O
oma-adoptiolapsi
Vieras
Hei!
Tarkoitus ei ole pahoittaa kenenkään mieltä ja olen pahoillani jos kirjoituksellani sen teen, mutta yhtä asiaa en ymmärrä...
Siis, meillä miehen kanssa on (kohta) kolme biologista lasta. Olemme aina halunneet lapsia, enkä koskaan ole ajatellut etten lasta saisi. Olen siis ajatellut etten ehkä tulisi itse raskaaksi, mutta en näe sitä suurta eroa sen välillä onko lapsi biologinen tai adoptoiyu (tai sijaislapsi niissä tapauksissa jossa on lähes varmaan ettei lapsi koskaan siirry takaisin vanhempiensa kanssa asumaan) Myöskään miehelle ei koskaan olisi ollut ongelma siinä etteivät lapset olisi biologisia.
Siis, totta on että ehkä tästä on helppo puhua kun biolapsia saa, mutta tuntuu vaikealta että ajattelisin toisin muutenkaan.
Onhan adoptio prosessi, mutta niin moni muukin asia tässä elämässä ja voihan a-lapsi olla sairas, mutta voihan biokin.
Miksi ihmiset jaksavat vuosikausia uuvuttavia hoitoja (toki vielä ymmärrän vuoden kaksi) tai kärsivät lapsettomuudesta sen takia etteivät halua adoptoida?
Adoptoinnista en tiedä hirveästi, mutta jos on "normi" pariskunta niin en uskoisi että olisi ongelmaa adoptoida.
Vielä pahoittelut, jos/kun kirjoitus on naivi, mutta tätä olen aina välillä miettinyt kun lapsettomuuden surusta ja ongelmista paljon puhutaan (toki ymmärrän sen että se on menetys jos/kun omaa lasta ei kuulu ja onhan odotus ja synnytys huippuhetkiä, mutta lapsihan kuitenkin on se lopputulosta josta haaveillaan)
Ystävällisin terveisin
äiti
Tarkoitus ei ole pahoittaa kenenkään mieltä ja olen pahoillani jos kirjoituksellani sen teen, mutta yhtä asiaa en ymmärrä...
Siis, meillä miehen kanssa on (kohta) kolme biologista lasta. Olemme aina halunneet lapsia, enkä koskaan ole ajatellut etten lasta saisi. Olen siis ajatellut etten ehkä tulisi itse raskaaksi, mutta en näe sitä suurta eroa sen välillä onko lapsi biologinen tai adoptoiyu (tai sijaislapsi niissä tapauksissa jossa on lähes varmaan ettei lapsi koskaan siirry takaisin vanhempiensa kanssa asumaan) Myöskään miehelle ei koskaan olisi ollut ongelma siinä etteivät lapset olisi biologisia.
Siis, totta on että ehkä tästä on helppo puhua kun biolapsia saa, mutta tuntuu vaikealta että ajattelisin toisin muutenkaan.
Onhan adoptio prosessi, mutta niin moni muukin asia tässä elämässä ja voihan a-lapsi olla sairas, mutta voihan biokin.
Miksi ihmiset jaksavat vuosikausia uuvuttavia hoitoja (toki vielä ymmärrän vuoden kaksi) tai kärsivät lapsettomuudesta sen takia etteivät halua adoptoida?
Adoptoinnista en tiedä hirveästi, mutta jos on "normi" pariskunta niin en uskoisi että olisi ongelmaa adoptoida.
Vielä pahoittelut, jos/kun kirjoitus on naivi, mutta tätä olen aina välillä miettinyt kun lapsettomuuden surusta ja ongelmista paljon puhutaan (toki ymmärrän sen että se on menetys jos/kun omaa lasta ei kuulu ja onhan odotus ja synnytys huippuhetkiä, mutta lapsihan kuitenkin on se lopputulosta josta haaveillaan)
Ystävällisin terveisin
äiti