Voi että, tiedän tunteesi. Olin vuosia (7 v)ilmeisesesti aika samanlaisessa tilanteessa. Ikävöin kaikki lomat, viikonloput, pitkät pyhät. Oltiin hyvin läheisiä, uskoin ja luotin täysin, rakastin niin, että olin pakahtua. Tuin, kannustin, autoin vaikeuksissa.Olin myös paras ystävä.Kunnes sitten ykskaks tuli hyvin hiljaista, kummallisia vastauksia. Asia selvisi vähitellen.Oli löytänyt uuden, jättänyt vaimonsa ja muuttanut yhteen uuden naisensa kanssa. Kaikki mitä olimme sopineet ja vannoneet, petti. Menin ihan rikki, en siksi että rakastin vaan siksi, että olin luottanut niin täydellisesti.Aika parantaa, mutta syvät haavat tästä jäi, en tiedä parevatko ne ikinä.
Toivon sinulle parempaa onnea. Tuskaa ja kärsimystä saat joka tapauksessa riittävästi, sen tiedän.