Lakkasin uskomasta Jumalan mahdolliseen olemassaoloon, kun en saanut erästä rakkaussuhdetta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
"Jumala" ei siis näe olemassaololleni ilmeisesti mitään tarkoitusta, eikä välitä siitä, että minua joku rakastaisi, tai kukaan. Tämä toinen henkilö oli vapaa, miksi esitellä hänet ja sallia tunteet ja lähetellä kaikenlaisia merkkejä siitä, kuinka hän ei ole edes vain minun valintani, vaan tarkoitettu minulle? Miksi synnyttää minussa tahtoa saada olla tämän henkilön kanssa ja evätä kaikki? Nyt minä tiedän lopun elämääni, miltä se tuntuu, kun haluaa, ja se, kun ei saa. Kun ei ole senkään arvoinen, että ois jättänyt rauhaan, vaille tuota kokemusta.
 
Jumala on todellinen äitini on nähnyt isän. Valo tuli hänen huoneeseensa pahan ahdistuksen keskellä, juurikun oli luopumassa uskostaan. Vaikka joku tuntuisi kuinka oikealta se ei aina ole se oikea.
 

Yhteistyössä