Lapselta anteeksi pyytäminen

[vieras nyt]

Pyydättekö lapsiltanne anteeksi, jos olette huutaneet tai tukistaneet lastanne vai meneekö siinä "kasvatus" hukkaan, jos katuu lapselle edellä mainittuja.

Ja mitä asioita yleensä pyydätte anteeksi lapsiltanne??

 

[Tiitteräinen]

Tottakai pyydän!

Tyttö nyt 2v6kk, joka ilta pyydetäään anteeksi toisiltamme. Ja tyttö osaa myös ihanasti sanoa. Eikä se välttämättä tarvi olla tukistamista tmv. miksi anteeksi tarvii pyytää. Me pyydetään siksi että voidaan illalla hyvillä mielin nukahtaa.

Ja suotavaa olisi mielestäni myös se, jos vanhemmat riitelee lapsen nähden, myös sopia pitäisi lapsen nähden, että lapsikin oppii sopimaan. Ei siis pyydetä illalla sängyssä hiljaa anteeksi

Tämä oli vain minun kantani asiaan..ja näin meillä!

 

[njalla]

Jos huudan (ja ollaan kumpikin tulisia tempperamentteja) kyllä pyydän anteeksi ja selitän miksi paloi käämit. Yllätyksekseni sain huomata myös tytön oppineen pyytämään anteeksi ja selittämään jonkin asteisesti mikä vaivaa.

 

[Miskan äiskä]

Kyllä mun mielestä voi ja tuleekin pyytää anteeksi jos on oma pinna palanu sen jälkeen kun molemmat on rauhtottunu ja tilanne on ohi. Itse otan pojan syliin ja selitän miksi suutuin ja pyydän anteeksi, halaan ja pussaan. Se tuo myös lapselle turvallisuuden tunteen, että äiti ei ole enää vihainen ja rakastaa minua vielä. Näin myös lapsi saa anteeksipyytämisen mallin ja molemmille tulee hyvä mieli.

 

[TOTTAKAI]

\

Pyydättekö lapsiltanne anteeksi, jos olette huutaneet tai tukistaneet lastanne vai meneekö siinä "kasvatus" hukkaan, jos katuu lapselle edellä mainittuja.

Ja mitä asioita yleensä pyydätte anteeksi lapsiltanne??

En tukista. Siinä menee kasvatus pieleen jos pitää tukistaa, eikä muuten usko - vanhemmalla ei ole muuta keinoa - loppuu keinot ja sitten käydään fyysisesti käsiksi.
Jos mies hermostuessaan kävisi minun tukkaan kiinni, se olisi perheväkivaltaa. Lapsen kohdalla se sama asia onkin kasvatusta :headwall: :'(

Mutta KYLLÄ: pyydän anteeksi jos lapsi alkaa protestoida minun käyttäytymistä kun tulee konflikti tai kun minä en jaksa. Alan nimittäin huutamaan /korotan ääntäni / karjun / olen vihainen tai olen äkkinäinen toimissani, liikkeissäni eikä hän pidä siitä, "äiti älä!"

EI, minusta siitä kasvatus tai oma auktoriteetti ei mene pieleen vaan kyse on KUNNIOITTAMISESTA sekä ihmisen, myös aikuisen erehtyvyydestä eli siitä että joskus toimitaan väärin, vaikkei se ole se perimmäinen tarkoitus! SIKSI silloin pyydetään anteeksi.

 

[vieras nyt]

Kiitos vastauksistanne! En oikein osannut muotoilla tuota kysymystä kuten tarkoitin, mutta kerroitte niin selvästi, että sain vastauksen haluamaani.

 

[Yellow75]

Tuli samasta aihepiiristä vielä mieleen, että jo mainittujen lisäksi pyydän lapselta anteeksi tietenkin myös, jos vahingossa töytäisen, raapaisen tmv. mitä nyt touhutessa aina sattuu.

Omassa lapsuudenperheessäni tokaistiin vain perisuomalaiseen huonoon tapaan että "oho". Itse asiassa en nyt äkkiseltään muista yhtään ainutta kertaa, että olisin itse pyytänyt vanhemmiltani tai he minulta mitään anteeksi. Ihme tabu oli meillä koko sana :headwall:

Onneksi vanhakin koira näköjään oppii uusia temppuja =)