa puolison työaikoihin sopiviksi.
Tää on hyvä vaihtoehto. Mutta meille mahdottomuus, koska mies tekee sellaista työtä, josta ei koskaan tiedä, milloin täytyy lähteä.
 
Röhöm
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
No jos lapsen kannalta ajattelee niin mahdollisimman myöhään päiväkotiin! Mutta jos ajattelet vain omaa etuasi niin...:(
Äidin etu? Tarkoitatko kuitenkin koko perheen etua? Mites isä, jos on töissä vaikka lapsi on alle 3v?

Toki äidin tai isän etu loppukädessä on myös lapsen etu. Olkookin työhönmenon syy raha tai jaksaminen tai ihan jotain muuta. Kaikille ei sovi kotiäitiys vaikka se jonkun unelma onkin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Oma lapsi hyvässä hoidossa:
Alle vuoden vanha sopeutuu yleensä paremmin.

Eli pointtini nt vaan on se, että puhun omasta kokemuksesta.
Onko yleensä sama kuin oma kokemus? =)

No, meneepä tämä nyt välimerkkien rakasteluksi :xmas: Minun pointtini olikin siinä kiintymyssuhteessa ja sen muodostumisessa eikä sopeutumisessa tai sinun kokemuksissasi. Kiintymyssuhteet ovat hyvin tärkeitä juurikin myöhemmän elämän vuoksi, jos ne ovat lapsuudessa väärin kehittyneet, niin aikuisena ihmissuhteiden muodostaminen voi olla hankalaa. Naisilla ne usein ovat takertuvaa laatua ja miehet hakevat etäisyyttä. Sitten ihmetellään tälläkin palstalla, miksi pari ei eroa, vaikka heillä on paljon vaikeuksia parisuhteessaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Riivinrauta:
Alkuperäinen kirjoittaja Ishtar:
Alkuperäinen kirjoittaja juuh:
Alkuperäinen kirjoittaja Ishtar:
[
Ainakin meillä molemmat lapset on olleet 1-vuotiaina kovia äidin perään, eikä hoitoon vienti ole / olis ollu mitenkään mahdollista eroahdistuksen takia.
On se mahdollista... jos on pakko. Ja yleensä sujuu ihan hyvinkin, paremmin kuin äiti olettaa...
No ei se ole mahdollista meille, jos niin sanon. ;)

En tahdo viedä lasta hoitoon väkipakolla, kun tiedän, että itkisi ja ikävöisi.
Niin no... tässä on kyllä kyse sitten äidistä eikä lapsesta ;)

Ne lapset tottuu siihen kyllä ja mä uskon että lopulta on myös enempi lapselle hyväksi.
Silloinko on kyse äidistä, kun lapsi hysteerisenä huutaa äidin perään, eikä edes erittäin tutun ihmisen syli helpota?

Kyllä minä olen yrittänyt tuota kuopusta (1v1kk) jättää siskolleni vähäksi aikaa hoitoon, mutta huuto on ollut kamalaa. Vielä muutama viikko sitten eroahdistushuuto hellitti muutamassa minuutissa, nyt ei millään.

Minä en puolestani usko, että hoitoon vieminen olisi lapselle hyväksi vuoden iässä.
 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Tallu -:
Alkuperäinen kirjoittaja Oma lapsi hyvässä hoidossa:
Alle vuoden vanha sopeutuu yleensä paremmin.

Eli pointtini nt vaan on se, että puhun omasta kokemuksesta.
Onko yleensä sama kuin oma kokemus? =)

. Naisilla ne usein ovat takertuvaa laatua ja miehet hakevat etäisyyttä. Sitten ihmetellään tälläkin palstalla, miksi pari ei eroa, vaikka heillä on paljon vaikeuksia parisuhteessaan.

Ai missä moinen tutkimus? oma tutkimus`??? juu juu
 
sockervadd
Alkuperäinen kirjoittaja Hippoliina:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
No jos lapsen kannalta ajattelee niin mahdollisimman myöhään päiväkotiin! Mutta jos ajattelet vain omaa etuasi niin...:(
Omaa etua? Kuka tahansa minimi tuella elävä, tietää, että elämä ei ole helppoa. Lapsille on ostettava vaatteita ym.
Mä olen ollu esikoisen kanssa kotona 1,5v. Ja on se ihanaa, mutta rahallisesti todella tiukkaa..
Olen samaa mieltä tuon ylläolevan vieraan kanssa. Lapsen parasta jos ajattelee niin kotihoito on parasta alle 3v, myös asiantuntijoiden mielestä.

Kirppareilta saa kyllä lapselle leluja ja ´hyviä vaatteitakin alle eurolla. Voi tehdä edullista kotiruokaa jne ajatella myös ekologisesti, että lapsella olisi joskus puhdas tulevaisuus.

Tietysti on hyvä laittaa lapsi hoitoon, jos äiti/isä ei halua antaa lapselleen parasta yksilöllistä kotihoitoa/kasvatusta. Kotona voi myös hoitaa lapsen mummi esimerkiksi tai se isä, ei ole pakko olla kotiÄITI.
 

Yhteistyössä