Läpsäisin lastani

[itken]

Mulla on kolme lasta, 3,5-vuotias, 2-vuotias ja vauva. Vanhin on huono syömään ollut aina, laiha ja kitukasvuinen, jonka takia on tärkeää että hän syö. Nyt on aloittanut sikailun ruokapöydässä, sitä on jatkunut varmaan puoli vuotta. Syöminen saattaa kestää tunnin jos häntä ei yhtään hoputa. Se koko aika pitää vahtia häntä, muuten hän kaataa maidon ruuan sekaan ja länttii sitä velliä pitkin pöytää, voitelee sillä mönjällä itsensä, tuolinsa ja kaataa viimeiseksi lattialla. Häntä siis ei voi jättää yksin syömään eikä hän selviydy ruuasta 20 minuutissa kuten muut. Olen ratkaissut asian niin että hän syö pöydän päässä jonne on hyvä näkyvyys joka paikasta. Voin siis vahtia lapsen syömistä samalla kun teen muuta.

Meillä on ihan normaali käytäntö, että ruokailun jälkeen pesen esikoisen käsien ja naaman lisäksi myös hänen jalkansa, hiuksensa, koko syöttötuolin, pöydän ja luuttuan lattian. Hän syö todella, todella sotkuisesti aina.

Tänään aamulla 2-vuotias sai puuronsa syötyä ja meni leikkimään, 3,5-vee tapansa mukaan oli syönyt ehkä neljäsosan pienestä annokseen, haaveili, lauleli ja höpötti. Vauva teki niskakakan. Vannotin esikoista että syö kunnolla, pakko vaihtaa vaippa pienelle. Sain sen niskaräjäytyksen siivottua ja menin keittiöön, niin eikö siellä esikoinen taas maalannut puuro-maito seoksella pöytää ja hieroi sitä pöydällä oleviin hedelmiin! Puuromälliä oli valunut taas kerran pitkin pöytäliinaa ja lattiaa ja multa paloi päre siinä vaiheessa. Nostin esikoisen tuolista ja läiskäisin häntä takamukselle. En kovaa, mutta kuitenkin. Miten tästä pääsee eteenpäin? Mä en jaksa enää kun 3,5-vuotias on ikuisesti sotkeva possu. Järjenjuoksussa tai muussakin ei ole vikaa mutta en ymmärrä miten saan tuon ruokailun sujumaan.

 

["mamacita"]

Mikä vittu on niskakakka?????

 

[tytönjapoikienmamma]

Rasittava tilanne, ymmärrän sinua. Huoli, että lapsen pitäisi syödä, muttei syö, vaikka mitä teet....Mutta ei saa läpsiä kuitenkaan, kuten tiedät. Päätät, että enää et läpsi, vaikka mikä olisi. Lapsi vaikka jäähylle tai lelut takavarikkoon, jos siis selkeästi pelleilee.

 

[itken]

Se on sellainen kun vauva kakkaa viikon välein löysää tavaraa, niin sitä tulee niin paljon, ettei se pysy vaipassa vaan leviää selkään.

 

[tytönjapoikienmamma]

[QUOTE="mamacita";25085842]Mikä vittu on niskakakka?????[/QUOTE]

Vastaan aloittajan puolesta. Ei ole virallinen termi, mutta tarkoittanee isoa kakkaa, joka leviää selkään, kohti jopa niskaa....varmaan tajusit!!

 

["vvv"]

Kamalaa! Meillä on samanikäinen, ja se on jo yli vuoden istunut tavallisella tuolilla ja lusikoi keittonsa läikyttämättä -kunnes kyllästyy syömiseen ja saa nousta pöydästä oli lautanen tyhjä tai ei.

Onko varma ettei ole mitään ruoka-allergioita, refluksia, keliakiaa?

Mä en katselis tuollaista ollenkaan, ottaisin sen polvien väliin ja syöttäisin että suu auki, pure, niele, suu auki, pure... Meillä isoveljellä oli pienenä syömisen kanssa hankaluuksia, johtuen kala-allergiasta jonka huomaaminen pitkittyi, mutta sen jälkeen jäi tuollaista syömättömyyttä, ja sen kanssa toimittiin tuolleen napakasti ja ongelma meni ohi muutamassa kuukaudessa.

 

[KiiajaVille]

Vaikka hän on pienikokoinen ja olet huolissasi hänen ruoka määrästä. Tekisin nyt tuossa tilanteessa siten, että ruoka-aika on ruoka-aika.
eli kun se 20-30min on kulunut ruoka yksinkertaisesti siivotaan pois.

Maidon annat sitten kun on syönyt ja lautanen on jo pois.

Istut vieressä "kärppänä" nappaamaan sen lasin jos meinaa mennä lautasen päälle, mikäli haluat että maito juodaan ruoan kanssa yhtäaikaa.

Tuo on periaatteessa väärin, että hän jää yksin pöytään kun touhuat muuta. Silloin ei ainakaan malta syödä kun pitää seurata sitä mitä teet ja mitä muut tekee.

Tuskin tuota kestäisi kovinkaan pitkään, oppii varmasti nopeasti syömään nopeammin kun tietää että ruoka otetaan pois eikä naposteltavia saa ennen seuraavaa ruoka-aikaa.

 

[kolmen pienen äiti minäkin]

Ihan ensimmäiseksi RAUHOITU!
Lapsen ruumiillinen kuritus on tietysti väärin, mutta tuskin nyt on mitään kamalaa päässyt tapahtumaan, jos kerran läppaisit vähän pepulle.

Toiseksi RAUHOITU noiden syömistilanteiden kanssa. Luultavasti se on esikoisen puolta vaan huomion hakemista. Ja se onnistuu! Lapsihan hakee huomiota pahalla, jos ei sitä riittävästi saa hyvällä. Ja on huomannut, että ruokapöydässä leikkiminen on hyvä tapa saada äidin huomio.

Yritä tehdä ruokailutilanteista mahdollisimman stresssittömiä ja mukavia. Juttele lapsen kanssa mukavia ja älä kiinnitä minkäänlaista huomiota hänen syömiseensä tai syömättömyyteensä. Luultavasti siinä vähitellen ruokailukin paranee.

Ainakin meillä tapahtui näin.

 

[-]

Voisitko auttaa lasta syöttämällä hänelle ruoan mikä on vielä jäljellä kun olet syöttänyt pienemmän?
Meillä vajaa 3v aloittaa ruokailun pienemmän siskonsa kanssa yhtäaikaa. Jos ei ole ehtinyt syödä kaikkea kun olen syöttänyt siskon niin on minulle helpompaa ja nopeampaa jos autan hänelle loput ruoat.

 

[meillä näin]

oletko jutellut neuvolassa tuosta ruokailusta ?
Meillä Lahdessa on semmoinen käytäntö että alle 1v vanhemmat saa perhetyöntekijän kotiinsa avukseen (ilmaiseksi) 5kertaa vuoden aikana.
Toki jos he huomaa että tarvetta on muulloinkin niin sitä kautta olisi helpompaa saada se perhetyöntekijä
Kannattaa kysellä neuvolan kautta tai vaikka sos. toimen kautta josko saisit jonkun katsomaan teidän ruoka tilannetta ja saada neuvoja
Tämä on juuri sitä mihin lastensuojelun perhetyöntekijää käytetään ja tällä saadaan tuloksia ja ennaltaehkäistyä perhettä lastansuojelun asiakkuudesta

 

[tillukas]

Oletko koittanut ruokailujen rajoittamista? Ruokaa saa vain ruoka-aikana tietyn aikaa ja jos sättää pöydässä, ruoka lähtee pois. Ja jopa aterioiden lukumäärää voi väliaikaisesti pudottaa, jotta lapselle ehtii varmasti tulla nälkä. Ei haittaa, vaikka laiheliini on viikon-kaksi huonolla syömisellä, yleensä ruokatavat ja syöminen menee parhaiten jakeluun, kun saa tuta, mitä seuraa, jos ei syö. Useampikin tuttu on näillä metodeilla näyttänyt saavan lapsen syömään. Ruokailutilanteissa ei sitten pahemmin komenneta tms, lapsenne on jo niin iso, että kyllä hän tietää, mitä häneltä odotetaan, huomiota hän hakee.

Ymmärrän, että pinna paloi, mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi. Sinun on nyt vaan elettävä asian kanssa. Tuohon syömispuoleen kysy ihmeessä apua neuvolasta, vaadi vaikka lähetettä ravitsemusterapeutille.

 

[itken]

Kiitos vastauksista. 20 minuuttia istun pöydässä lasten kanssa ja 2-vuotias on siinä ajassa valmis melkein aina. Tarvittaessa vähän pidempäänkin, mutta sunnuntaipäivällistä lukuunottamatta 30 minuuttia on maksimiaika, johan ruokakin on jo kylmää silloin. 2-vee syö paljon siistimmin kuin isompi lapsi.

Neuvolan kontrollit puskee taas päälle, ennen joulua on punnitus. Tunnen itseni joka kerta niin huonoksi äidiksi kun lapseni on laiha enkä saa häntä syömään. Sen takia olen varmaan antanut hänen vaan olla ruokapöydässä tunnin ja toivonut että söisi edes jotain. Olen kokeillut tuota että istun vieressä ja käsken koko ajan "ruokaa suuhun, pureskele, nielaise, ruokaa suuhun, pureskele, nielaise", mutta ei sekään ratkaissut ongelmaa, jos en istunut vieressä niin eipä lapsi enää syönytkään. Ei hän oppinut mitään tahtia siitä, lisäksi se tuntui ahdistavan lasta.

Tuota olen tehnyt että nappaan lapsen kiinni itse teossa mutta kun aina ei ehdi. Ne hetket lapsi käyttää heti hyväkseen kun huomaa etten vahdi.

Tuo ruokailusotkeminen on kuin pakkomielle tai joku kieroutunut peli, jossa hän yrittää ehtiä sotkemaan aina kun huomaa että käännän selkäni. Tuo läpsäisy oli primitiivireaktio. On tehnyt jo aiemmin mieli, kertakaikkiaan antaa sellainen palaute joka uppoaa kaaliin. Jäähyt ei auta, keskustelu ei auta, kerhon peruminen... ei auta. Olen taas kauhea ihminen mutta on käynyt mielessä esimerkiksi tukistaa lasta tai laittaa hänet väkisin siivoamaan omat sotkunsa lattioilta itkun kanssa. Tietäisi miltä se tuntuu.

 

[ssss]

Mä en antaisi moisen sotkemisen tapahtua kertaakaan. Lapselta ruuat pois jos alkaa moista leikkiä tekemään. Häpeänurkkaan istumaan ja miettimään. Lapsi saa tuolla tavalla huomiota ja tekee sen muuten varmasti joka ikinen päivä. Ja tuon ikäinen saa siivota jo itsekin.

 

[itken]

Syöttäminen on yksi vaihtoehto. 3-vuotiaaksi saakka häntä vielä syötettiinkin, kun ei jaksanut joka jumalan kerta luututa keittiötä lattiasta kattoon. Se sotku on niin kauhea. Kun hänen tuolinsa oli ikkunan vieressä, niin hän heitteli ruokaa ikkunaan ja uitti verhoja maitomukissa jne. Mutta se syöttäminen, päätin 3-vuotispäivänä että syöttäminen loppuu tasan tähän, yhtään ei syötetä enää vaan tuon ikäinen syö itse tai on nälässä. Hän on sitten nälässä useimmiten, ruualla vaan leikkii. Meillä ei napostella tai litkitä mehuja vaan ruoka on tarjolla 5 kertaa päivässä, aina samaan aikaan ja se on itse tehtyä.

 

["Riitta"]

Meillä asusti yksi ruoalla sotkija kaksi vuotta sitten, poika oli tuolloin reilu 3,5-vuotias. Yhtenä päivänä hermostuin totaalisesti ja pakotin lapsen siivoamaan itse tekemänsä sotkut. Ei olisi halunnut mutta istutin lattialle, annoin rätin käteen ja käskin pyyhkiä maidot lattialta. Siivouksessa kesti kyllä tovi ja jouduin uhkailemaan että jos ei siivous etene, alkaa lelut lähteä yksitellen roskikseen. Poika siivosi keittiön itkun kanssa enkä jälkikäteen ollut kovinkaan ylpeä omasta käytöksestäni mutta se tahallaan sotkeminen loppui siihen. Totaalisesti. Muutoin olen muiden kanssa samaa mieltä, että ruoka-aika on oltava kestoltaan ennalta määritelty, jonka jälkeen ruoka otetaan pois. Ja oikeasti mitään ei saa ennen seuraavaa ruoka-aikaa. Kehottaisin myös aloittamaan minipienistä annoksista, jotta lapsi edes joskus saa lautasen syötyä tyhjäksi. Tätä runsaasti kehumalla ja pikkuhiljaa annoskokoja kasvattamalla toivottavasti pääset suurempiin ruokamääriin. En todellakaan pakkosyöttäisi kuten joku edellä ehdotti.

 

[meillä näin]

Syöttäminen on yksi vaihtoehto. 3-vuotiaaksi saakka häntä vielä syötettiinkin, kun ei jaksanut joka jumalan kerta luututa keittiötä lattiasta kattoon. Se sotku on niin kauhea. Kun hänen tuolinsa oli ikkunan vieressä, niin hän heitteli ruokaa ikkunaan ja uitti verhoja maitomukissa jne. Mutta se syöttäminen, päätin 3-vuotispäivänä että syöttäminen loppuu tasan tähän, yhtään ei syötetä enää vaan tuon ikäinen syö itse tai on nälässä. Hän on sitten nälässä useimmiten, ruualla vaan leikkii. Meillä ei napostella tai litkitä mehuja vaan ruoka on tarjolla 5 kertaa päivässä, aina samaan aikaan ja se on itse tehtyä.

Jos neuvola vahtaa lapsen painoa niin oletteko käyneet ravitsemusterapeutilla?
Eihän lapsella ole mitään vitamiini puutosta tai imeytymisongelmaa?
Allergiat?
Ja oikeasti nyt neuvolan kautta vaadit saada sen perhetyöntekijän teille katsomaan mitä syötte ja miten syötte
Luulisi että näillä saisitte jotakin apua alkuun
Voimia

 

[niin..]

Vaikka hän on pienikokoinen ja olet huolissasi hänen ruoka määrästä. Tekisin nyt tuossa tilanteessa siten, että ruoka-aika on ruoka-aika.
eli kun se 20-30min on kulunut ruoka yksinkertaisesti siivotaan pois.

Maidon annat sitten kun on syönyt ja lautanen on jo pois.

Istut vieressä "kärppänä" nappaamaan sen lasin jos meinaa mennä lautasen päälle, mikäli haluat että maito juodaan ruoan kanssa yhtäaikaa.

Tuo on periaatteessa väärin, että hän jää yksin pöytään kun touhuat muuta. Silloin ei ainakaan malta syödä kun pitää seurata sitä mitä teet ja mitä muut tekee.

Tuskin tuota kestäisi kovinkaan pitkään, oppii varmasti nopeasti syömään nopeammin kun tietää että ruoka otetaan pois eikä naposteltavia saa ennen seuraavaa ruoka-aikaa.

hienoa! Olen samaa mieltä

 

[itken]

Riitta, minäkään en ole ollenkaan ylpeä itsestäni kasvattajana... Vahvasti olen ajatellut toteuttaa tuon, että laitan lapsen itse siivoamaan, eikä siitä lähdetä mihinkään ennen kuin jokaikinen tahallaan heitetty mössöläntti on omin kätösin puhdistettu. Lapsi on fiksu tapaus, kyllä hän ymmärtää sotkevansa. Pitäisi vaan kovettaa itseään ensin, siitä tulee jumalaton huuto, fyysinen taisto ja pitkä itku jos hänen täytyy itse siivota, mutta sillä se varmaan ratkeaisi. Mä olen mennyt jo liian pitkälle kun läiskäisin. Se vaan oli niin vihasta ja väsymyksestä sumea hetki että käsi heilahti. Kun vannotin ja hän lupasi silmä kirkkaana ettei sikaile sillä aikaa kun siivosin kakkoja, ja hän oli aloittanut sotkemisen samalla sekunnilla kuin selkäni kääsin. Sitten vaan kilahti.

 

[hmph]

Teidän lapset on tehty liian pienillä ikäeroilla. Tuolla tavalla se nyt sitten oirehtii. Meinaan esikoinen, joka joutuu nyt taistelemaan huomiosta ihan kynsin ja hampain. : /

 

[itken]

Ei olla käyty ravitsemusterapeutilla. Suhteellinen paino on -10 %, tasaisesti pysynyt siinä jo varmaan vuoden. Mutta kuulemma täytyy seurata säännöllisesti, meillä on 3 kk:n välein punnitus neuvolassa. Jos painoseurantaa ei olisi, niin antaisin lapsosen olla syömättä ja poistaisin pöydästä heti ekasta lattialle tahallaan heitetystä lusikallisesti.

Hän tekee tuota sotkemista silloinkin kun koko perhe on pöydässä. Jos aikuinen nousee pöydästä vaikka leikkaamaan lisää leipää, lapsi yrittää heti kaataa maitoa ruokaan. Käyttää siis hyväkseen sekunnitkin. Sitä on hyvin vaikea valvoa sataprosenttisesti, pitäisi istua kymmenen sentin päässä ja vahdata silmä kovana joka sekunti.

Perhetyötä ei täällä saa jos ei ole lastensuojelun asiakas, kysyin sitä ihan mielenkiinnosta kun vauvalla oli alussa koliikki-itkua ja kaksi muuta lasta niin pieniä. Pelkän ruokapöydässä pelleilyn takia tuskin pääsee lastensuojelun asiakkaaksi.

 

[itken]

Lapsia ei ole tehty liian pienillä ikäeroilla. Esikoisen ei tarvitse taistella huomiosta, ruokailusta on vaan tullut taistelutanner. Lapsi tietää sen itsekin että äitiä stressaa kun hän ei syö, hänen on helppoa hallita ruualla.

 

["kolmen äiti"]

Häh... Nyt en kyllä tajua. Meillä tyttö meni vuosikausia -20% käyrällä ja silti ei ollut noin tiuhoja painonseurantoja. Kun kuitenkin meni tasaisesti omalla käyrällään.
Minä stressasin tytön syömättämyyttä ihan kauheasti, kunnes päätin, että nyt se loppuu. Syö mitä syö tai on syömättä... Ei terve lapsi itseään nälkään tapa, jos ruokaa on kuitenkin tarjolla.
Minä en nykyään kiinnitä mitään huomiota tytön syömättömyyteen, mutta kehun jos syö reippaasti. Ja se on auttanut. Pikkuhiljaa syöminen on parantunut.

Tahtojen taisteluhan noista syömistilanteista on selvästi teidän perheessä tullut. Tietää, että saa äidin huomion tuolla tavalla. Ja se negatiivinenkin huomio on tosiaan lapselle parempi, kuin ei huomiota lainkaan...

 

[Leenuliinukka]

-10 käyrä ei ole paha. Nyt oikeasti se stressi pois niistä ruokailuista. Lapsi ei itseään nälkään tapa. Puoli tuntia maksimiajaksi ruokapöytään ja sitten ruoka pois. "KiiajaVille" nimimerkillä oli hyviä ehdotuksia.

Aikuinen päättää mitä lapsi syö, lapsi päättää kuinka paljon. Seuraavalla ruualla varmasti maistuu, jos ei tällä. Ja jos lapsi omalla käyrällään kasvaa, ei ole syytä huoleen. Neuvolan käyrien takia ei kannata tuolla tavalla stressata.

Voit ottaa vaikka "aikakellon" käyttöön, josta lapsi voi seurata, paljonko ruokailuun on käytettävissä aikaa. Eli piirrät ympyrän, leikkaat sen neljään osaan ja noin 5-7 minuutin välein otat yhden palan pois. Sanot ottaessasi, nyt lähtee yksi pala pois ja kolme palaa jäljellä aikaa syödä. Ei tarvitse muuta hoputtamista jne. Äkkiä oppii lapsi siitä seuraamaan, kauanko on aikaa syödä. Nyt teillä on ruokailuissa sellainen negatiivinen kierre, joka pitäisi saada äkkiä katki. Teillä on molemmilla huono olo turhaan.

 

["carelia"]

Yritä unohtaa ne neuvolan punnitukset ja toimi niin kuin toimisit ilman niitä. Ja voisit jättää sen maidon antamisen siihen hetkeen kun lapsi on syömisensä syönyt. Ja siivouta lapsella sotkut, annat vaan huutaa (jos oma pääsi kestää). Nuo ohjeet pienemmistä annoksista voisi toimia(ja olispahan vähemmän sotkettavaa ja siivottavaa). Jos jaksat niin voisit valikoida taisteluun vaikeammin sotkettavia ja helpommin putsattavia ruokalajeja. Voisiko lapsen poistaa ruokailutilanteesta heti kun sotkee?

 

[Leenuliinukka]

Niin ja tosta maidosta. Annat sen aluksi ja sanot, että se lähtee pois, jos sillä aletaan sotkemaan. Sitten heti pois, jos meinaa siitä kaataa ja vasta ruokailun lopuksi maito sitten. Ei kannata alkaa juupas-eipäs negatiivisen huomion haku leikkiin mukaan.