Mitä tehdä kun ei kestä eikä jaksa oman lapsen itkua ja kitinää, sillä sekunnilla kun minun pienokainen näyttää se merkkejä että nyt tulee parku, minulla menee hermot.. Pelkään itseäni ja stä että kiukus päissäni satutan lasta, kun on niin lopen kyllästynyt ja uupunut hokemaan ettei se ole lapsen vika ja että lapsi ei tee sitä tahallaan vaikka musta tuntuu aina siltä.. Koliikkia vaavilla ei ole... Lapseni on aivan ihana ja hurmaava kun hyvällä päällä ja täydellinen, kuten kaikkien äitien mielestä oma lapsi on,mutta huonoina hetkinä ja aina kun itku alkaa, voisin tehdä mitä vaa että joku ottaisi ipanan ja sillä hetkellä tunnen vihaavani tätä rääkyvää otusta. Koko vuosi 2006 meni päin peetä, olin raskausajan yksin ja syksyllä syntyneen vaavin kanssa asutaan kaksistaan...En tiedä mitä tehdä.. :headwall: \|O