V
vierailija
Vieras
Tokaluokkalainen lapseni sanoo, että kaverit eivät leiki hänen kanssaan välitunnilla. Keväällä hän jo puhui siitä, ja otin asian puheeksi opettajan kanssa. Opettaja väitti, että on hänellä kavereita. Uskoin opettajaa, koska lapseni on välillä puhunut vähän "muunnettua totuutta" ja jo eskarissa valitteli kaverin puutetta, mutta eskarin opettaja oli myös sitä mieltä, että on hänellä kavereita. Nyt hän on taas puhunut kaverin puutteesta. En nytkään usko, että on ihan kokonaan yksin, mutta ainakin hän monesti valittaa, että kukaan ei halua olla hänen kanssaan. Hän on hyvin sosiaalinen, eikä viihdy ollenkaan yksin.
Vapaa-ajalla hänellä on muutama kaveri eri luokalta, mutta eivät näe toisiaa koulun välitunneilla. Mitä voisin tehdä lapseni auttamiseksi? Itse olen melkein koko ala-asteen ajan ollut yksin ja joutunut kiusatuksi ja kärsin siitä melkeinpä vieläkin, joten siksi en missään nimessä halua samaa kohtaloa lapselleni.
Vapaa-ajalla hänellä on muutama kaveri eri luokalta, mutta eivät näe toisiaa koulun välitunneilla. Mitä voisin tehdä lapseni auttamiseksi? Itse olen melkein koko ala-asteen ajan ollut yksin ja joutunut kiusatuksi ja kärsin siitä melkeinpä vieläkin, joten siksi en missään nimessä halua samaa kohtaloa lapselleni.