Lapsen ja oma luonne,oletteko muut huomannu samaa?

Mulla on vähän päälle 3 vuotiaat kaksostytöt ja nyt viimesen vuoden aikana olen huomannu että otan yhteen huomattavasti enemmän toisen tytön kanssa.Ollaan siis törmäyskurssilla monta kertaa päivässä.Olkoon hän tyttö-B...

Tyttö-An kanssa on PALJON lepposampaa ja olen pannut merkille että mulla on paljon pidempi pinnakin An kanssa.

Rupesin oikein pohtimaan asiaa että miksi näin on ja yht`äkkiä mä tajusin: Tyttö-A on luonteeltaan aivan ku isänsä ja tyttö-B aivan prikulleen ku mä itse,tiuskahtelia,0-100 sekunnissa-tyyppi.

Mielenkiinnolla (ja ehkä hiukan peloissanikin jo) odotan murrosikää

Onko kukaan muu huomannut samaa että samanlaiset luonteenpiirteet saa välillä sotatilan aikaseksi ja miten teillä on asiat sujunut kun vuosia tulee lapsille lisää?

 

Kyllä olen huomannut oman lapsen kanssa. Itselläni on kyllä vain yksi lapsi. Lapsi on niin samanlainen kuin minä. Hermot menee. Itselläni on kokemus omasta lapsuudesta. Olen itse samanlainen kuin äitini.

Mutta hienoa että tiedostat sen. Jos itse otat rauhallisemmin tyttö B:n kanssa niin tyttö-B on varmasti rauhallisempi.

Lapsi huomaa todellakin sen jos sulla on helpompaa toisen kanssa.

 

Meillä on vaan 1 lapsi, kesällä 3v. Ja tuo on niin täysin kopio mun luonteesta, ettei voi olla tosikaan... Kun (ja yleisin olotila) on hyvällä tuulella, on sitä ihan täysillä. Nauraa, hymyilee, kaikki on hyvin, vaikka kaikki ei välttämättä sujuiskaan just niin kun pitää. Mutta kun sattuu paha päivä, se on tosi paha. Kaikki on huonosti, vaikkei oikeesti oiskaan, kaikki kiukuttaa. Kiihtyy nollsta sataan puolessa sekunnissa, niinku mäkin. Omistaa maailman suurimman sydämen, ja on valmis jakamaan omistaan, vaikka viimisestään. Ei ujostele missään, eikä ketään, tulee toimeen ihan jokaisen kanssa.
Ja kyllä, kun jommalla kummalla meistä on huono päivä, se on molemmilla. Ja sillon tuntuu, että ois parempi, ettei oltais samassa paikassa... :saint: Sillon tapellaan
Ja kun toisella on hyvä päivä, se on molemmilla. Ja se onki maailman paras päivä :heart:

Mut onneks meille ei noita huonoja päiviä osu hirveen montaa kuukauteen. Mies parka, kun se huono päivä on... :vampire:
Murrosikää odotellessa...

 

Juu, todellakin. Se mikä siinä on jotenkin hassua, että luulisi tulevan toimeen loistavasti sen kanssa jolla on samanlainen luonne, mutta kun se on juuri päin vastoin.

Lienee perää sanonnalla, vastakohdat täydentää toisiaan

 

No meillä kans on pojalla mun luonteeni ja voi kiesus kun me ollaan koko ajan törmäyskurssilla joka asiasta, ja poika on vasta 3v! Mitä sitten kun tuo on 13-16v, apua

 

Meillä on kyllä niin että vastakohdat täydentää. Vanhin on joissain asioissa liian samanlainen kuin mies, ja se ärsyttää välillä mutta yritän pitää tiedon itselläni, koska oma ongelmanihan se on, eikä lapsen.

 

Ärsyttävimmät piirteet lapsissani on samoja piirteitä, joita tunnistan itsessäni kun olen stressaantunut, väsynyt, tms.

Ihan hyvin menee silti, kun vaan joskus muistan laskea kymmeneen ennen kun sanon lapsille mitään. Kun muistan oikeanlaisen lähestymistavan.

 

Sinussa ärsyttää se, mitä vihaan itsessäni.

 

Esikoinen on ihan ku anoppi, jonka kanssa en tuu yhtään juttuun, mutta tän esikoisen kanssa ei oo koskaan mitään vuorovaikutusongelmia. Kuopus on ihan ku minä ja aina tapellaan ja se osaa ärsyttää mua joskus vaan tulemalla huoneeseen.

 

Muistakaa, että lapsen luonne voi muuttua hyvinkin paljon kouluikäisenä, itse olin pienenä hyvin rohkea ja peruskoulussa hiljainen ja ujo. Eli ei kannata innostua kun on 1-5v lapsi, yllätyksiä voi hyvin tulla myöhemminkin

 

Jep, samanlainen hirviöluonne tuo muksuni on kuin minä. Ilmeet ja eleet isältään, mikä sinänäsä jännä kun eivät paljon ole tekemisissä olleet, mutta luonne.. Yllättävän hyvin äitini jaksoi, näin jälkikäteen ajatellen

 

Mä taas koen tulevani toimeen omani (toistaiseksi ainokaisen) kanssa juuri siksi niin hyvin, että olemme hyvin samanlaisia luonteeltamme! Mutta mä olenkin aika rauhallinen ja sellanen kuulemma liiankin kylmähermoinen, exät ovat valitelleet, että saisi räiskyä enemmän riitojen aikana. Sitten jos joskus onkin hermo kireällä niin ymmärrämme hyvin toisiamme lapsen kanssa.

 

Meillä esikoinen luonteeltaan juuri kuin minä ja kuopus isänsä kopio, mutta asiat hoituu kyllä helpommin esikoisen kanssa. Isä ja kuopus kun on pippuria tappuraa ( vähän vaikeita välillä ) ja me ollaan esikoisen kanssa semmosia lepposia kaikki käy tyyppejä.

 

[QUOTE="poks";25986013]Mä taas koen tulevani toimeen omani (toistaiseksi ainokaisen) kanssa juuri siksi niin hyvin, että olemme hyvin samanlaisia luonteeltamme! Mutta mä olenkin aika rauhallinen ja sellanen kuulemma liiankin kylmähermoinen, exät ovat valitelleet, että saisi räiskyä enemmän riitojen aikana. Sitten jos joskus onkin hermo kireällä niin ymmärrämme hyvin toisiamme lapsen kanssa.[/QUOTE]

Tuossa se jekku varmaan onkin, koska minun lasteni viilipyttymäinen isä tulee erinomaisesti juttuun itseensä tulleen rauhallisen lapsen kanssa. Ja minä otan niiden kahden minuun tulleen kanssa yhteen varmaan 20 kertaa päivässä. Kyllä mekin tavallaan toimeen tullaan, me tuittupäät, siitä kuuluu vaan vähän kovempi ääni...

 

Meidän ainokainen on samanlainen nopeasti kiihtyvä ja leppyvä tempperametti kuin minäkin. Toistaiseksi (lapsi vasta 1,5v) tullaan sikäli hyvin toimeen, että tunnistan hänen kuohahtamisensa ja pystyn samaistumaan. Yksi "hauska" (tai ei niinkään) piirre miehen mielestä löytyy miestä molemmista, eli emme kestä nälkää kovinkaan hyvin vaan mustat pilvet puskee päälle ja äänensävy muuttuu kiukkuseksi heti kun vähänkin hiukoo. Tämäkin on helppo hoitaa kun sen ymmärtää, lapselle ruokaa eteen niin johan aurinko paistaa taas.

 

Meillä minä ja kuopus rauhallisia, esikoinen ja isä tulisia.
Kuopuksella ja mulla on elämä keskenämme hyvin leppoisaa ja rauhallista, jopa uneliaan tasaista
Kuopuksella ja isällä homma hoituu myös leppoisasti.
Mulla ja esikoisella joskus yhteenottoja, mutta ne saa kyllä hoidettua.
Miehellä ja esikoisella tosi rajuja yhteenottoja, joita minä joudun selvittelemään =/