Lapsella on oikeus ydinperheeseen

No mutta paljon on edelleen perheitä, joissa tämä ideaali toteutuu. Ja se on mielestäni lapselle paras vaihtoehto, kyllä. Miksei olisi?

Edelleen, näen itse asian niin että lapselle kaikkein tärkeintä, tärkeämpää kuin mikään muu, on se että lapsi kasvaa turvallisessa ja rakastavassa ilmapiirissä, jossa saa kasvaa omaksi itsekseen. En pidä ydinperhettä tärkeimpänä määreenä siksi, koska ydinperhe ei itsessään takaa tätä, ei edes sellaisessa tilanteessa jossa esim parisuhde on ok.

Mun mielestä muutenkin olisi erityisen tärkeää korostaa sitä, että miten ne lapsen oikeudet toteutuvat siinä ympäristössä, missä hän elää ja kasvaa. Koska niin paljon näkee koko ajan ihan tavallisiakin ydinperheitä, joissa ne ei toteudu.

 

No mutta paljon on edelleen perheitä, joissa tämä ideaali toteutuu. Ja se on mielestäni lapselle paras vaihtoehto, kyllä. Miksei olisi?

Edelleen, näen itse asian niin että lapselle kaikkein tärkeintä, tärkeämpää kuin mikään muu, on se että lapsi kasvaa turvallisessa ja rakastavassa ilmapiirissä, jossa saa kasvaa omaksi itsekseen. En pidä ydinperhettä tärkeimpänä määreenä siksi, koska ydinperhe ei itsessään takaa tätä, ei edes sellaisessa tilanteessa jossa esim parisuhde on ok.

Mun mielestä muutenkin olisi erityisen tärkeää korostaa sitä, että miten ne lapsen oikeudet toteutuvat siinä ympäristössä, missä hän elää ja kasvaa. Koska niin paljon näkee koko ajan ihan tavallisiakin ydinperheitä, joissa ne ei toteudu.

Mä en tiedä, miten ja miks sä käännät tän asian näin. Enkä mä kyllä ees ymmärrä, miten kukaan voi olla sitä mieltä, ettei lapsen oo parasta kasvaa samassa perheessä oman äitinsä ja isänsä kanssa.
Edellyttäen (monennen kerran) että perhesuhteet, parisuhde ja muut niihin liittyvät on kunnossa).

Mä en väheksy, enkä sano etteikö lapsi vois kasvaa tasapainoiseksi esim. äidin kanssa asuessaan. Tottakai voi! Mutta -lapsen etua ajatellen- isän rooli on erittäin tärkeä hänelle myös. Joten kaikkein paras vaihtoehto on ehdottomasti se, että lapsi saa kasvaa vanhempiensa kanssa.

 

Ei kai ydinperheen hajoaminen tarkoita myöskään automaattisesti sitä, että lapsi menettäisi eron kautta jommankumman vanhempansa. Ei ydinperhe yksin takaa lapselle molempien vanhempien läsnäoloa. Joskus ero voi jopa lähentää lasta ja tätä poismuutavaa vanhempaa.

Ei tietenkään takaa. Mä hain tässä nimenomaan sellaista tilannetta, jossa kaikki hommat on kunnossa, ja molemmat vanhemmat ovat läsnä lastensa elämässä. Sellainen tilanne on lapselle paras mahdollinen.

en sinällään kiistä tätä, vaikken ehkä sitä siksi ideaaleimmaksi vaihtoehdoksi automaattisesti nostaisikaan. Myös toisenlainen perhemalli, voi olla lapselle hyvä.
Toki onnellinen ydinperhe on lapsen onni, mutta myös toisenlainen perhemallli voi tuoda lapsen elämään rikkautta ja rakkautta. Enkä puhu nyt mammonasta.

 

No mutta paljon on edelleen perheitä, joissa tämä ideaali toteutuu.
Ja se on mielestäni lapselle paras vaihtoehto, kyllä. Miksei olisi?

Entä perhe jossa on äidin ja isän lisäksi täti ja isoisä? Onko se ydinperhettä huonompi vaihtoehto?

 

Ei kai isänmallin saamisen edellytys ole se, että elää ydinperheessä. Tapaavathan eronneet isätkin lapsiaan? Tai äidit..

 

No mutta paljon on edelleen perheitä, joissa tämä ideaali toteutuu.
Ja se on mielestäni lapselle paras vaihtoehto, kyllä. Miksei olisi?

Entä perhe jossa on äidin ja isän lisäksi täti ja isoisä? Onko se ydinperhettä huonompi vaihtoehto?

Asuvat samassa talossa? Ei ole.

 

Ei kai isänmallin saamisen edellytys ole se, että elää ydinperheessä. Tapaavathan eronneet isätkin lapsiaan? Tai äidit..

Kehittyykö sun mielestä vanhemman ja lapsen suhde samanlailla, jos he eivät ole päivittäin tekemisissä, asu saman katon alla? On turha sanoa, etteikö lapsi kärsisi erosta. Joskus se on paras vaihtoehto kaikille, ja sen oon tässä ketjussa ja monesti sanonut. Ei lapsi tarvitse ainoastaan isän mallia, vaan isää.

 

Ehkä se on nyt vaan tulkintaero. Lapselle on tärkeintä ne lapsen oikeudet, jos ne toteutuvat sellaisessa tilanteessa jossa vielä kumpikin hänen biologisista vanhemmistaan voi olla tasavertaisesti ja aidosti läsnä, niin tietenkin se on se kaikkein paras vaihtoehto.

Totta kai lapsen on parasta kasvaa oman äitinsä ja isänsä kanssa, mutta vain silloin jos siinä tilanteessa toteutuvat ne kaikki lapsen oikeudet.

Mun mielestä on vaan vähän turhaa korostaa sitä, että se ydinperhe on lapselle kaikkein tärkeintä ja parasta, koska niin monissa tilanteissa se ei ole sitä, vaikka siis olisi toki ideaalimaailmassa. Siinä vaan on liian monta jossia.

 

Ei kai isänmallin saamisen edellytys ole se, että elää ydinperheessä. Tapaavathan eronneet isätkin lapsiaan? Tai äidit..

Kehittyykö sun mielestä vanhemman ja lapsen suhde samanlailla, jos he eivät ole päivittäin tekemisissä, asu saman katon alla? On turha sanoa, etteikö lapsi kärsisi erosta. Joskus se on paras vaihtoehto kaikille, ja sen oon tässä ketjussa ja monesti sanonut. Ei lapsi tarvitse ainoastaan isän mallia, vaan isää.

näin on. Sitä en kiistä. Mutta joskus sen isän saa vasta eron myötä.

 

Ehkä se on nyt vaan tulkintaero. Lapselle on tärkeintä ne lapsen oikeudet, jos ne toteutuvat sellaisessa tilanteessa jossa vielä kumpikin hänen biologisista vanhemmistaan voi olla tasavertaisesti ja aidosti läsnä, niin tietenkin se on se kaikkein paras vaihtoehto.

Totta kai lapsen on parasta kasvaa oman äitinsä ja isänsä kanssa, mutta vain silloin jos siinä tilanteessa toteutuvat ne kaikki lapsen oikeudet.

Mun mielestä on vaan vähän turhaa korostaa sitä, että se ydinperhe on lapselle kaikkein tärkeintä ja parasta, koska niin monissa tilanteissa se ei ole sitä, vaikka siis olisi toki ideaalimaailmassa. Siinä vaan on liian monta jossia.

Mutta monissa tilanteissa se myös on sitä. Mä en ois ainakaan koskaan halunnu että mun vanhemmat eroaa, oisin halunnu aina asua heidän molempien luona.

Mä en usko, etteikö lapsen oikeuksia toteutuis yhtälailla ydinperheissäkin, kuin muissakin perheissä.

Se on niin kauan lapselle tärkeintä ja parasta, kun perheessä on kaikkien hyvä olla.

 

Onko se parempi lapselle ettei oo isää papereissakaan vai semmoinen isä joka on papereissa mutta ei voi vähäänkään kiinnostaa oma esikoisensa. Mitä omaa esikoista katselleena ni vihaa tuottaa molemminpuolin varmaan. Kuopus on vielä niin pieni ettei osaa ajatella että hänelläkin on isä. Kun on aina elänyt näin ilman isää.

 

Onko se parempi lapselle ettei oo isää papereissakaan vai semmoinen isä joka on papereissa mutta ei voi vähäänkään kiinnostaa oma esikoisensa. Mitä omaa esikoista katselleena ni vihaa tuottaa molemminpuolin varmaan. Kuopus on vielä niin pieni ettei osaa ajatella että hänelläkin on isä. Kun on aina elänyt näin ilman isää.

Ei kai tuossa tilanteessa sillä oo ees väliä, onko isä papereissa vai ei.

 

Onko se parempi lapselle ettei oo isää papereissakaan vai semmoinen isä joka on papereissa mutta ei voi vähäänkään kiinnostaa oma esikoisensa. Mitä omaa esikoista katselleena ni vihaa tuottaa molemminpuolin varmaan. Kuopus on vielä niin pieni ettei osaa ajatella että hänelläkin on isä. Kun on aina elänyt näin ilman isää.

Ei kai tuossa tilanteessa sillä oo ees väliä, onko isä papereissa vai ei.

Juu ei mutta jotkut kaverit kuitenkin miettii ja itsekkin miettinyt että mitä sitten kuopukselle kerron. Nyt hän ei oo asiasta kysynyt. Esikoinen taas on pyhää vihaa täynnä isäänsä kun tietää ettei sitä kiinnosta ja kuitenki pikkuveljeä hoitaa viikkoviikko systeemillä. Kun itse ei isänsä tykö päässyt muutoin kun pikkuveljen äidin ansiosta että todella isot plussat oon antanut hälle.

 

Kumpa asiat olisikin yksinkertaisia. Osaisi aina tehdä oikeita valintoja, olisi itse saanut parhaat mahdolliset kasvuolosuhteet, koskaan ei tapahtuisi mitään ikäviä yllätyksiä. Entä jos toista vanhempaa ei enää ole elossakaan, mikä silloin on lapsen/lasten oikeus.

 

Onko se parempi lapselle ettei oo isää papereissakaan vai semmoinen isä joka on papereissa mutta ei voi vähäänkään kiinnostaa oma esikoisensa. Mitä omaa esikoista katselleena ni vihaa tuottaa molemminpuolin varmaan. Kuopus on vielä niin pieni ettei osaa ajatella että hänelläkin on isä. Kun on aina elänyt näin ilman isää.

Itse ns isättömien kanssa keskustelleena sain sen kuvan, että monelle tuo papereissa oleva merkintä olisi ollut tärkeä. Jotta olisi edes virallisesti todettu isä ja laillinen sukulaisuus.

 

Ehkä se on nyt vaan tulkintaero. Lapselle on tärkeintä ne lapsen oikeudet, jos ne toteutuvat sellaisessa tilanteessa jossa vielä kumpikin hänen biologisista vanhemmistaan voi olla tasavertaisesti ja aidosti läsnä, niin tietenkin se on se kaikkein paras vaihtoehto.

Totta kai lapsen on parasta kasvaa oman äitinsä ja isänsä kanssa, mutta vain silloin jos siinä tilanteessa toteutuvat ne kaikki lapsen oikeudet.

Mun mielestä on vaan vähän turhaa korostaa sitä, että se ydinperhe on lapselle kaikkein tärkeintä ja parasta, koska niin monissa tilanteissa se ei ole sitä, vaikka siis olisi toki ideaalimaailmassa. Siinä vaan on liian monta jossia.

Mutta monissa tilanteissa se myös on sitä. Mä en ois ainakaan koskaan halunnu että mun vanhemmat eroaa, oisin halunnu aina asua heidän molempien luona.

Mä en usko, etteikö lapsen oikeuksia toteutuis yhtälailla ydinperheissäkin, kuin muissakin perheissä.

Se on niin kauan lapselle tärkeintä ja parasta, kun perheessä on kaikkien hyvä olla.

Niin, mutta niissä eronneissa perheissä kaikkien ei ole ollut kaikkien hyvä olla. (Tosin eiväthän kaikki eroa, vaikka ei olisi hyvä olla, mutta se on toinen juttu)

 

Minun mielestä ei vaan voi sanoa mikä on parasta lapsille. Joskus se on isä ja äiti, joskus se on isä ja äitipuoli, joskus äiti ja isäpuoli, joskus isovanhemmat, joskus täti ja sen puoliso, joskus jotaki muuta. Ihannoida voi vaikka mitä mut nykymaailmassa onneksi on mahollisuus lapsilla onnelliseen lapsuuteen muutenki ko vain siinä ydinperheessä. No jooh, se on vaan minun mielipide.

 

Ehkä se on nyt vaan tulkintaero. Lapselle on tärkeintä ne lapsen oikeudet, jos ne toteutuvat sellaisessa tilanteessa jossa vielä kumpikin hänen biologisista vanhemmistaan voi olla tasavertaisesti ja aidosti läsnä, niin tietenkin se on se kaikkein paras vaihtoehto.

Totta kai lapsen on parasta kasvaa oman äitinsä ja isänsä kanssa, mutta vain silloin jos siinä tilanteessa toteutuvat ne kaikki lapsen oikeudet.

Mun mielestä on vaan vähän turhaa korostaa sitä, että se ydinperhe on lapselle kaikkein tärkeintä ja parasta, koska niin monissa tilanteissa se ei ole sitä, vaikka siis olisi toki ideaalimaailmassa. Siinä vaan on liian monta jossia.

Mutta monissa tilanteissa se myös on sitä. Mä en ois ainakaan koskaan halunnu että mun vanhemmat eroaa, oisin halunnu aina asua heidän molempien luona.

Mä en usko, etteikö lapsen oikeuksia toteutuis yhtälailla ydinperheissäkin, kuin muissakin perheissä.

Se on niin kauan lapselle tärkeintä ja parasta, kun perheessä on kaikkien hyvä olla.

Niin, mutta niissä eronneissa perheissä kaikkien ei ole ollut kaikkien hyvä olla. (Tosin eiväthän kaikki eroa, vaikka ei olisi hyvä olla, mutta se on toinen juttu)

Ei olekaan. Tarkoitan tässä sitä lapsen näkökulmaa asiaan, etten varmasti ole ainoa lapsi joka haluaisi vanhempien olevan yhdessä, ja asua sekä isän että äidin kanssa.

 

Ei sellaista asiaa olekaan, kuin universaalisti paras mahdollinen perhemalli. Paras perhemalli on se, joka olosuhteiden, mahdollisuuksien ja omien mielipiteden perusteella parhaiten kullekin perheelle toimii. Jollekin se voi olla vaikka sellainen, että yhdessä asuu kolme sukupolvea, jollekin se voi olla sellainen, että kyläyhteisön naiset hoitavat yhdessä kaikki lapset, jollekin se voi olla isä, äiti ja lapset, jollekin äiti ja lapsi, jollekin kaksi äitiä ja lapset. On uskomattoman ylimielistä yrittää rajoittaa koko ihmiskunnan ja ihmiselämän luontainen moninaisuus yksiin kehyksiin, joihin kaikkien täytyisi pyrkiä.

 

Minun mielestä ei vaan voi sanoa mikä on parasta lapsille. Joskus se on isä ja äiti, joskus se on isä ja äitipuoli, joskus äiti ja isäpuoli, joskus isovanhemmat, joskus täti ja sen puoliso, joskus jotaki muuta. Ihannoida voi vaikka mitä mut nykymaailmassa onneksi on mahollisuus lapsilla onnelliseen lapsuuteen muutenki ko vain siinä ydinperheessä. No jooh, se on vaan minun mielipide.

Tottahan se onkin, että lapselle voi olla parhaaksi mikä tahansa perhe. Ei sitä voi kukaan kiistää. Tai voi varmaan...

 

Onko se parempi lapselle ettei oo isää papereissakaan vai semmoinen isä joka on papereissa mutta ei voi vähäänkään kiinnostaa oma esikoisensa. Mitä omaa esikoista katselleena ni vihaa tuottaa molemminpuolin varmaan. Kuopus on vielä niin pieni ettei osaa ajatella että hänelläkin on isä. Kun on aina elänyt näin ilman isää.

Itse ns isättömien kanssa keskustelleena sain sen kuvan, että monelle tuo papereissa oleva merkintä olisi ollut tärkeä. Jotta olisi edes virallisesti todettu isä ja laillinen sukulaisuus.

No meillä taas siis tuon esikoisen isä on papereissa ym muuta mut ei ikinä halunnut ees tapaamisoikeuksia. Jossain välis ois halunnut yhteyshuoltajuutta kun luuli ettei sen tarvis silloin maksaa elareita. Mitä ei kyllä itse silloinkaan maksanut. Mutta kun kuuli ettei mene niin ei halunnut sitten mitään.

 

Siis ihan yhtä hyvin voi sanoa, että ydinperhe on ideaalimalli (tosin mun mielestä ydinperhe ei ole ideaalimalli - lapsi kaipaa enemmän aikuisia ympärilleen kuin vain omat vanhempansa) kuin voisi sanoa, että paras ikäero lapsille olisi 3-4 vuotta ja sitä pienempi haitaksi, isompi mahdollisesti haitaksi. Tai että imetys 3-4 vuotiaaksi olisi ideaalia. Tai monia muita asioita.

Se on eri asia, kun että sanoo lapsella olevan oikeus johonkin, mun mielestä.

 

Minun mielestä ei vaan voi sanoa mikä on parasta lapsille. Joskus se on isä ja äiti, joskus se on isä ja äitipuoli, joskus äiti ja isäpuoli, joskus isovanhemmat, joskus täti ja sen puoliso, joskus jotaki muuta. Ihannoida voi vaikka mitä mut nykymaailmassa onneksi on mahollisuus lapsilla onnelliseen lapsuuteen muutenki ko vain siinä ydinperheessä. No jooh, se on vaan minun mielipide.

Tottahan se onkin, että lapselle voi olla parhaaksi mikä tahansa perhe. Ei sitä voi kukaan kiistää. Tai voi varmaan...

Voi ja kiistää, ne joitten mielestä ainoa oikea on äiti ja isä. Jos minun esikoinen eläis ja oisin exän kans yhessä, voi että ois varmaan yhtä onnea ja auvoa ko isi hakkais äitiä aamusta iltaan ja illasta aamuun ja vetäis viinaa ym siinä samalla ja pitäis äitiä ja lasta ilman ruokaa jne kaikenmaailman hullutuksia. Se lapsi ois onnellinen tässä missä nyt olen, mie ja minun nykynen mies, joka ois sille isäpuoli. En usko että omaa isäänsä ennää kouluikäsenä kuitenki, haluais ees tietää.

 

ja jos ette tiedä niin ydinperhehän koostuu äiti, isä, lapset.

Pyrkikäämme tähän.

Miksi riistää lapselta pois jotain tärkeää (ISÄ)

tehdään lapsia vaan vaikka ei ole miestä.

Niinpä, pyrkikäämme tähän. Mutta jos huomaat, että miehesi pyrkii tähän myös jonkun toisen naisen kanssa samanaikaisesti, pyrkikäämme löytämään lapselle tai mahdollisesti lapsille parempi roolimalli.

 

Ei sellaista asiaa olekaan, kuin universaalisti paras mahdollinen perhemalli. Paras perhemalli on se, joka olosuhteiden, mahdollisuuksien ja omien mielipiteden perusteella parhaiten kullekin perheelle toimii. Jollekin se voi olla vaikka sellainen, että yhdessä asuu kolme sukupolvea, jollekin se voi olla sellainen, että kyläyhteisön naiset hoitavat yhdessä kaikki lapset, jollekin se voi olla isä, äiti ja lapset, jollekin äiti ja lapsi, jollekin kaksi äitiä ja lapset. On uskomattoman ylimielistä yrittää rajoittaa koko ihmiskunnan ja ihmiselämän luontainen moninaisuus yksiin kehyksiin, joihin kaikkien täytyisi pyrkiä.

No voi herttinen. Pystytkö asettumaan lapsen kenkiin tässä asiassa? Hän varmasti haluais äidin ja isän olevan onnellisia, ja asumaan heidän kanssaan. Jos lapsen olis mahdollista valita elämä yhdessä onnellisen isän ja äidin kanssa, tai elämä äidin kanssa, ei hän valitsisi elämää pelkän äidin kanssa.

Tuonkohan mä itteeni jotenkin huonosti ilmi. Todennäköisesti.
Kun mä haen tässä takaa sitä, että lähtökohtaisesti perhe-elämä isän ja äidin kanssa ovat lapselle parhaat. Lapsi saa luoda suhdetta molempiin vanhempiinsa, sekä turvata ja luottaa molempiin. Tämä vaatii tietenkin sitä, että molemmat vanhemmat ovat läsnä perheessään. Ja sellainen perhe olisi lapselle paras.

Toki siinä voi olla extrana mummoa ja kummia, mutta omat vanhemmat, ne on ne tärkeimmät.