lapselle enemmin vastuuta tokaluokalla??

[Arjensankari]

Ekaluokka alkaa kohta olla meidän tytöllä päätöksessä. Olen miettinyt, että millanen asenne täytyisi ottaa esim.läksyjen kanssa? Nyt olen joutunut höpöttämään, että teeppäs nyt läksyt, että on sitten loppu päivä "vapaata". Aamulla olen hoputtanut puepas nyt päälle,syö reippaasti ja alas jo mennä, ettet myöhästy jne..... Eli olisiko aika antaa tytön kantaa vastuunsa läksyjen teosta ja kouluun lähtemisestä, kun tokaluokka alkaa?

 

[Rh-neg]

Itse pidän 1- ja 2-luokan aikana todella tärkeänä äidin ja isän esimerkkiä ja asennetta koulunkäyntiä kohtaan. Lapsi on vielä pieni ja vastuunottamista pitää harjoitella pikku hiljaa. Yhtäkkiä se on liikaa 8-vuotiaalle, jos hän ei opi sitä aikaisemmin. Vastuunottamistahan voi harjoitella ihan kotiaskareissa. Pojallani on lempipaita, joten hän osaa sen itse jo koneeseen laittaa että saa sen puhtaaksi seuraavaan päivään. Olen sanonut, että jos heität sen lattialle, se on siellä niin pitkään kun imuroin sen pois.. No, joo. Mutta pienistä asioistahan se lähtee.

Koululäksyjen teosta: "´Joko olet läksyt tehnyt?", "Teehän nyt, että joudutaan kauppaan" jne.... Itselläni esikoinen aloittaa koulun ja varmaan tulen noitakin käyttämään. Mutta mikä on kysymyksen sävy? Entäs jos. "Hei, mitäs oli koulussa? Miten päivä meni? Äidllä oli hieman raskas päivä, mutta..." jne... Ensin voi jutella vain yleensä päivästä. Joskus olen ääneen puhunut esim. "Oho, että on tiskiä. Enpä taida tehdä. Mutta sitten ne on aamulla ja ei ole astioita puhtaana". Sama homma läksyissä. Sen minkä tekemättä jättää, edestään löytää.

Ilman muuta 1-luokasta lähtien lapsi pitää opettaa itse hoitamaan läksynsä, mutta ei YKSIN. Kyselemällä, mitä opit tänään, opettaisitko äidillekin, harjoitellaan yhdessä tuo kertotaulu (2-luokka), keksitäänkö jokin peli. Eli tämä ei tarkoita sitä, että läksyjen teko kierretään ja tehdään siitä jotenkin hauskempi juttu...VAAN äiti ja isä osoittaa mielenkiinnon asiaa kohtaa, mitä lapsi päivällä oppii ja mitä kenties on huomenna tulossa. Kun lapsi huomaa, että hänen koulunteostaan todella välitetään, niin hän alkaa itse kertoa pikku hiljaa ja huudahtaa: Äiti, tule katsomaan, miten opin tänään tämän jutun...".

Sitten läksyjen teolle oma rauhallinen aika ja paikka. Hyvä on lapselle opettaa esim. että ennen lastenohjelmia olis ihan hyvä tehdä tehtävät, kun illalla ei enää jaksa (aikuinenkaan).

Sitten voi ihan vain jutella siitä, entäs jos et tee läksyjään. Jos luokassa on 24 tokaluokkalaista, niin opettajalta saattaa jäädä 2-3 päivän ajalta tarkempi seuranta väliin, ja sittenpä se kostautuukin kun rästejä on kolmen päivän edestä. Ja kun opettelee ja harjoittelee vanhan asian hyvin, niin uuden asian oppiminen on helpompaa. Eli kertoo lapselle faktat. Eihän se haittaa vaikka joskus "tahallaan" jättää vastuun ihan kokonaan ja katsoo, mitä seuraa. Lapsi oppii myös kantapään kautta. Mutta läksyjen teosta voi joskus tulla myös elämäntapa niinkuin syömisestä... Läksyjen määrä nousee varsinkin 3-luokalla, joten 2-luokka on mielestäni aikaa harjoitella vastuunottamista. Eli eka vuosina opetellaan oma työskentelytapa, ettei siitä tule pakkopullaa tulevia vuosia ajatellen. Olen myös kertonut, miksi koulua käydään. Äitikin on käynyt ja käy edelleen 31-vuotiaana. Kyllä se ensimmäisten kouluvuosien aikana asenne ja työskentelytaidot luodaan. Ettei vaan koulunkäynnistä tule "pakollista". Kannustaa ja kannustaa, kehua ei voi liikaa.

asiaa tuli paljon ja paljon jäi vielä kirjottamatta, mutta jos jotain sait tuosta irti.

=)

 

[Pantteri 73]

Sama tilanne tyttö menee syksyllä tokalle. Kaverit joilla vanhempia lapsia ovat sanoneet että koko ala-aste ajan saa olla vahtimassa.Vasta sitten kuulema helpottaisi. Olen jo asennoitunut niin. Jos selviääkin omin päin aiemmin se on iloinen ylläri. :hug:

 

[Jiina]

Minulla tyttö nyt neljännellä ja häneltäkin vielä kysyn onko läksyt tehty,mutta on jo kolmannesta luokasta lähtien hyvin läksynsä hoitanut .Ensimmäisellä luokalla olevaa poikaani joudun hoputtelemaan ja kyseelemään,luulen että toinen luokka sujuu varmistelujen merkeissä myös.Luulen että koko ala-asteen ajan kyselen ja varmistelen lapsiltani,mutta annan vastuuta ja vapautta vuosi vuodelta ennemmän.