Tyttö kolmannella ja kyllä on meilläkin ollut vaikeuksia läksyjen kanssa.
Kun on ollut oikein vaikeita, on niiden takia pitänyt oikein itkeäkkin. Ja joskus ei ole muistanut kuunnella opettajan neuvoja, joten kotona ei sitten muista miten tehtävä piti tehdä. Siitä olen kyllä sanonut, että on kuunneltava opettajan neuvoja. No enhän minäkään aina osaa oikein neuvoa, kun en tiedä mitä ope on sanonut. Joskus yrittää jujuttaa minua kertomaan vastaukset, ainahan on kiire kavereiden kanssa ulos. Mutta sitten joskus tekee läksyt hyvillä mielin, ja on itsekkin ylpeä kun osasi itse, olen kyllä auttanut tarvittaessa. Meidän koulussa on sellainen läksy klinikka sinne voi koulun jälkeen jäädä tekemään läksyjä. Siellä on opettaja tai ainakin kouluavustaja neuvomassa, ja minusta se on todella hyvä juttu. Ei tarvitse tulla kotiin väsyyneenä läksyjen tekoon. Voi syödä välipalan ja mennä vaikka ulos hyvillä mielin kun läksytkin on tehty.
Mutta sitä olen vähän miettinyt, kun opettajalla on sellainen tapa. Että antaa rastin unohtuneista kotitehtävistä. Meidän tyttö on alkanut pelätä noita rasteja, ja panikoi sitten illlalla onkohan ne sittenkin tehty, vaikka olisi ollut siellä "klinikalla". Olen yrittäny vaan kannustaa huolellisuutteen, ja sanonut eihän sille mitään voi jos unohtuu. Kunhan ei ala jokapäiväistä olla.