Lapselle oma huone jo vauvana

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Steisi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Meillä on kaksio joten ei ole mahdollisuutta laittaa vauvaa omaan huoneeseen, mutta mä en ehkä vielä raaskis laittaa 10kk omaan huoneeseen vaikka oliskin mahdollista.. Ajattelen, että lapsen ois jotenkin turvallisempaa ja mukavampi herätä kun näkee heti meidät. Nukkuu omassa sängyssään.. Kyllähän hän tietysti yksikseen herää päiväuniltakin, että ehkä tää onkin vaan sitä, että mun mielestä on kiva herätä kun nään vauvan heti :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja tsuipa duipa:
mä oon miettiny tätä juttua, siis tätä perhepetiä... mennäänkö näis perhepedeis sit kaikki kello 8-9 nukkuun? jos ei niin se lapsi on siis siellä vanhempien isossa huoneessa joka tapauksessa yksin muutaman tunnin? sitten ku lapsi herää esim tunnin päästä kun on nukahtanut niin ei huoneessa ketään, eikös se oo melkein sama asia oma huone tohon esimerkkiin verrattuna?

Minusta se ei ole sama asia. Jos lapsi herää, voi siihen viereen kömpiä hetkeksi ja odotella unta. Ja on lapsia, jotka nukahtavat minne tahansa, kuten nuo omani, nappasin nukkuvan tenavan esim. vierestäni sohvalta mukaan ja kannoin sänkyyn ja jäin itsekin nukkumaan. Lauma kasassa koko ajan ;)
 
Alkuperäinen kirjoittaja JONSERED Rummuntekijä:
Alkuperäinen kirjoittaja tsuipa duipa:
mä oon miettiny tätä juttua, siis tätä perhepetiä... mennäänkö näis perhepedeis sit kaikki kello 8-9 nukkuun? jos ei niin se lapsi on siis siellä vanhempien isossa huoneessa joka tapauksessa yksin muutaman tunnin? sitten ku lapsi herää esim tunnin päästä kun on nukahtanut niin ei huoneessa ketään, eikös se oo melkein sama asia oma huone tohon esimerkkiin verrattuna?

Minusta se ei ole sama asia. Jos lapsi herää, voi siihen viereen kömpiä hetkeksi ja odotella unta. Ja on lapsia, jotka nukahtavat minne tahansa, kuten nuo omani, nappasin nukkuvan tenavan esim. vierestäni sohvalta mukaan ja kannoin sänkyyn ja jäin itsekin nukkumaan. Lauma kasassa koko ajan ;)

mä näen asian niin että lapselle on kamalampaa jos se nukahtaa niin että äiti on vieressä, herää kesken unien ja äiti on kadonnut johonkin!!!! paniikkihan siinä iskee.. varmaan kaksi kertaa olen lapseni nukuttanut syliin ja siitä vienyt sänkyyn, sen jälkeen viikkoon ei nukkunut hyvin... joko koko ajan vieressä tai nukahtaa yksin huoneeseensa... mutta kuten täällä jo sanottukkin niin jokainen tekee tavalla jonka itse parhaaks kokee... ja sun tapauksessa "lauma kasassa koko ajan" toimii siis teillä ja sehän on pääasia että toimii ja kaikki nukkuu hyvin :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja tsuipa duipa:
mä näen asian niin että lapselle on kamalampaa jos se nukahtaa niin että äiti on vieressä, herää kesken unien ja äiti on kadonnut johonkin!!!! paniikkihan siinä iskee.. varmaan kaksi kertaa olen lapseni nukuttanut syliin ja siitä vienyt sänkyyn, sen jälkeen viikkoon ei nukkunut hyvin... joko koko ajan vieressä tai nukahtaa yksin huoneeseensa... mutta kuten täällä jo sanottukkin niin jokainen tekee tavalla jonka itse parhaaks kokee... ja sun tapauksessa "lauma kasassa koko ajan" toimii siis teillä ja sehän on pääasia että toimii ja kaikki nukkuu hyvin :)

Minä näen asian niin, että jos lapsi herää tutusta tuoksusta, yhteisestä sängystä, hän ei juurikaan hätäänny, jos aikuinen on paikalla riittävän nopeasti.

Jokaisen täytyy vain oppia luottamaan siihen, että osaa toimia parhaalla mahdollisella tavalla. Sama homma ei toimi kaikilla, eikä eri päivinä voi toimia aina tietyllä tavalla.
 
Vauvahan toki ymmärtää kopassa nukkuessaan onko äiti puolen metrin päässä vai toisessa huoneessa, muutaman metrin päässä. Ja perhepedeistä on kuultu jos minkälaisia kauhujuttuja.. Jos äidin on kruununsa kiillotettava lapsensa kuoliaaksi makaamisen uhalla, näin sitten hänen on tehtävä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja persepeti:
Vauvahan toki ymmärtää kopassa nukkuessaan onko äiti puolen metrin päässä vai toisessa huoneessa, muutaman metrin päässä. Ja perhepedeistä on kuultu jos minkälaisia kauhujuttuja.. Jos äidin on kruununsa kiillotettava lapsensa kuoliaaksi makaamisen uhalla, näin sitten hänen on tehtävä.

Perhepeti ei ole sama, kuin ahtaasti kyhätty siskonpeti...

Ja millä vauva kopasta pystyy arvioimaan etäisyyksiä? Jos äiti ei ole sinä, äiti ei ole siinä. Vauvan kannalta tilanne on sama vaikka äiti olisi seinän toisella puolella tai kadonnut mustaan aukkoon. Ei ole siinä lähellä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja persepeti:
Vauvahan toki ymmärtää kopassa nukkuessaan onko äiti puolen metrin päässä vai toisessa huoneessa, muutaman metrin päässä. Ja perhepedeistä on kuultu jos minkälaisia kauhujuttuja.. Jos äidin on kruununsa kiillotettava lapsensa kuoliaaksi makaamisen uhalla, näin sitten hänen on tehtävä.

Tästäpä tulikin mieleeni... Silloin, kun vauva oli ihan pieni ja nukkui vielä vaikka syliin tai mihin tahansa, missä oli, kun sattui nukuttamaan, nukutin hänet joinakin iltoina omaan koppaansa, joka oli oman sänkyni reunassa kiinni. Oma univelkani tuntui niin suurelta, että pelkäsin tosiaan nukkuvani liian raskaasti ja aiheuttavani lapselle jotakin pahaa. Sitten taas kun olin virkeämpi, nukutin vauvan viereen - silloin vauva nukkui pisimpään yhtäjaksoista unta ja saimme kaikki levätä kunnolla
 
Alkuperäinen kirjoittaja JONSERED Rummuntekijä:
Alkuperäinen kirjoittaja persepeti:
Vauvahan toki ymmärtää kopassa nukkuessaan onko äiti puolen metrin päässä vai toisessa huoneessa, muutaman metrin päässä. Ja perhepedeistä on kuultu jos minkälaisia kauhujuttuja.. Jos äidin on kruununsa kiillotettava lapsensa kuoliaaksi makaamisen uhalla, näin sitten hänen on tehtävä.

Perhepeti ei ole sama, kuin ahtaasti kyhätty siskonpeti...

Ja millä vauva kopasta pystyy arvioimaan etäisyyksiä? Jos äiti ei ole sinä, äiti ei ole siinä. Vauvan kannalta tilanne on sama vaikka äiti olisi seinän toisella puolella tai kadonnut mustaan aukkoon. Ei ole siinä lähellä.

Kerros mulle mikä sitten on perhepeti? Eikö se yleensä oo oma sänky, vai onko mulla nyt menny jotain ohi? Meillä on metrikakskyt parisänky, en ikinä uskaltaisi vauvaa siihen meidän väliin änkeä. Mieskin peppuroi senverran, että vaarassahan pikkuinen siinä olisi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja persepeti:
Kerros mulle mikä sitten on perhepeti? Eikö se yleensä oo oma sänky, vai onko mulla nyt menny jotain ohi? Meillä on metrikakskyt parisänky, en ikinä uskaltaisi vauvaa siihen meidän väliin änkeä. Mieskin peppuroi senverran, että vaarassahan pikkuinen siinä olisi.

Meillä on sängyn leveys reilu pari metriä, ei 120 cm leveä ole edes parisänky ;)
Eikä missään ole sanottu, että pitää vauvan olla vanhempiensa välissä, minulla oli muksu kainalossa sängyn reunan puolella tai nukkumassa oman tyynyni korkeudella ja pinnasänky "jatkeena" ja laitana kiinni sängyssä.

Eli jos haluaa pitää lapsensa perhepedissä, on pedin oltava perhekokoa. Tietenkin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja persepeti:
Vauvahan toki ymmärtää kopassa nukkuessaan onko äiti puolen metrin päässä vai toisessa huoneessa, muutaman metrin päässä. Ja perhepedeistä on kuultu jos minkälaisia kauhujuttuja.. Jos äidin on kruununsa kiillotettava lapsensa kuoliaaksi makaamisen uhalla, näin sitten hänen on tehtävä.

Tutkimusten mukaan kätkytkuolemia on enemmän niillä jotka EI nuku perhepedissä. Myös imettäminen jatkuu perhepedissä pidempään. Meillä kaikki lapset nukutettu vieressä, eikä mitään ongelmaa, itse et ole tainnut koskaan nukkua lapsi vierelläsi? Kun sen lapsen nostaa nukkumaan oman päänsä tasolle, siitä on mahdoton kierähtää ja runtata se lapsi hengiltä.
 
Mä en olisi nukkunut yhtään ainutta yötä, jos lapset olisi nukkuneet samassa huoneessa meidän kanssa. Mies kyllä sai hyvin unta, vaikka vauva olisi ollut samassa sängyssä, mutta itse valvoin kun pelkäsin että mies tai minä kääntyy vauvan päälle yöllä. Sitten kun lapset nukkui omassa petissään meidän sängyn vieressä, makasin hereillä ja odotin, milloin se vauva alkaa itkeä... Kuuntelin joka ikistä kääntymistä ja ääntä mitä lapsi yöllä piti.

Muutaman viikon päästä mies kantoi vauvan sängyn toiseen huoneeseen, kun olin jo ihan hermoraunio kun en pystynyt nukkumaan. Sitä asti minäkin sain nukuttua. Joten ei ole mun mielestä kamalaa laittaa vauvaa omaan huoneeseensa, sitä pitää tehdä niinkuin omalle perheelle parasta on. Kyllä äidinkin pitää saada nukkua, muuten ei tule mistään mitään.
 
Ihan pientä en nukuttaisi eri huoneessa koska sehän lisää kätkytkuoleman riskiä.

Mun mielestä lapsella on erilaisia vaiheita, joissa erilaiset tarpeet, ja niiden mukaan kannattaa mennä, jos meinaa vähänkään pysyä järjissään ja nukkua öisin. Ei se, että lapsi on vanhempien huoneessa, tarkoita sitä, että se on siellä ikuisesti, tai että sieltä pois siirtäminen olisi edes mitenkään vaikeaa.

Meillä tyttö nukkui 6 kk iästä asti omassa huoneessaan, ja se helpotti huomattavasti ainakin omaa untani, en enää herännyt jokaiseen inahdukseen. 2 vuotta täytettyään tytöllä tuli ihan hirveä läheisyydenkaipuu, itki itki vaan yöllä ja olis tarvinnut koko yö suurin piirtein istua hänen sänkynsä vieressä, no siirrettiin meidän huoneeseen ja itkut loppui siihen. 2,5-vuotiaana siirrettiin jälleen omaan huoneeseen (tuntui siltä, että hän oli siihen taas valmis), ja se sujui ihan ilman yhtään itkua, sopeutui täysin ekasta yöstä alkaen.

Joten tilanteen mukaan!

 
En ota kantaa muiden ratkaisuihin. Meillä elämä helpottui 100 prosentilla kun muutimme isompaan asuntoon, ja saimme 1-vuotiaamme nukkumaan omaan huoneeseensa omaan sänkyynsä. Nukkui ekan täyden yön heti ja on jatkanut siitä lähtien. Oikeastaan vasta silloin tajusin kuinka väsynyt ja uupunut olin. Nyt jaksan lapsen, itseni ja miehen kanssa paljon paremmin, voin jopa nauttia arjesta. Harmittaa, että ei ollut aikemmin mahdollisuutta muuhun kuin perhepetiin.

Mä olen mielelläni maailman ainoa poikasensa samaan huoneistoon hyökäävä nisäkäs, jos se vain takaa sen, etten jonain päivänä syö sitä poikasta.
 
Meillä ei esikoinen osannut nukkua perhepedissä - heti kun siirrettiin omaan huoneeseensa, alkoi nukkua täydet yöt. Tämä kuopus taas on niin äidinkainaloinen, että saa nukkua vieressä niin pitkään kuin sitä kaipaa. Kaikki siis nukkumaan sellaiseen paikkaan, missä parhaiten nukkuvat. Mikään ei oo niin kamalaa kuin univelka.
 
Meillä kävi niin että vauva nukkui alkuun omassa huoneessaan, mutta jaksoin sitä huoneiden välillä ramppaamista 2 kk, kunnes olin niin uupunut, etten saanut enää nukuttua, vaan makasin omassa sängyssä hereillä ja odotin, että koska sinne pitää taas mennä ja pelkäsin, etten kuule vauvan itkua jos nukun. Siitä lähtien vauva nukkui meidän huoneessamme, omassa pinnasängyssään mutta pinnis oli kiinni minun puolella meidän sängyssä. Hiukan yli vuoden ikäisenä sitten siirsimme pinniksen ensin makkarin toiseen laitaan ja samaan aikaan totuttelimme nukkumaan ensin päiväunia omassa huoneessa. Ja sit pikkuhiljaa yöksikin omaan huoneeseen. Meillä oli vaan siinä vaiheessa se ongelma, että äiti (minä siis ) olin niin "kiinnikasvanut" vauvaan, että tarvitsin itse "unikoulua" eli tuota siirtämistä ensin vähän kauemmas minusta ja lopulta sitten omaan huoneeseen.

Vauvan ollessa 2 kk huomasin sellaisen asian, että omaan huoneeseen nukutus saattoi kestää 1 1/2 h, mutta kun hän oli ekaa iltaa meidän huoneessa, hän nukahti saman tien kun laitoin hänet koppaan. Eli ilmeisesti noinkin pieni kuin parikuinen ymmärtää jotakin siitä, onko äiti lähellä vai ei.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kokemus:
Vauvan ollessa 2 kk huomasin sellaisen asian, että omaan huoneeseen nukutus saattoi kestää 1 1/2 h, mutta kun hän oli ekaa iltaa meidän huoneessa, hän nukahti saman tien kun laitoin hänet koppaan. Eli ilmeisesti noinkin pieni kuin parikuinen ymmärtää jotakin siitä, onko äiti lähellä vai ei.

Tällä tarkoitin siis sitä, että omaan huoneeseenkin nukutin niin, että imetin, kunnes lapsi nukahti. Silti omaan huoneeseen jätettäessä hän havahtui hereille monta kertaa ja piti taas imettää, mutta yhteisessä makkarissa riitti imetys ja siirto omaan koppaan. Eli vauva kuuli hengitykseni ja nukahti takaisin rauhallisesti, vaikka olisikin havahtunut vähän.
 
Alkuperäinen kirjoittaja milloin mikäkin nimimerkki:
Alkuperäinen kirjoittaja JONSERED Rummuntekijä:
Ei se ole luonnollista, että hylkää oman pentunsa jonnekin toiseen huoneeseen.

Peesi!

Harvemmin Jonseredin kanssa MISTÄÄN samaa mieltä mutta tästä kyllä ehdottomasti!

PEESI. Toisilta on kateissa inhimillisyys, muuta ei voi todeta!
Sitten ihmetellään kun lapsi itkee pimeässä huoneessa, yksin!!
 
Meillä nukuttu omissa huoneissa heti laitokselta. Koska minä herään joka kyljen kääntöön ja huokaukseen. Ja en jaksa pätkäunilla hoitaa pesuettani. Mielestäni se on perheen etu että äitikin saa nukkua.

Minulla ei ole mitään muuten perhepetiä tai samassa huoneessa nukumista vastaan ja niin nukkuisimme mekin jos vain itse saisin levättyä samalla.
 
Meillä lapsi siirrettiin omaan huoneeseen nukkumaan 4 kuukauden ikäisenä. Ja imetin häntä 1½-vuotiaaksi.
Ensinnäkin en vaan osannut imettää makuultaan eikä meidän makuuhuoneessa ollut muuta paikkaa kuin sänky missä imettää. Kävin siis imettämässä olohuoneessa siihen tarkoitukseen erinomaisesti sopivassa tuolissa jo alusta asti, eli ravasin joka tapauksessa pitkin yötä ympäri kämppää, nukkui lapsi sitten meidän vieressä kehdossa tai sitten omassa huoneessaan.

Toisekseen en saanut nukuttua kunnolla kun poika oli niin herkkäuninen ja pelkäsin että herää jokaiseen kyljenkääntämiseen ja peiton kahahdukseen. Sain lihakset kipeäksi jännityksestä kun yritin olla liikkumatta.

Viereeni en olisi missään nimessä voinut poikaa ottaa, en olisi nukkunut sitä pientäkään silmällistä kun olisin pelännyt lapsen tukehtumista. Muistan kun joskus nukuttiin miehen ja lapsen kanssa päiväunia. Poika oli parin kuukauden ikäinen ja isin kainalossa. En vaan pystynyt nukkumaan kun piti vahtia ettei lapsi liiskannu isänsä käden alle...

Ei tuo varmaan pilalle ole mennyt, vaikka omassa huoneessaan on pienestä asti nukkunut... =)
 
Meillä esikoinen siisrtyi vierestämme pinnasänkyyn n. 2kk iässä ja 5kk iässä sänky sitten siirrettiin hänen omaan huoneeseensa. Hänen kohdalla toimi hyvin noin.

Siskonsa taas nukkui reilun ensimmäisen vuotensa perhepedissä ja sitten muutaman kuukauden pinnasängyssä meidän huoneessa kunnes ehkä 1,5v iässä siirrettiin samaan huoneeseen veikan kanssa. Hänen kohdalla tämä taas tuntui toimivimmalta ratkaisulta.

Seuraavan vauvan toivon voivani pitää perhe pedissä sen ensimmäisen vuoden.
 

Yhteistyössä