lapsen itsetuhopuheet

  • Viestiketjun aloittaja Aniko
  • Ensimmäinen viesti
Aniko
Onko nelivuotiaallanne tai muun ikäisellä ollut koskaan puheita, että teen itselleni jotain pahaa, hyppään katolta yms., kun tahtoo vahvasti jotain, minkä vanhemmat kieltävät? Mistähän nämä puheet ovat tulleet, ei olla puhuttu tai mistään tietääkseni kuullut itsetuhoisia uhkauksia yms.
 
hui, no eipä ole tullut mulla vastaan moisia puheita... Minkälainen lapsi muuten on? Onko huoleton, iloinen lapsi, osaa leikkiä yksin ja toisten seurassa? Myös ylivilkkaus voi olla masennusta. Tuskinpa se mitään erikoista on, mutta jos usein tämmöisiä puhelee, niin minä ainakin huolestuisin.
 
Kannatta ainakin yrittää puhua vakavasti että mitä siitä seuraa ihan oikeasti ja kysyä vielä että tiedätkö mitä siitä seuraa.. varmaan olette niin tehneetkin... Ja mitä enemmän sitä kauhistelee ja sen nostaa pinnalle niin sitä vaikeampi siitä on päästä muihin aiheisiin. Neuvolassakin osattaisiin neuvoa paremmin, kun tuntevet lapsen.
 
Aniko
Joo, on iloinen ja huoleton, keksii paljon leikkejä itse ja osaa kavereidenkin kanssa leikkiä sovussa sekä kotona jopa jo 1-vuotiaan pikkusiskonsa kanssa. Paljon myös sylitellään ja halitaan, mutta asetetaan tietyt rajat, ja niitä vastaan on nyt keksinyt tuolla tavalla kapinoida. Kai huomaa, että on vanhempiin aika tehokas....mutta ei silti anneta periksi lapselle, kun ajatellaan sen parasta.
Ei tosiaan ole ylivilkas, mutta on vahvatahtoinen lapsi. Eipä siellä neuvolassa taideta tuntea, kun kerran on tällä paikkakunnalla siellä käyty muuton jälkeen.....
 
meillä 3v pojalla on samanlaisia puheita, uhoaa kovasti mutta luulen etei se itsekään ymmärrä mitä puhuu. En tiedä mistä on yleensäkin oppinut kun kotona ei uhota eikä uhkailla asioilla. Pihalla kun lapsilla tuli riitaa niin poika haki isänsä työkalun ja sanoi "minä tahaan (sahaan) teiät poikki ku kiutaatte mua" ja siihen toinen samanikäinen naapurin poika että "minä haen itän kirveen ja hajotan tun hiekkalaatikon"... No, nämä niitä pikkupoikien juttuja, joita en ota vakavasti kun kuitenkin ovat kilttejä eivätkä oikeasti ole koskaan tehneet mitään pöljää..
 
Ite reagoin kerran voimakkaasti nuihin juttuihin..(oli kuullut TV:stä) Sit yritin olla reagoimatta ku huomas osuneensa arkaan paikkaan äidillä..Jäikin ne jutut mut joskus nyt vähä vanhempanakin jos on yrittänyt niitä joskus käyttää niin kyllä rangaistus tulee, ku tietää jo vähä asian merkitystä ja huomaa et ei puhu tosissaan vaan just jos jotain periks mahd. haluaa eikä ikinä muualla ku kotona..Onneks ei ole yleistä meillä..

Mut ajattelisin et teilläki on vaan vaihe, tietty jos voimakkaana jatkuu niin kannattaa huolestua sillä kyllä lapsiakin sairastuu psyykkisesti ikävä kyllä. Mut väittäsin et pitää olla kyllä perheelläkin ongelmia yleesä sit takana..
 

Yhteistyössä