lapsen itsetunnon tukeminen

[äitimamma76]

Miten voisin tukea ja parantaa lapseni itsetuntoa. Tai rohkeutta.
Lapsi ei vierassa joukossa oiken osaa pitää puoliaan eikä tutussa joukossakaan.

Leikkipuistossa esim haluaa keinuun, mutta kun keinu vapautuu ei rohkeasti ryntää keinumaan vaan vitkastelee niin että joku muu ehtii ensin.

Antaa leikkikalujaan toisille, mutta ei osaa vaatia niitä takaisin.

Muutenkin lapsi ujo. Ei pidä itsestään suurta mekkalaa. Vaatii monesti että minä kysyn asioita hänen puolestaan jos olen paikalla. Muuten kysyy itse.

Lapsi 4 v.

 

[Ä-2]

Meijän poika oli samanlainen! Nyt 6-v ja rohkeutta tullut paljon lisää! Poika on aina ollut kotona ja tutussa porukassa rohkea,vilkas,puhelias yms. Mutta sitten esim. leikkipuistossa hän käyttäytyi aivan vastaavasti!

Muoks. joo, ei meijän herrakaan kyllä lelujaan hevillä luovuta...

 

[Hankey]

Paras kaveri auttaa paljon, ainakin jos kaveri on rohkea luonteeltaan. Yhdessä ystävykset uskaltavat !

 

[sannamaaritti]

Kuulostaa tutulta. Meillä on kohta 5 v poika, paljon on samaa hänessä kuin tiedän muksussanne.
Sillä erolla, ettei anna omia lelujaan muille, ei jaa. Joten siinä menee sitten hyvät mahdollisuudet leikkiä kenenkään kanssa / saada kavereita, kun ei anna toisten koskea leluihinsa.

Olen selittänyt omalleni nämä leikkipuistojen selviytymissäännöt: jos haluat sen keinun, mene nyt, nyt se on vapaa, on oltava nopea ... jne.
Olen pukkinut liikkeelle ja ollut silmänä ja korvana näissä leikkipuistoasioissa.

Tuollanen kiltti lapsi on hyvä "kohde" jyrätä yli räväkämmille lapsille.. olen ihan röyhkeästi puolustanut omaani ja komentanut vieraita. esim. kerran eräässä leikkipuistossa kaveriäitien lapset alkoi systemaattisesti kiusaamaan: estivät pääsyn kiipeilytelineeseen, lähtivät seuraamaan kun poika siirtyi toiseen leikkivälineeseen, (kuulin kun sopivat keskenään että kiusataan tota tms. ) joten ilmoitin näille lapsille niin isolla äänellä että äitnsäkin kuulivat (eivät piitanneet) että tässä saa olla muutkin ja jos se ei teille passaa, voitte itse lähteä pois. Olivat selkeästi isompia kuin omani, omani oli tuolloin parivuotias.

No, meni asian vierestä vähän.
En kysy lapsen puolestaan asioita. Olen seissyt vierellä tukena ja turvana ja kannustanut kysymään esim. "ootsä mun kaa" mutta koko hommalta menee pohja pois, kun toinen lapsi vastaakin: "EN" ja kääntää selkänsä, lähtee pois.

Pojalle se on ollut iso kynnys ja rohkea teko kysyä, ja sitten hänet tyrmätään täysin. :ashamed:

No, olen yrittänyt vaan kannustaa ja nähdä positiivisiä juttuja: nyt se ei käynyt (kaverina oleminen) kokeillaan joku toinen kerta.. ehkä joku toinen lapsi.. jne.

 

[Halipupu]

Mun mielestä kannattaa olla vielä mahdollisimman paljon lapsen tukena ja kannustaa lasta kun vaikka keinu vapautuu ja mennä yhdessä odottamaan keinumisvuoroa. Lapset ovat erilaisia ja toiset ovat arempia ja toiset rohkeampia, se pitää vain hyväksyä ja oppia millainen oma lapsi on ja missä tarvitsee tukea. Kyllä lapsi siitä ajan kanssa itsenäistyy ja rohkaistuu, kunhan saa tarpeeksi tukea läsnäolevalta vanhemmalta ja asioita tehdään yhdessä.

 

[äitimamma76]

Juup, varmaan just tukena ja kannustamassa.

Paljon olenkin lapseni kanssa varsinkin nyt kun on vuoden kotihoidossa. Päiväkodissa hänellä ollut aina bestis ja muutenkin ollut suosittu kaveri. Osallitun lapsen kanssa moniin toimintoihin ja kissanristiäisiin.

Lopussa varmaan kiitos seisoo. Eli kaippa hänkin siitä rohkaistuu.

Olen myös huomannut että puheliaat lapset on meidän lapsen mieleen.

 

[Cosmopolitan]

Miksi lapsen pitaisi rohkaistua ? Toiset on hiljaisempia ja varovaisempia - myos heita tarvitaan. Olen huomannut, etta varsinkin poikien kohdalla ujoutta on vaikea hyvaksya ( siis omasta kokemuksesta : meillakin on arka 7-vuotias poikalapsi ). Tallaiset kiltit lapset on usein kuitenkin suosittuja kaveripiirissa

 

[Emmaliina]

Miksi lapsen pitaisi rohkaistua ? Toiset on hiljaisempia ja varovaisempia - myos heita tarvitaan. Olen huomannut, etta varsinkin poikien kohdalla ujoutta on vaikea hyvaksya ( siis omasta kokemuksesta : meillakin on arka 7-vuotias poikalapsi ). Tallaiset kiltit lapset on usein kuitenkin suosittuja kaveripiirissa

Ei siinä kai muuten mitään,mut omasta kokemuksestani voin sanoo,et siitä saattaa olla lapselle itelleen haittaa jossain vaiheessa jos on tosi ujo. Mä olin koko ikäni kasiluokalle asti muiden jyrättävänä ja siitä on aika pahat muistot. Olin vaan niin mahottoman ujo eikä siinä auttanu mikään. Moneen otteeseen isosisko sai olla pelastamassa mua millon mistäki tilanteesta ku en ite uskaltanu sanoa kenellekään mitään tai pitää puoliani. Toki mullaki kavereita oli, mut ei montaa eikä se vaikuttanu mun ujouteen millään tavalla..

Mut tossa oot kyl ihan oikeessa et etenki poikien ujoutta pidetään joissain piireissä jopa "epänormaalina"..Nää on loppupeleis aika hankalia asioita miettiä.

Mut aapeelle toivotan onnea tukemiseen ja lähettelen rohkeutta lapselle, josko tuosta vielä vähän rohkaistuisi.Joskus se saattaa mennä ohi ihan itekseenki kai jos vaan saa riittävästi kannustusta ilman painostusta vanhemmilta ja näkee esimerkkiä sisaruksilta ja vanhemmilta.

 

[peppuliini]

Miten voisin tukea ja parantaa lapseni itsetuntoa. Tai rohkeutta.
Lapsi ei vierassa joukossa oiken osaa pitää puoliaan eikä tutussa joukossakaan.

Leikkipuistossa esim haluaa keinuun, mutta kun keinu vapautuu ei rohkeasti ryntää keinumaan vaan vitkastelee niin että joku muu ehtii ensin.

Antaa leikkikalujaan toisille, mutta ei osaa vaatia niitä takaisin.

Muutenkin lapsi ujo. Ei pidä itsestään suurta mekkalaa. Vaatii monesti että minä kysyn asioita hänen puolestaan jos olen paikalla. Muuten kysyy itse.

Lapsi 4 v.

Samanmoista ollut meillä.

Harjoittelimme tilanteita kotona, niin että minä olin leikisti se lapsi joka esim otti tavaroita kädestä ja tytön piti oppia sanomaan, etteä kädestä ei saa ottaa, anna takaisin. Ensin harjoitukset lähinnä naurattivat tytöä, mutta oikeasti tässä kuluneen vuoden aikana ne ovat tuottaneet tulosta. Ujo tyttö on jossain määrin edelleen ja saa ollakin -sehän on vain ykis luonteenpiirre, kuitenkin on kannustuksen voimalla tullut rohkeammaksi ja menee esim jo välillä kysymään vieraalta lapseltakin että leikittäiskö. Aikuisille puhuu paremmin ja esim jos on joku pieni puistossa niin kyselee aina äidiltä vauvan nimeä ja ikää ja kerran kysyi että onkos hällä jo hampaita ja syökö jo kiinteitä.. vähänkö nauratti.. :heart: No mulla on pieni kummipoika et varmaan sieltä lähtösin.

Mutta siis meillä puhutaan paljon ja jutellaan siitä että liian kiltti ei saa olla, vaan pitää osata pitää puolensa ja jos näkee että toisia kiusataan tai syrjitään niin olisi hienoa mennä pitämään heidänkin puoliaan.