Lapsen ja etävanhemman tapaamiset

Meillä tilanne, jossa 5kk pojan isä tulossa toista kertaa tapaamaan poikaansa, ensimmäisen kerran näki pojan tämän ollessa 2kk. Tästä eteenpäin tapaamiset on suunniteltu 1h joka toinen kuukausi, valvottuina. Minkäänlaista tapaamissopimusta meillä ei ole. Voinko tässä kohtaa miettiä itsekkäästi lapsen parasta, ja jättää viemättä tapaamiseen? Mitä lapsi hyötyy siitä, että menee viettämään aikaa tuntemattoman kanssa?

Uskon pitkälti, että isä jaksaa käydä kerran kaksi, ja sitten tapaamiset loppuvat. Isää ei missään vaiheessa ole poika kiinnostanut, ei esim. ole kertaakaan kysellyt kuulumisia, eikä vastaa puhelimeen jos niitä yritän ilmoittaa. Myöskään hänen nykyinen puolisonsa ei pojan olemassaolosta tiedä.

Nyt en tarvii taivastelua siitä, miten olen tällaisen miehen kanssa lapsen hankkinut. Väkivalta ja narsismi tulivat esiin vähän turhan myöhään.

 

Kuka tapaamiset on "suunnitellut"?

 

[QUOTE="niin";21890712]Kuka tapaamiset on "suunnitellut"?[/QUOTE]

Perhetyöntekijä ja isä sopineet keskenään.

 

Mulle suositeltiin, kun kysyin asiaa lastenvalvojalta, että isän ja lapsen suhdetta tulisi "tukea". Itse myös uskon siihen , ellei kyseessä tosiaan ole päihteitä käyttävä, väkivaltainen lapsia kohtaan oleva henkilö.

 

Mäkin jaksaisin enemmän ymmärtää, kun sitä tosiaan tuettaisiin, mutta miten lapsi koskaan oppii tuntemaan isäänsä jos näkee tosiaan tunnin joka toinen kuukausi. Mä näen sen siinä kohtaa enemmän lapsen kiusaamisena, päähän siinä menee sekasin kun koittaa vuodenkin vanhalle selittää että kotona on isipuoli ja sitä oikeeta isiä nähdään sillon tällön jos nähdään :/

 

Hei,

meillä ei myöskään ollut tapaamissopparia, lastenvalvoja sanoi minulle, että ei ehdottomasti kannata. Oli myös sitä mieltä, että jos mä haluan, voin olla antamatta miehelle mitään oikeutta olla mukana meidän elämässä. Jätin miehen ennen synnytystä, hän on moniongelmainen tyyppi. Isä kävi katsomassa lastaan laitoksella, sen jälkeen näki ehkä kaksi kertaa ekan puolen vuoden aikana. Nyt kun lapsi on 5-vuotias, isä näkee lastaan n. kerran vuodessa. Asumme noin 400 kilsan päässä toisistamme. Kummallakaan ei ole autoa.

Mä tulin siihen tulokseen, että ei ole mun asia holhota lapsen isää. Jos se ei osaa itse järjestää tapaamisia, ei ole mun ongelma. On esim. joskus saanut sossusta rahaa bussilippuihin, jotta pääsee käymään täällä. Mutta jotenkin ne rahat on menny lähibaariin.

Isäni asui samalla paikkakunnalla kun lapsen isä, tavattiin kun olin isälläni kylässä. Kun nyt kesällä sanoin tytölle, että olisi aika lähteä keskustaan "Pekkaa" tapaamaan. Lapsi kysyi, että kukas se "Pekka on". Mä muistutin, että etkö muista, se on se sun oikea isä. Tyttö sanoi: "Ai jaa. Ei mua kiinnostaa, menkää te vaan." Sanoi siis minulle ja nykyiselle miehelleni.

Joskus eka sana minkä lapsen isä on saapuessaan sanonut, on ollut vittu. Sillon mun tekis mieli lähteä saman tien kiitämään. Mun mies on vaan sitä mieltä, että ehkä lapsen isältä pitää sietää vähän, ettei se ala hankalaksi.

No. Mun tytöllä on sen isän valokuva, isän säveltämiä kappaleita on mun koneella tallessa, isän vanha pehmolelu. Vaikka nää kerran vuodessa tapaamiset on yhtä tyhjän kanssa, ehkä lapsi oppii huomaamaan itsekin, miksi sen isä ei ole kelvollinen vanhemmaksi.