lapsen kaipuu

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "äityli"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ä

"äityli"

Vieras
Auttakee nyt mua, siis mun on pakko päästä vauvakuumeesta eroon!!!meillä siis tilanne, et meillä on kaks ihanaa ja PIENTÄ lasta, toinen 2,5v ja toinen 1v ja mä niin hirveesti haluan sen kolmannen lapsen mistä aikanaan puhuttiin. Esikoinen on aina ollu tosi helppo lapsi, kuopuksella oli erittäin paha koliikki (josta luojan kiitos selvittiin aika nopeestikin vyöhyketerapian avulla, kolmas kerta kun käytiin ni loppu itkut ku seinään) kuopus ehkä vähän haasteellisempi ollu, mut hänkin tosi kiltti lapsi (okei nää nyt ei liity tähän mun ongelmaan periaatteessa mitenkään). Mä olisin halunnu tosiaan kolme lasta sillei suht pienellä ikäerolla (esim. kuopuksen ollessa 2v alkais yrittään). Ite en oo ollu koko aikana väsyny näitten kahden pienen kans (yöt sujunu hyvin vaikka itkuja päivisin oliskin ollu) ja ehkä siks se halu siihen kolmanteen on pysyny koko ajan kovana. Mies nyt ei kuitenkaan halua sitä kolmatta, on sanonu et voi harkita asiaa EHKÄ 5-7 vuoden päästä. Ja siis mä tietenkin ymmärrän miehenkin kannan tähän asiaan, sehän kuitenkin joutuu pääasiassa meijän perheen elättään kun oon lasten kans kotona (yövalvomisia ym ei oo ikinä joutunu tekemään nykyisten lasten kans ja muutenkin tosi vähällä päässy) mutta siis kun miehen kanta on ettei kolmatta hankita ni nyt mun olis sit keksittävä miten tästä kolmannen lapsen kaipuusta pääsis eroon. Meijän lapset on maailman ihanimpia ja rakkaimpia, mut koko ajan on olo, et meijän perhe on vielä yhtä vajaa (ja sitä vajausta ei täytetä kyllä koiralla ;D ) Tulipas jaarittelu, mut jos joku kertois miten vois tästä ajatuksesta päästä eroon ni olisin enemmän kun kiitollinen
 
Nauti lapsistasi täysin rinnoin nyt ja anna ajan kulua stressaamatta milloin saatte kolmannen ja jankuttamatta miehelle että joko joko joko JOKO kolmas.. Jos se arki 2 lapsen kanssa sujuu jatkossakin mukavasti, niin voihan se olla että mies voisikin haluta kolmannen jo aikaisemmin kuin 5-7 vuoden kuluttua, mutta ethän sä ihan oikesti voi tehdä muuta kuin odottaa että hänkin on valmis? Sulla on kuitnenkin 2 lasta ja on minusta niilläkin oikeus olla niitä perheen tähtiä, ilman että heti tulee uusi vauva taas sotkemaan järjestystä
 
asiasta on keskusteltu ja kun mies on mielipiteensä sanonu ni mä oon asian antanu olla. Siis itekseen oon kuumeillu, mut miehelle en oo puhunu enää pariin kuukauteen asiasta, koska ei se mitään auttais, ennemminkin tilannetta huonontais. En oo jankannu tai painostanu missään vaiheessa, koska mä ymmärrän miehen kannan asiaan ja mun mielestä siinä ei oo mitään pahaa, ymmärrettävää todellakin ja toisekseen mä en haluais, että meille tulis lapsi niin et oon joutunu painostaan tai pakottanu miehen siihen. Mä haluan et se on molempien tahdosta. Mun pointti olikin et haluaisin päästä tästä lapsen kaipuusta ite eroon (mies ei varmaan edes tiedä miten paljon mä vieläkin sitä lasta haluaisin, kun en oo tosiaan asiasta sen enempää puhunu).
 
Meillä on kohta 5 lasta pienin ikäeroin ja suosittelen lämpimästi teitäkin tekemään sen kolmannen nyt samoilla tulilla ;) Sisarruksista on valtavasti seuraa toisilleen ja ison perheen äitinä on ihana olla <3

Ymmärrän toki myös miestäsi. Meilläkin mies käytännössä elättää koko perheen, eikä se ole kovin kevyt taakka kannettaksi. Me emme alunperin suunnitelleet suurta perhettä, mutta meille nyt kuitenkin on siunaantunut monta ihanaa eläväistä iloista lasta. Päivääkään emme vaihtaisi pois. (Ja emme ole yksi niistä "soskunluukulla notkuvista kauhuperheistä" joita tämä palsta tuntuu olevan pullollaan..meillä on talous kunnossa, uusi iso talo, 2 autoa, lapset saavat harrastaa ja välillä matkustellaankin..)

Älä luovu toivosta saada vielä yksi ihana nyytti. Rohkaise miestä, kehu häntä isänä ja miehenä, kehu hänen mahtavia geenejä jotka teidän suloiset lapset on saanu.. Eiköhän se mieli siitä muutu ;)
 
Ei siitä lapsenkaipuusta välttämättä ikinä pääse eroon. Se on vaan hyväksyttävä. Vaikka tulis kolmas se voi jatkua siltikin. Paras olisikin keskittyä niihin kahteen ja odottaa hieman koska täytyy sitä miestäkin kuunnella. Olen 35v kahden lapsen äiti. Nuorin on 6v ja kohtu ei kestäisi raskautta ja todettiin parantumaton sairaus. Silti minulla on vieläkin lapsenkaipuu että kipeää tekee. Toivon että saatte vielä sen kolmannen mutta älä hötkyile :)
 
Tehkää äkkiä se vauva niin voit sitten liittyä taas pikapuoliin niiden satojen ja tuhansien valittajien joukkoon jotka täällä jatkuvasti itkevät väsymystään ja kuinka kaikki on niin helvetin huonosti ja mies on paska ja ero on ainoa ratkaisu ja koko maailma kaatuu päälle kun joutuu hoitamaan vauvaa ja lapsia ja kotia.
 
Miksköhän täällä tuntuu olevan se käsitys et jos nainen haluaa lapsen ja mies ei ni sillä naisella on joku ajatus koko ajan päässä puhua se mies ympäri??? tai ehkä tehä se lapsi "salaa" tai painostaa tai jotain???? Mä en siis tarkottanu tolla alkuperäsellä viestillä (ja ei siitä mun mielestä saa edes sellasta kuvaa) et nyt yrittäisin puhua miestä ympäri, painostaisin tai suunnittelisin keinoja miten mies siihen suostuis. Mun mielestä siinä aika hyvin (ehkä vähän jaarittelujen seassa) sanotaan et mä ite haluan siitä omasta tunteesta eroon siis siitä vauvakuumeesta. En siis tarkota et siitä nyt pitäis päästä eroon hankkimalla se lapsi vaan kun kunnioitan sitä miehen halua ja ymmärrän sen erittäin hyvin, pidän sitä jopa fiksuna, vauvakuume ei vaan kuuntele sitä "fiksuutta" vaikka järki sen tietää. Eli siis haluaisin saada myös tän tunteen (vauvakuumeen) tajuamaan sen "fiksuuden".
 

Yhteistyössä