lapsen itkusta avuton olo, hirvee ahdistus

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ahistuksen kanahäkki
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

ahistuksen kanahäkki

Vieras
Moikka,

vuorottelemme mieheni kanssa 1v- tyttömme nukuttamisen kanssa- on yleisesti ihan helppo juttu, mutta tänään ja eilen tyttö jostain syystä on sänkyyn laitettaessa itkenyt kovin (miehen "vuorot") ja mulle tulee siitä AIVAN kamala olo, mun tekisi mieli tunkea sormet korviin ja kadota maan alle, siis ihan infernaalinen ahdistus. Sillon kun itse laitan ja jos joskus sattuukin hieman vastustelemaan, niin kestän sen ihan mainiosti, mutta nyt kun vastuu onkin toisella niin mun on kamalan vaikee olla puuttumatta, tokikaan en sitä tee koska kyse ei todellakaan ole mistään oikeista raivareista, ja nukutusvastuu on isällä, mut MITEN MÄ OPPISIN SIETÄMÄÄN SITÄ tunnetta tai olee edes tuntematta sitä kamalaa mustuutta siitä kun mä en "voikaan" vaikuttaa siihen itkeekö tyttö vai ei? ..Tyttö nukahtaa kuitenkin aivan mainiosti, se on vaan se sänkyyn laittamisen hetki joskus "vaikea" = siis puolen minuutin itkahtelut. Tiedän, oon kovin herkkä, mä en vaan kestä sitä etten mä ole koko aika kontrollissa, vaik tän tarkoitus onkin jakaa hoitovastuuta... :) *tyhmä* ...
 
½ minuuttia on TOSI VÄHÄN. Meillä tyttö jaksaa huutaa/kiukutella välillä 45 minuuttia, kun on yliäsynyt ja ei millään jaksaisi mennä nukkumaan vaikka on iltalaulut laulettu jne...

Suurimmaksi osaksi menee toki nätisti nukkumaan.
 
Niin kyllä mä tiedän ettei lapsi itkuun hajoa, mä olen vaan niin kamalan epävarma ettei se saa mitään traumaa :p Miten "järjestät" oman pääsi sitä kuunnellessa? Mä jotenkin sekotan oman ja lapsen pahan mielen. Tänään syynä selkeesti yliväsy, nukkui päivällä vaan tunnin kahden sijasta. Ja jännä miten mä kestän sen paremmin ku oon itse vastuussa.
 
Kannattaa kuitenki olla iloinen avusta, itse en sitä ole saanut nukuttamisiin, vaikka olisin ollut miten nääntynyt. Vaikka siis nukuttamisiin olisi mennyt 3 tuntia oli jaksettava...Nykyään tyttö on 4 vuotias, kun pyydän isänsä apua jättää yksin sänkyyn kun teen itse toisin mikä raastaa mua joten tiedän miltä susta tuntuu
 
Alkuperäinen kirjoittaja leijona76:
Meilläkin vuorotellen nukutetaan. Ei mua enää mitenkään ahista tms se itku ja kiukkuilu. Se pärjää isoin kanssa yhtälailla kun munkin ja on turvassa vaikka huutaskin.

Miten pääsit siitä? Ajan kanssa vaan?
 

Yhteistyössä