Lapselle periksiantaminen koska hän on erityislapsi..

Lapseni saa tämän vuoden puolellla diagnoosin. Ei ole varmaa mikä lopullinen diagnoosi on koska tutkimukset ovat kesken, mutta ongelmat ovat keksittymisen ja hahmottamisen aluella. Mitenkään ylivilkas hän ei ole (eli kyseessä ei ole AD/HD).
Säälin lasta koska hän saa avustajan päiväkotiin (mikä on hyvä asia) mutta säälin koska ei pärjää ilman.

Lapsella ei ole kavereita. Ei yhtään. Paitsi siskonsa jolla on muitakin kavereita ja leikkii niiden kanssa. Leikkii aina yksin tai isin kanssa (ja joskus äidin joka on surkea leikkijä). Säälin lasta koska hän aina leikkii yksin ja on aina yksin.

Lapsi pelkää pimeää voimakkaasti, jopa hysteerisesti ja yksinoloa, sekin on kauheaa. Varsinkin nukuessa. Lapsi tulee keskeen nukkumaan joka yö koska pelkää ja itkee. Meillä on ahdasta nukkua ja omat unet kärsii.. Mutta säälin niin lasta koska se itkee ja on peloissaan, raukalla muutenkin vaikeaa..

Meillä on miehen kanssa sänkynä runkopatjaviritelmä jossa kaksi erillistä 80cm sänkyä on vierekkäin. Siirsin nyt niiden keskelle lapsen sängyn. Siis nukun omassa sängyssä, vieressä poika omassa sängyssä ja sen vieressä mies omassa sängyssä.. Tuntuu niin tyhmältä, poika on innoissaan ja onnellinen.. Mua vaan säälittää koko lapsi ja nyt sillä ois ees yöllä mukava olla..Teinkö karhun palveluksen?? Nukkuuko se tuossa vielä armeijassakin?????????? :snotty:

 

Jos ihan heti näin alkuun lopetat sen lapsesi säälimisen, jooko?

Eihän se nyt mikään ilouutinen ole, jos lapsi ei ole täysin terve, mutta ei se lapsi säälimällä parane.

Et kerro jutussasi lapsen ikää. Mielestäni se tuntuu hieman liioitellulta, että lapsi nukkuu välissänne...ehkä ennemmin laittaisin lapsen jomman kumman vanhemman viereen sen oman sänkynsä kanssa. Siitä kuitenkin olisi sitten lyhyempi matka aikoinaan siirtyä omaan huoneeseen, kuin vanhempien välistä.

Heräileekö lapsi yöllä? Jos ei, niin siinä kohtaa lapsen voisi nukuttaa sinne omaan huoneeseensa vanhemman läsnäollessa, eikä tarvitsisi siis sänkyä vanhempien väliin siirtää. Valot voi pitää vaikka koko yön päällä, eikä ovea tarvitse laittaa kiinni, jolloin lapsi ei ole yksin.

Meillä ns. terveet lapset ovat kokeneet pimeän pelkoa, sekä pelkoa siitä "yksinjäämisestä", vaikka heitä nukkuu kaksi samassa huoneessa. Eli normaalikin lapsi kokee pimeän ja yksinäisyyden pelottavana. Jos teillä ei vielä ole diagnoosia, on vaikea varmasti määritellä sitä, että lyökö lapsenne pelko yli sen diagnoosin vuoksi...vai onko osasyy siinä säälivässä vanhemmassa, joka koittaa kasvattaa lastaan vaaleanpunaisessa pumpulissa?

Ja tarkoitukseni nyt EI ole syyllistää...kehoitan vain hetken aikaa edes asiaa miettimään. Mä en osaa mitään faktoja ladella, kun en ole asiantuntija, enkä tätä kirjoitustasi enempää perheestänne mitään tiedä. Mutta mielestäni aina kannattaa peilata myös omaa osuuttaan asioihin...vaikka vain huomatakseen, ettei itsellä osuutta asiaan ole.

 

Ei nuku.
Itseäni ihmetyttää että jo vastasyntyneet laitetaan omaan sänkyyn omaan huoneeseen nukkumaan.
Meillä saa tulla väliin niin kauan kuin haluaa. 13 v ei enää halua .

Ohikiitävä hetki ihan oikeasti tuo kun lapset tulee väliin tai mahtuu syliin.

Mietitään luolamiesaikoja, eläimiä tänäkin päivänä. Lauma antaa suojaa.

 

Minkä ikäinen lapsi on?
Onko lapsen sängyn pakko olla teidän sänkyjen välissä, luulis että jommalla kummalla puolella olisi luontevampi paikka?

Tärkeintä olisi tietenkin opettaa lapsi kestämään pimeää, mutta se on aikaa vievä projekti...
Lapset eivät ilmeisesti nuku samassa huoneessa? Vai miten järjestely oli ennen?

 

Sääli on sairautta.

 

lapsi on siis 5-vuotias. Ihan aluksi oli siskonsa kanssa samassa huoneessa. Silloin lapsi herää yöllä ja itkee/huutaa herättäen kaikki kunnes haetaan viereen tai tassutellaan uudelleen uneen. Jos tulee viereen, nukkuu aamuun ja jos tassuttelu, herää pian uudelleen huutamaan.

Siskonsa täyttää pian 9v ja hän haluaa jo oman huoneen joten pienempi siirtyi meidän makkariin ja oma sänkynsä oli isän puolella ihan vieressä ns.sivuvaununa. Herää joka yö ja kiipeää meidän keskelle.. Jos siirrän takaisin omaan sänkyyn ja tassuttelen, hän herää pian uudestaan ja siirtyy meidän keskelle.

Pelko on se että jokin on sängyn alla ja vetää laidan yli lapsenkin sängyn alle. Keskellä tätä pelkoa ei ole kun ei ole laitoja. Kokeilimme myös että lapsen sänky on seinässä kiinni ja isi siinä toisella puolella. Mutta ei kun tulee vaan keskelle koska seinän läpi voi tulla kummitus ja napata..

 

Ymmärrän sua. Meillä on kaksi erityislasta. Säälimisen lopetin ihan alkuunsa, olisi ollut helppo jatkaa sitä, mutta tiedän lasten oppivan käyttämään sitä hyväkseen. "Osta mulle tämä, kun selvisin isosta leikkauksesta, olin kipeä ja lähes kuolin." "Osta minulle tämä, kun saatan kohta kaatua tajuttomana maahan ja pelkää sitä." EN osta.

Säälillä meillä ei saa asioita periksi. Lapset kyllä yrittää sitäkin. Pahoihin pelkoihin ollaan haettu apua perheneuvolasta. Päästiin sinne nopeasti lastenpolin kautta lähetteellä. Sillä pelkoihin pureuduttiin, niihin etsittiin ratkaisuja ja ennenkaikkea lapsi ymmärsi, että hänen pelkoa ei vähätellä, hänen pelkoon puututaan, häntä kuunnellaan ja autetaan pelon yli.

On tärkeää kohdata pelko ja ylittää se. Muuten siitä tulee aina vain isompi. Olen iloinen, että asiaan puututtiin varhain.

 

Eikö lasta saa tosiaan rauhoittumaan siihen omaan sänkyyn isän viereen esimerkiksi silittämällä tai tassuttamalla?

Tottakai lapsi voi tulla välillä viereen, mutta tuo pelko olisi myös hyvä oppia kohtaamaan.

 

Minusta te annoitte periksi ja teette ison karhunpalveluksen lapselle. Pelko kasvaa, kun sitä ei käsitellä tai siihen ei puututa. Kohta mörköjä on joka oksalla ja sinun aika, voimat ja kyvyt ei riitä enää suojaamaan lasta peloilta.

Meillä ajetaan möröt pois sängynalta ja laitetaan lohikäärme vahtimaan sängynviereen. Niin rohkea lohikäärme, että kukaan pahinkaan mörkö ei mene sängynalle.

 

Eikö lasta saa tosiaan rauhoittumaan siihen omaan sänkyyn isän viereen esimerkiksi silittämällä tai tassuttamalla?

Tottakai lapsi voi tulla välillä viereen, mutta tuo pelko olisi myös hyvä oppia kohtaamaan.

Saa rauhoittumaan mutta hän herää uudelleen myöhemmin. Unikoulua kokeilimme ja lapsi herää noin 3-7krt yössä. Olen niin väsynyt etten jaksa viedä unikoulua loppuun. Jaksaisin hyvän asian puolesta valvoa silloin yöllä itse, mutta kun lapsikin väsyy ja joutuu aamulla heräämään päiväkotiin jossa lähinnä nuokkuu ja itkee päivän ja herätetään kesken päiväunien ja huutaa ja itkee iltapäivän kotona kunnes nukahtaa itkuunsa illalla ja heräilee itkemään yöllä... Ja kierre on valmis. Lisäksi lapsella on hahmottamisen ja keskittymisen vaikeus jotka pahenevat huomattavasti jos on nukkunut huonosti.

 

Meillä ei ole erityislasta, vaan pimeää ja yksinoloa pelkäävä 7-vuotias. Suurin piirtein teidän lapsen ikäisenä pelko oli pahimmillaan ja olisi halunnut nukkua aina keskellä, kertoili sitten milloin mitäkin syyksi. Totesin heti alkuun, että se ei käy, sinun sänkyäsi ei voida siirtää äidin ja isän sängyn väliin. Annettiin vaihtoehdot äidin vieressä, isän vieressä, äidin ja seinän välissä, isän ja seinän välissä tai omassa huoneessa siskon ja seinän välissä tai siskon kanssa eri seinällä. Tyttö veti hurjat itkut että hän vaan pelkää niin kovasti että haluaa keskelle, monta päivää vinkui siitä ja syyllisti että en minä voi tehdä hänelle näin Toistin aina, että kun se sinun sänkysi siirtäminen meidän väliin ei käy, mutta tyttö jatkoi että sängyn alta, seinän takaa, katosta ja ties mistä tulee örkkejä. Loppujen lopuksi tyttö kuitenkin halusi alkaa nukkumaan minun ja seinän välissä ja vahdiksi laitettiin hurrrrrrja iso dinosaurus. Tätä nykyä nukkuu siskonsa kanssa samassa huoneessa, eri seinustalla, mutta jättidinon pitää olla aina edelleen vahdissa

 

Siirsin nyt niiden keskelle lapsen sängyn. Siis nukun omassa sängyssä, vieressä poika omassa sängyssä ja sen vieressä mies omassa sängyssä..

Olisin laittanut lapsen sängyn reunimmaiseksi. Voithan vielä vaihtaa. Jos se ei riitä lapselle, niin vasta sen jälkeen keskelle.

 

Me kokeilimme myös että sängyn vieressä on oikein iso pehmokoira vahtimassa unta. Se oli vielä sellainen istuvan mallinen että näyttikin ihan vahdilta. Lapsi oli oikein tyytyväinen nukkumaan mennessä ja jäi nukahtamaan koiran kanssa kaksin huoneeseen. Yöllä heräämme kauheaan huutoon että koira on muuttunut hirviöksi ja että se koittaa purra lasta. Koira vietiin pois ja siitä yöstä asti pelkäsi sitä lelua niin paljon että se piti antaa pois. Siis päivälläkin karttoi edes katsomasta lelu koiraa.

 

Meillä ei ole erityislasta, vaan pimeää ja yksinoloa pelkäävä 7-vuotias. Suurin piirtein teidän lapsen ikäisenä pelko oli pahimmillaan ja olisi halunnut nukkua aina keskellä, kertoili sitten milloin mitäkin syyksi. Totesin heti alkuun, että se ei käy, sinun sänkyäsi ei voida siirtää äidin ja isän sängyn väliin. Annettiin vaihtoehdot äidin vieressä, isän vieressä, äidin ja seinän välissä, isän ja seinän välissä tai omassa huoneessa siskon ja seinän välissä tai siskon kanssa eri seinällä. Tyttö veti hurjat itkut että hän vaan pelkää niin kovasti että haluaa keskelle, monta päivää vinkui siitä ja syyllisti että en minä voi tehdä hänelle näin Toistin aina, että kun se sinun sänkysi siirtäminen meidän väliin ei käy, mutta tyttö jatkoi että sängyn alta, seinän takaa, katosta ja ties mistä tulee örkkejä. Loppujen lopuksi tyttö kuitenkin halusi alkaa nukkumaan minun ja seinän välissä ja vahdiksi laitettiin hurrrrrrja iso dinosaurus. Tätä nykyä nukkuu siskonsa kanssa samassa huoneessa, eri seinustalla, mutta jättidinon pitää olla aina edelleen vahdissa

Näinpä...

 

Entä jos lapsen sängyn laittaisi vanhemman sängyn ja seinän väliin, ja seinälle joku iso koristeviltti "tukkeeksi" ettei sieltä pääse mörköjä tulemaan? En kyllä lapsen sänkyä virittelisi vanhempien sänkyjen väliin, tosin meillä 4-vuotias terve lapsi tulee lähes joka yö vanhempien väliin nukkumaan vaikka omaan huoneseensa nukahtaakin. Saa tullakin niin kauan kuin haluaa, nukkuu yksin yönsä sitten kun on siihen valmis. Ostimme leveämmän parisängynkin, että mahdumme siihen paremmin kolmisin. Esikoinen on myös saanut tulla väliin nukkumaan niin pitkään kun on halunnut, nytkin vanhempien makkarissa on varalta esikoiselle sänky jos haluaa tulla meidän kanssa nukkumaan.

 

Meillä on 6 vuotias erityislapsi joka vielä vuosi sitten oli yhtä pelokas kuin sinun omasi. Nyt vuodessa kuitenkin mennyt todella paljon eteenpäin ja pelot hellittäneet niin että uskaltaa jo ulkoilla yksin pihassamme ja uskaltaa nukua omassa sängyssä.

Kaveriongelma on varmaan tavallaan vaikeampi. Olisiko lapsen päiväkotiryhmässä ketään jota voisitte pyytää joskus teille leikkimään? Tai tuttavapiirissä perhettä jossa samanikäisiä lapsia? Ettei lapselle tule sellaista ulkopuolista roolia joka sitten jatkuu koulumaailmassa.