Lapsen käyttäytyminen autossa

Kysymykseni koskee lapsen autossa matkustamista. Lapsi (kohta 3 v) haluaa mielellään autoon, mutta samantien kun vyöt on kiinnitetty ja ovi laitettu kiinni, lapsi alkaa "jännittämään."

Epäilen että tämä on jäänyt viime talvesta päälle sillä lailla, että kun auto on ollut kylmä, lapsi on ikäänkuin "hytistellyt" itseään lämpimäksi. Samaa hän tekee siis kesähelteelläkin.

Vaikka autossamme on ilmastointi, lapsi on ihan punainen ja hiestä märkä, varsinkin jos ajomatka kestää enemmän kuin 10 min.

Voisiko tälläinen johtua siitä että pikkusisko ilmestyi vuosi sitten kuvioihin, ja hän puolivuotiaana huusi autossa paljon. Olisko sitten hermostuttanut isompaa?

Neuvolastamme olen asiaa kysynyt, täti ei osannut asiaan mitään sanoa.. muuta kuin että kannattaa ehkä jättää huomiotta.

Olen yrittänyt saada huomion muualle, on koitettu kieltää, olla huomioimatta, mikään ei vaikuta pidemmän päälle. Vaikka itse istuu vieressä kieltämässä, se ei auta.

Onko kellään tiedossa vastaavaa?

Olen todella huolestunut jos tämä ei ala pian menemään itsellään ohitse, tätä on kestänyt jo ainakin sen puoli vuotta, ehkä enemmänkin. En enää muista milloin tarkalleen alkoi.

 

No meillä ei vastaavaa mutta meidän 3v on alkanut "riehua" autossa. Huutaa ja valittaa koko ajan eikä millään viihdy, yrittää rimpuilla ulos vöistä ja avata auton ovea. Useasti huutaa "heittäkää minut ulos, tahdon pois autosta"! Asiaa ei helpota että meillä on 10 km matka lähimpään kauppaan... Kaikkea on meilläkin yritetty, tuloksetta. Ainoastaan matkat sujuvat kun nukkuu tai jos saa syödä jotain tai on vanhempia lapsia matkaseurana, aina sekään ei auta. Olen vain yrittänyt ajatella että kai se joskus menee ohi... uusimpana juttuna on että kaupan pihassa ei suostukaan tulemaan vaan aikoo jäädä yksin autoon. Hermot kyllä menee kun aina pohjustan ja kerron tarkasti kaikki tulevat asiat niin sitten aletaan kiukutella vaikka on sovittu että mennään yhdessä kauppaan. Enhän minä voi 3v jättää yksin autoon!

Onko teidän tapauksessa keskusteltu asiasta rauhassa lapsen kanssa? Siis silloin kun tilanne ei ole päällä ettekä ole autossa. Meillä usein on auttanut kun on jututtanut lasta ja yrittänyt onkia esille mikä siellä taustalla oikein on. Myös yletön kehuminen silloin kun asiat sujuu tuntuu tepsivän moniin asioihin =) Meidän pojalla menee nopeasti käämit jos jokin ei onnistu mutta pienestäkin jutusta kehuminen saa ihmeitä aikaan.

 

Nyt vasta ehdin tänne kirjoitella..

On yritetty vaikka ja mitä. On keskusteltu asiasta että nyt ei niin tehdä kun aivan hikoaa, mutta ei. Nyt pelkään talvea, että kuinka hiessä sitten on kun toppavaatteilla autossa! No se jää nähtäväksi..

Autossa kehun kyllä AINA jos istuu ihan rauhassa paikallaan. Ja jos en itse istu kuskin penkillä, yritän keksiä jotain puuhaa että unohtuisi se jännittäminen.

Joku päivä yllätin hänet aamulla katsomasta piirrettyjä ja teki samaa jännitysliikettä! Vein sitten peiton päälle, mutta ei se mennyt silläkään ohi. ajattelin jos olisi kylmä ollut, mutta ei. Lopulta jouduin sammuttaa telkkarin.

En käsitä miten tuohon saisi muutosta. Meillä ei onneksi sentään riehuta autossa, ihan hyvin pysyy vyöt päällä jne.

 

Ettei hän "hinkkaisi" itseäään siihen turvavyöhön? Siis unnuttaisi? Mun kaverin tyttö tekee sitä autossa ja on pienenkin ajomatkan jälkeen hikinen. Eivät oo saaneet loppumaan vaikka mitä tekisivät.

 

No toivottavasti tuo menee itsellään ohi, en kyllä keksi mitä voisi olla muuat kuin lapsen itsensä "keksimä juttu". Saako lapseen kontaktia silloin "tilanne päällä"? Vai onko hän kuin muissa maailmoissa?
Minun esikoisellani on ollut pitkään tic-oireita jotka ovat myös kiusallisia mutta niistäkin on päästy vähän voiton puolelle. Kuopus osoittaa vähän samanlaisia merkkejä... ja miehen tytär alkoi viikonloppuna saada meillä yhtäkkiä paniikkikohtauksia... että kyllä lasten kanssa on haasteellista :saint:

 

Hei, ihania uutisia! Olen saanut lapsen "lahjottua" istumaan kunnolla =)

Ensin ennen ihan lyhyttä automatkaa sanoin että nyt ei sitten jännitetä, ja että on paljon kivempi olo kun ei ole hiessä jne. Tarkkailin ajon aikana peruutuspeilistä (käänsin sen niin että meillä on katsekontakti) ja hienosti leikki pupunsa kanssa. Lupasin keksinkin jossain vaiheessa, ja sen hän sai kun kotiin päästiin ja miljoona pusua ja halia!

Nyt on pari kertaa menty jo ihan sillä että ennen ajomatkaa sanon ettei jännitetä ja sitten jutellaan koko matka, ja tänään hän lauleli mulle lauluja koko matkan ja istui ihan tyytyväisenä! Kontaktin siis kyllä saa, ja toi peruutuspeili on tosi kätevä!

Voi että olen tyytyväinen, ja kovasti lapsi saa kehuja.
SantaMarian neuvossa oli siis jotain perää, vaikkei se muka ennen meillä ollutkaan toiminut.. siis että ennen matkaa jutellaan asiasta jne.

Toivotaan että jatkuu näin hienosti, ja varmasti jatkan yltiömäistä kehumista jatkossakin aina välillä matkan aikana ja sen jälkeen.

 

Ettei hän "hinkkaisi" itseäään siihen turvavyöhön? Siis unnuttaisi? Mun kaverin tyttö tekee sitä autossa ja on pienenkin ajomatkan jälkeen hikinen. Eivät oo saaneet loppumaan vaikka mitä tekisivät.

En usko että mitään tälläistä meidän tapauksessa on/oli. Lapsi istuu turvaistuimessa ja on kiinni kolmipistevyöllä, eikä siihen kovasti voi "hinkata"...

Toivottavasti kaverisi tytölle olisi apua tuosta keskustelemisesta ja katsekontaktista ajon aikana!

 

Kiva kuulla

 

Meillä esikoinen 3,5 v ja autoilut ovat olleet aina mieleisiä. Kun oli pienempi lähdettiin reissuun aina päiväuniaikaan ja nyt isompana kuunnellaan innolla Fröbelin palikoita. Matka menee joutuisasti kun on mukavaa musiikkia. Meillä ei muuten syödä autossa mutta joskus olen antanut xylitol-pastilleja tai tikkarin pidemmille matkoille. Autosta on tullut mieluinen paikka kun on saanut joskus pihassa istua etupenkillä kuuntelemassa musiikkia. Autossa ei siis ole mitään jännitettävää. Lisäksi käy asioilla iskän kanssa ostelemassa varaosia jne. ja silloin lastenistuin siirretään etupenkille iskän viereen. Pesevät myös yhdessä autoa pihassa. On tosi äijää! Lapset ovat tietty erilaisia ja ehkä kaikki eivät tykkää autossa istumisesta ja alkaa ahdistaa.

 

Meillä 2½ vuotias, ottaa istuimessa olkain hihnat pois. Vaikka kuinka laittaa kireälle, niin ei auta.

 

Joo no ei se onni nyt niin kauan kestänyt, mutta vähemmälle se jännittäminen on kyllä jäänyt.

markitta: Niin siis meilläkin pyritty siihen että pienestä pitäen kuskataan paljon autolla ja mukana on leluja ja kirjoja. Mutta näin vaan pääsi käymään. Meillä ei syödä karkkia (en kyllä antaisi tikkaria autoon tukehtumisvaaran vuoksi) ja autossa annetaan joskus korkeintaan purkka, jonka syömistä valvotaan. Pysähtyessä sitten syödään. Meilläkin lauletaan ym.

No mutta toivotaan että olisi useampia "hyviä" automatkoja.

Hippoliina: Kaverini lapsi tekee ihan samaa, se on jännä miten toiset näin keksii tehdä. Meidän lapsia ei ole ikinä vyöt häirinneet. Kyllä ovat kumman vikkeliä tapauksia kun saavat vyöt auki. Ehkä siihenkin auttaisi juttelu ja huomion vieminen muualle. Tai jos ottaisitte istuimen kotiin sisälle ja harjoittelisitte "kunnolla istumista" vaikka tarrapalkalla vähitellen pidentyvinä hetkinä joka päivä?