En tiedä mihin gategoriaan tämän aiheen sijoittaisin, mutta ajattelin laittaa sen tänne.
Elikkä...homma on sellanen, et mun miehen poika on huostassa ja hänellä on kehitysvamma. Poika on muutaman kerran sanonut myös näiden sossutätien kuullen, että hän haluaa isänsä luo. Mutta nämä sossutädit vetoavat siihen, ettei lasta voi antaa isälle lapsen kehitysvammaisuuteen vedoten. Ilmeisesti he pelkäävät ettei isä mukamas kykene hoitamaan poikaansa.
Onhan se jokaiselle perheelle uusi asia opittavaksi, kun lapsella todetaan kehitysvamma. Ovathan tämän pojan sijaisperhekkin joutuneet opettelemaan miten käyttäytyä ja suhtautua tämän asian kanssa. Kuinka kehitysvammaista lasta tulisi hoitaa jne. Miten se sitten muka eroaa siitä, etteikö lapsen biologinen isä voisi opetella samoja asioita? Kuinka he voivat sanoa, ettei isä pysty hoitamaan poikaansa koska tällä on kehitysvamma, koska he eivät ole edes sitä kokeilleet.
Mun mielestä tuo ampuu vähän yli tuo touhu. Entä jos lapsen isä tutustuu aiheeseen ja tähän kyseiseen kehitysvammaan, niin voivatko he siltikin vedota johonkin muuhun? Kun tuntuu siltä, ettei lasta voi millään antaa isälle vaikka tämän tilanne on parantunut niiltä ajoilta jolloin lapsi huostaanotettiin. Ainoa asia johon he vetoaa on juuri tämän lapsen kehitysvamma. Minusta nänmä sossutädit eivät ajattele ollenkaan lapsen kannalta sitä miltä hänestä tuntuu, kun häntä ei kuunnella. Kuinka hän voi olla edes onnellinen, koska hänet tavallaan "pakotetaan" olemaan toisessa perheessä, koska hän haluaisi olla isänsä kanssa. Eivätkö he ajattele sitä kuinka tällainen toiminta vaikuttaa lapseen ja tämän mielialaan.
Onko kenellekkään muulle tullut vastaan tällaista tapausta? Miten olette toimineet?
Elikkä...homma on sellanen, et mun miehen poika on huostassa ja hänellä on kehitysvamma. Poika on muutaman kerran sanonut myös näiden sossutätien kuullen, että hän haluaa isänsä luo. Mutta nämä sossutädit vetoavat siihen, ettei lasta voi antaa isälle lapsen kehitysvammaisuuteen vedoten. Ilmeisesti he pelkäävät ettei isä mukamas kykene hoitamaan poikaansa.
Onhan se jokaiselle perheelle uusi asia opittavaksi, kun lapsella todetaan kehitysvamma. Ovathan tämän pojan sijaisperhekkin joutuneet opettelemaan miten käyttäytyä ja suhtautua tämän asian kanssa. Kuinka kehitysvammaista lasta tulisi hoitaa jne. Miten se sitten muka eroaa siitä, etteikö lapsen biologinen isä voisi opetella samoja asioita? Kuinka he voivat sanoa, ettei isä pysty hoitamaan poikaansa koska tällä on kehitysvamma, koska he eivät ole edes sitä kokeilleet.
Mun mielestä tuo ampuu vähän yli tuo touhu. Entä jos lapsen isä tutustuu aiheeseen ja tähän kyseiseen kehitysvammaan, niin voivatko he siltikin vedota johonkin muuhun? Kun tuntuu siltä, ettei lasta voi millään antaa isälle vaikka tämän tilanne on parantunut niiltä ajoilta jolloin lapsi huostaanotettiin. Ainoa asia johon he vetoaa on juuri tämän lapsen kehitysvamma. Minusta nänmä sossutädit eivät ajattele ollenkaan lapsen kannalta sitä miltä hänestä tuntuu, kun häntä ei kuunnella. Kuinka hän voi olla edes onnellinen, koska hänet tavallaan "pakotetaan" olemaan toisessa perheessä, koska hän haluaisi olla isänsä kanssa. Eivätkö he ajattele sitä kuinka tällainen toiminta vaikuttaa lapseen ja tämän mielialaan.
Onko kenellekkään muulle tullut vastaan tällaista tapausta? Miten olette toimineet?