lapsen ikävä

Mitä vastaatte lapselle, jos sanoo, että isiä (tai äitiä) ikävä (erotilanne, mutta periaatteessa miehellä olisi vapaata tavata lapsiaan). Mua niin turhauttaa, kiukuttaa ja tekisi mieli lapselle sanoa suoraan, että isällä on nyt muuta menoa sun sijaan, mutta yritä siinä nyt keksiä jotain lohduttavaa. Miten isä voi niin helposti jättää lapsensa huomiotta? Tai en usko, että se on helppoa, mutta säästää itseään eikä ajattele pieniä.. Olisinpa saanut lapset jonkun kanssa joka heitä todella arvostaa.

 

mä sanon vain että isi on töissä ja että lapsi pääsee sitten silloin ja silloin isin luokse...
yleensä vielä sanon että on isilläkin sitä ikävä..
mä tiedän että ei ex käytä kaikkia mahdollisuuksiaan tavata lasta.. mutta ei ole mun asia sitä lapselle sanoa..

 

No anna lapsen vaikka soittaa isälleen! Tietääkö isä, että lapsella on ikävä?

 

No anna lapsen vaikka soittaa isälleen! Tietääkö isä, että lapsella on ikävä?

Tietää varsin hvyin. Tuntuu, että kiusaa vaan asialla mua ja jättää lapsen henkisen tuen mun harteille. Soittaa siis itse tosi harvoin. Toki annan soittaa jos lapsi haluaa, mutta ei yleensä itse pyydä puhelua. Ja "ammatti-ihminen" on neuvonut tässä tilanteessa, ettei ole mun tehtävä jatkuvasti rimputella isälle ja pitää kaikkia lankoja ja kontakteja käsissäni. Mutta siis, toki heti otetaan puhelin esiin, jos lapsi niin toivoo.

 

Meillä se tilanne ettei isi halua tavata lastaan, soittaa ei saa... Tai saa mutta hän ei vastaa puhelimeen Hänen uusi on kieltänyt meidän puhelut, vaikka laitan aina ensin tekstarin että lapsella on isää ikävä, voitko soittaa.
Lapsi itkee joka päivä miten ikävä hänellä on isäänsä, olen sanonut että isilläkin on ikävä, mutta nyt hän ei vaan voi tulla katsomaan. Niin hirveää Todella tekisi mieli sano ettei isi halua, mutta lapsellehan siinä vain pahamieli tulisi eikä isälle
Voimia teille <3 <3

 

Meillä se tilanne ettei isi halua tavata lastaan, soittaa ei saa... Tai saa mutta hän ei vastaa puhelimeen Hänen uusi on kieltänyt meidän puhelut, vaikka laitan aina ensin tekstarin että lapsella on isää ikävä, voitko soittaa.
Lapsi itkee joka päivä miten ikävä hänellä on isäänsä, olen sanonut että isilläkin on ikävä, mutta nyt hän ei vaan voi tulla katsomaan. Niin hirveää Todella tekisi mieli sano ettei isi halua, mutta lapsellehan siinä vain pahamieli tulisi eikä isälle
Voimia teille <3 <3

Voi, tuokin on tosi kamalaa. Meillä ei tiettävästi uutta kuvioissa, mutta tosiaan tuntuu, että säästelee omaa ikäväänsä. Helpompi unohtaa kun ei ole yhteyksissä, mutta eikö pitäisi kuitenkin lapsen turva laittaa edelle. Voimia teillekin!

 

Meillä se tilanne ettei isi halua tavata lastaan, soittaa ei saa... Tai saa mutta hän ei vastaa puhelimeen Hänen uusi on kieltänyt meidän puhelut, vaikka laitan aina ensin tekstarin että lapsella on isää ikävä, voitko soittaa.
Lapsi itkee joka päivä miten ikävä hänellä on isäänsä, olen sanonut että isilläkin on ikävä, mutta nyt hän ei vaan voi tulla katsomaan. Niin hirveää Todella tekisi mieli sano ettei isi halua, mutta lapsellehan siinä vain pahamieli tulisi eikä isälle
Voimia teille <3 <3

Meillä oli sama tilanne! Vei vuosia lapselta että ikävä ja isä saatiin taka-alalle. Vieläkin joskus muistelee isää ja mitä tekivät yhdessä jne. Saavat nyt yhteisen lapsen huhtikuussa, kyliltä kuulin, tuli pahamieli oman puolesta, vaikka meillä täällä kaikki sujuukin hyvin.

 

Miehellä uus nainen ja unohtanut lapset 2 ja 4v. lähes kokonaan.

 

Kerro lapselle, että isä ei nyt vaan jostain syystä pääse ja että laitatte yhdessä isälle vaikka sähköpostia tai annat lapsen soittaa. Mun tyttö ei ole isäänsä nähnyt sitten toukokuun (isää ei pahemmin kiinnosta muu kuin oma napansa), tänään pitäisi meidän mennä yhteen raflaan jossa lapsen pitäisi isänsä tavata. Lapselle en ole kertonut mitään, ei olisi eka kerta kun isänsä tekisi oharit. Tsemppiä, tilanne on hankala!

 

Meillä se tilanne ettei isi halua tavata lastaan, soittaa ei saa... Tai saa mutta hän ei vastaa puhelimeen Hänen uusi on kieltänyt meidän puhelut, vaikka laitan aina ensin tekstarin että lapsella on isää ikävä, voitko soittaa.
Lapsi itkee joka päivä miten ikävä hänellä on isäänsä, olen sanonut että isilläkin on ikävä, mutta nyt hän ei vaan voi tulla katsomaan. Niin hirveää Todella tekisi mieli sano ettei isi halua, mutta lapsellehan siinä vain pahamieli tulisi eikä isälle
Voimia teille <3 <3

Meillä oli sama tilanne! Vei vuosia lapselta että ikävä ja isä saatiin taka-alalle. Vieläkin joskus muistelee isää ja mitä tekivät yhdessä jne. Saavat nyt yhteisen lapsen huhtikuussa, kyliltä kuulin, tuli pahamieli oman puolesta, vaikka meillä täällä kaikki sujuukin hyvin.

Meillä erosta on 1.5v ja lapsen eroahdistus ei ole mennyt eteenpäin yhtään Nyt odotellaan aikaa perheneuvolaan, kädet ristissä toivon siitä olevan lapselle apua. Miten kauan teillä meni, saitteko jotain apua tilanteesee?
Varmasti tuntuu pahalta että eksäsi saa uuden lapsen eikä yhtään välitä teidän yhteisestä <3 Voimia

 

Siis uskomatonta. Pelottaa mitä on edessä.. kun vielä kuitenkin jotenkin ollaan yhteyksissä. Siis mikä miehiä vaivaa? Ja sitten luetaan lehtien palstoilta, että naiset eivät anna tavata lastaan ja on niin kamalaa..

 

täållä sama, paitsi etten ole vielä eronnut. Isä vaan ei ole ikinä kotona.
Puhelimella ei saa kiinni kuin sillon tällöin.
En voi sanoa, koska lapsi näkee isänsä, kun en itsekään tiedä.

 

tällainen on kyllä niin raskasta. meilläkin lapset ikävöi isäänsä ihan tolkuttomasti. kyllä joskus saa oikeen tosissaan pinnistellä etten sanois mitään pahaa isästä lapsille. enkä oo vielä tähän mennessä sanonutkaan vaikka erosta on jo vuosia. meillä tilanteen tekee vieläkin raskaammaksi se, että lapset on 9v ja 7v. tietävät että isin pitäisi hakea joka toinen v.loppu. odottavat koko perjantain ja itkevät sitten tuskaansa kun isi ei tuukkaaan ja ilmoittaa vasta kun pitäis olla jo perillä (asuu toisessa kaupungissa melko kaukana). vanhemmalla lapsella on myös oma puhelin mutta harvoin haluaa kuitenkaan soittaa isälleen vaikka ehdotankin soittoa aina, kun lapset sanovat ett on ikävä, tai miettivät että tuleekohan isi hakemaan kun on mennyt jo kaksviikkoa viimekerrasta. vaikeimpia tilanteita itselleni on se kun lapsi kysyy, että miksei isi tuu meitä hakemaan vaikka olis pitäny jo monta viikkoa sitten... sydän riipii lapsien puolesta... yleensä selitänkin jotain työkiireistä vaikka yleensä isi on risteilyllä tai ryyppäämässä yms...

 

Siis uskomatonta. Pelottaa mitä on edessä.. kun vielä kuitenkin jotenkin ollaan yhteyksissä. Siis mikä miehiä vaivaa? Ja sitten luetaan lehtien palstoilta, että naiset eivät anna tavata lastaan ja on niin kamalaa..

Miesten ja heidän uusien naisystävien on helppo laittaa kaikki naisten syyksi, siis etteivät saa tavata lastaan, vaikka itse eivät jostakin syystä halua
Toivottavasti sinun eksäsi ymmärtää pysyä lastenne elämässä ja osaa laittaa lapset oman ikävänsä ylitse.

 

täållä sama, paitsi etten ole vielä eronnut. Isä vaan ei ole ikinä kotona.
Puhelimella ei saa kiinni kuin sillon tällöin.
En voi sanoa, koska lapsi näkee isänsä, kun en itsekään tiedä.

Meillä oli ennen eroa sama tilanne Tiedän miten raskasta ja kamalaa tuo on... Miehesi käyttää kai päihteitä?
Voimia teille <3 <3

 

Meillä se tilanne ettei isi halua tavata lastaan, soittaa ei saa... Tai saa mutta hän ei vastaa puhelimeen Hänen uusi on kieltänyt meidän puhelut, vaikka laitan aina ensin tekstarin että lapsella on isää ikävä, voitko soittaa.
Lapsi itkee joka päivä miten ikävä hänellä on isäänsä, olen sanonut että isilläkin on ikävä, mutta nyt hän ei vaan voi tulla katsomaan. Niin hirveää Todella tekisi mieli sano ettei isi halua, mutta lapsellehan siinä vain pahamieli tulisi eikä isälle
Voimia teille <3 <3

Meillä oli sama tilanne! Vei vuosia lapselta että ikävä ja isä saatiin taka-alalle. Vieläkin joskus muistelee isää ja mitä tekivät yhdessä jne. Saavat nyt yhteisen lapsen huhtikuussa, kyliltä kuulin, tuli pahamieli oman puolesta, vaikka meillä täällä kaikki sujuukin hyvin.

Meillä erosta on 1.5v ja lapsen eroahdistus ei ole mennyt eteenpäin yhtään Nyt odotellaan aikaa perheneuvolaan, kädet ristissä toivon siitä olevan lapselle apua. Miten kauan teillä meni, saitteko jotain apua tilanteesee?
Varmasti tuntuu pahalta että eksäsi saa uuden lapsen eikä yhtään välitä teidän yhteisestä <3 Voimia

Erottiin, kun poika oli n. 3vee nyt 8v. 2vuotta kesti se pahin kysely iltaitkut ja muut. Pojan tarhassa autettiin paljon kun sielläkin tilanne tiettiin. Juttelivat paljon asioista siis hoitajat ja poika. Ihania ihmisiä siellä muuta apua ei saatu, en tajunnut edes kysyä mistään. Minulla on uusi mies ja pojalla 1vuotias veli. Poika saa meiltä molemmilta huomiota ja rakkautta sekin on auttanut ja koko perheen yhteiset tekemiset

 

tällainen on kyllä niin raskasta. meilläkin lapset ikävöi isäänsä ihan tolkuttomasti. kyllä joskus saa oikeen tosissaan pinnistellä etten sanois mitään pahaa isästä lapsille. enkä oo vielä tähän mennessä sanonutkaan vaikka erosta on jo vuosia. meillä tilanteen tekee vieläkin raskaammaksi se, että lapset on 9v ja 7v. tietävät että isin pitäisi hakea joka toinen v.loppu. odottavat koko perjantain ja itkevät sitten tuskaansa kun isi ei tuukkaaan ja ilmoittaa vasta kun pitäis olla jo perillä (asuu toisessa kaupungissa melko kaukana). vanhemmalla lapsella on myös oma puhelin mutta harvoin haluaa kuitenkaan soittaa isälleen vaikka ehdotankin soittoa aina, kun lapset sanovat ett on ikävä, tai miettivät että tuleekohan isi hakemaan kun on mennyt jo kaksviikkoa viimekerrasta. vaikeimpia tilanteita itselleni on se kun lapsi kysyy, että miksei isi tuu meitä hakemaan vaikka olis pitäny jo monta viikkoa sitten... sydän riipii lapsien puolesta... yleensä selitänkin jotain työkiireistä vaikka yleensä isi on risteilyllä tai ryyppäämässä yms...

ihan saman kuulosta ku meillä.
Ihan niinku 8 vuotias olis joku idiootti joka ei tajua millon on kaks viikkoa menny ku kalenteri on keittiön seinällä josta päivät voi laskee.
Ihan niinku 8 vuotias olis joku idiootti joka ei tajua että isillä on jotain tärkeempää tekemistä ku omat lapset ja turhaan saa oottaa että millon isille mentäs.
Nyt oli ainoastaan nelivuotias valmis lähteen isille. isommat ei oikeen innostunu ku oltiin keritty suunnitella jo muuta.

 

:/ Mistä noita miehiä sikiää, jotka hylkäävät omat lapsensa uuden puolison vuoksi. :headwall:

Ap, jos eronne on tuore, niin isä voi vielä suojelle omia tunteitaan. Toivottavasti lasten ja isän välit tulevat kuntoon jatkossa.

 

:/ Mistä noita miehiä sikiää, jotka hylkäävät omat lapsensa uuden puolison vuoksi. :headwall:

Ap, jos eronne on tuore, niin isä voi vielä suojelle omia tunteitaan. Toivottavasti lasten ja isän välit tulevat kuntoon jatkossa.

On tuore, harkinta-aika menossa ja sitä nimenomaan tekee. lapsellista.

 

:/ Mistä noita miehiä sikiää, jotka hylkäävät omat lapsensa uuden puolison vuoksi. :headwall:

Ap, jos eronne on tuore, niin isä voi vielä suojelle omia tunteitaan. Toivottavasti lasten ja isän välit tulevat kuntoon jatkossa.

On tuore, harkinta-aika menossa ja sitä nimenomaan tekee. lapsellista.

eihän ap hylkää lastaan jos suojelee omia tunteitaan. mikä oikeus se isälle se semmonen on että lapsen voi unohtaa.

 

:/ Mistä noita miehiä sikiää, jotka hylkäävät omat lapsensa uuden puolison vuoksi. :headwall:

Ap, jos eronne on tuore, niin isä voi vielä suojelle omia tunteitaan. Toivottavasti lasten ja isän välit tulevat kuntoon jatkossa.

On tuore, harkinta-aika menossa ja sitä nimenomaan tekee. lapsellista.

eihän ap hylkää lastaan jos suojelee omia tunteitaan. mikä oikeus se isälle se semmonen on että lapsen voi unohtaa.

Eihän sillä oikeutta olekaan. Ihmiset toimivat joskus myös väärin, vaikka aikuisten pitäisi tietysti ajatella ensisijaisesti lapsiaan.

Siltikin uskon, että ero on helpompi käsitellä sille, kenen luona lapset pääsääntöisesti asuvat. "Viikonloppuisi" eroaa tavallaan myös lapsistaan. Tunteet, kuten ikävä, suru ja luopuminen, ovat liian suria käsiteltäväksi, niin on helpompi pitää yhteyttä harvoin, ettei ikävä ole koko ajan päälimmäinen tunne. Surullista.

 

Ja "ammatti-ihminen" on neuvonut tässä tilanteessa, ettei ole mun tehtävä jatkuvasti rimputella isälle ja pitää kaikkia lankoja ja kontakteja käsissäni. Mutta siis, toki heti otetaan puhelin esiin, jos lapsi niin toivoo.

Minkä ikäinen lapsi? Josko hän voisi soittaa jo niin, että sinun ei tarvitse puhua lainkaan puhelimessa. Painat vaan numeron ja annat luurin lapselle.

 

:/ Mistä noita miehiä sikiää, jotka hylkäävät omat lapsensa uuden puolison vuoksi. :headwall:

Ap, jos eronne on tuore, niin isä voi vielä suojelle omia tunteitaan. Toivottavasti lasten ja isän välit tulevat kuntoon jatkossa.

On tuore, harkinta-aika menossa ja sitä nimenomaan tekee. lapsellista.

eihän ap hylkää lastaan jos suojelee omia tunteitaan. mikä oikeus se isälle se semmonen on että lapsen voi unohtaa.

Eihän sillä oikeutta olekaan. Ihmiset toimivat joskus myös väärin, vaikka aikuisten pitäisi tietysti ajatella ensisijaisesti lapsiaan.

Siltikin uskon, että ero on helpompi käsitellä sille, kenen luona lapset pääsääntöisesti asuvat. "Viikonloppuisi" eroaa tavallaan myös lapsistaan. Tunteet, kuten ikävä, suru ja luopuminen, ovat liian suria käsiteltäväksi, niin on helpompi pitää yhteyttä harvoin, ettei ikävä ole koko ajan päälimmäinen tunne. Surullista.

Mutta aikuisen on "helpompi" käsitellä ikävätunteita ku pienen lapsen. Helpompi käsitellä pettymyksiä.
Kerroppa se lapsille että isillä on niin ikävä teitä että ei halua nähä teitä.
Se on surullista.

 

tällainen on kyllä niin raskasta. meilläkin lapset ikävöi isäänsä ihan tolkuttomasti. kyllä joskus saa oikeen tosissaan pinnistellä etten sanois mitään pahaa isästä lapsille. enkä oo vielä tähän mennessä sanonutkaan vaikka erosta on jo vuosia. meillä tilanteen tekee vieläkin raskaammaksi se, että lapset on 9v ja 7v. tietävät että isin pitäisi hakea joka toinen v.loppu. odottavat koko perjantain ja itkevät sitten tuskaansa kun isi ei tuukkaaan ja ilmoittaa vasta kun pitäis olla jo perillä (asuu toisessa kaupungissa melko kaukana). vanhemmalla lapsella on myös oma puhelin mutta harvoin haluaa kuitenkaan soittaa isälleen vaikka ehdotankin soittoa aina, kun lapset sanovat ett on ikävä, tai miettivät että tuleekohan isi hakemaan kun on mennyt jo kaksviikkoa viimekerrasta. vaikeimpia tilanteita itselleni on se kun lapsi kysyy, että miksei isi tuu meitä hakemaan vaikka olis pitäny jo monta viikkoa sitten... sydän riipii lapsien puolesta... yleensä selitänkin jotain työkiireistä vaikka yleensä isi on risteilyllä tai ryyppäämässä yms...

ihan saman kuulosta ku meillä.
Ihan niinku 8 vuotias olis joku idiootti joka ei tajua millon on kaks viikkoa menny ku kalenteri on keittiön seinällä josta päivät voi laskee.
Ihan niinku 8 vuotias olis joku idiootti joka ei tajua että isillä on jotain tärkeempää tekemistä ku omat lapset ja turhaan saa oottaa että millon isille mentäs.
Nyt oli ainoastaan nelivuotias valmis lähteen isille. isommat ei oikeen innostunu ku oltiin keritty suunnitella jo muuta.

itse pelkään valmiiksi jo sitä, koska lapset ei enään odota isäänsä. eivät halua isin luokse. tottuvat siihen ettei isi ole elämässä.... tahtoisin niin hirveästi että lapsilla ja isällään olisi lämmin ja läheinen suhde. valitettavasti siihen ei äitin tahtomiset auta...

 

tällainen on kyllä niin raskasta. meilläkin lapset ikävöi isäänsä ihan tolkuttomasti. kyllä joskus saa oikeen tosissaan pinnistellä etten sanois mitään pahaa isästä lapsille. enkä oo vielä tähän mennessä sanonutkaan vaikka erosta on jo vuosia. meillä tilanteen tekee vieläkin raskaammaksi se, että lapset on 9v ja 7v. tietävät että isin pitäisi hakea joka toinen v.loppu. odottavat koko perjantain ja itkevät sitten tuskaansa kun isi ei tuukkaaan ja ilmoittaa vasta kun pitäis olla jo perillä (asuu toisessa kaupungissa melko kaukana). vanhemmalla lapsella on myös oma puhelin mutta harvoin haluaa kuitenkaan soittaa isälleen vaikka ehdotankin soittoa aina, kun lapset sanovat ett on ikävä, tai miettivät että tuleekohan isi hakemaan kun on mennyt jo kaksviikkoa viimekerrasta. vaikeimpia tilanteita itselleni on se kun lapsi kysyy, että miksei isi tuu meitä hakemaan vaikka olis pitäny jo monta viikkoa sitten... sydän riipii lapsien puolesta... yleensä selitänkin jotain työkiireistä vaikka yleensä isi on risteilyllä tai ryyppäämässä yms...

ihan saman kuulosta ku meillä.
Ihan niinku 8 vuotias olis joku idiootti joka ei tajua millon on kaks viikkoa menny ku kalenteri on keittiön seinällä josta päivät voi laskee.
Ihan niinku 8 vuotias olis joku idiootti joka ei tajua että isillä on jotain tärkeempää tekemistä ku omat lapset ja turhaan saa oottaa että millon isille mentäs.
Nyt oli ainoastaan nelivuotias valmis lähteen isille. isommat ei oikeen innostunu ku oltiin keritty suunnitella jo muuta.

itse pelkään valmiiksi jo sitä, koska lapset ei enään odota isäänsä. eivät halua isin luokse. tottuvat siihen ettei isi ole elämässä.... tahtoisin niin hirveästi että lapsilla ja isällään olisi lämmin ja läheinen suhde. valitettavasti siihen ei äitin tahtomiset auta...

niin totta. meillä se on kääntyny niin että mulla vaan muka on hätä saaja lapset isälleen viikonlopuks.
Mutta enään en jaksa soitella ja kysellä. aikunen ihminen osaa ottaa ite lapsiinsa yhteyttä ku haluaa.