Laitoin sitten välit poikki ystävään,miksi tää tuntuu silti niin pahalta..?

[vieras]

Eli siis. Tässä on kyse aika pitkäaikaisesta ystävästä ja oltiin todella läheisiä..mutta nyt en vaan enää jaksa. Jatkuvaa vääntöä joka asiasta,riitoja,suutuspäissä paskan puhumista seläntakana ja sit taas anteeksipyytelyä.

Ollaan molemmat tosi temperamenttisia ja silloin kun ei riidellä niin on tosi hauskaa. Tuntuu vaan että ystäväni mielialat vaihtelevat päivästä toiseen. Tätä ihme vuoristorataa on kestänyt jo vuoden päivät,tuntuu että mitään asioita ei ole kunnolla selvitetty ja ne ovat kasautuneet eikä niistä pääse enää eroon.

Silti tuntuu että on ikävä..kokoajan tekisi mieli laittaa viestiä tai soittaa,mutta toisaalta en jaksa enää jatkuvasti miettiä millä tuulella tämä ystävä nyt sattuu tänään olemaan ja mitä olen taas tehnyt hänen mielestään väärin. Sattuu kun ajattelee niitä hyviä muistoja ja kaikkea pöljää mitä ollaan yhdessä tehty.

 

[hyytikyppynen]

Miten olis että niistä sinua vaivaavista asioista koittaisit ihan tosissaan puhua ja sanot miltä sinusta tuntuu. Minusta ystävyyttä ei kannata uhrata sen takia että välillä on vuoristorataa... Ehkäpä sillä kaverilla on jotaki mielen päällä jos on muuttunu kovastikki.

 

[jadal]

samaa meinasin sanoa kuin hyytikyppynen.
Puhukaa, ystävälläsi voi olla taustalla jotain, mikä aiheuttaa tunteiden myllerryksen.

 

[Ksantippa S.]

Peesaan hyytikyppystä. Uusien syvien ystävyyssuhteiden solmiminen ei muutu iän myötä helpommaksi, ja pitkä yhteinen historia on jo itsessään arvokas asia.

Siksi kannattaa mieluummin ottaa väliaikaisesti pikkuisen etäisyyttä, jos tuntuu ettei toista millään jaksa. Voi hyvinkin olla, että viiden vuoden päästä olette molemmat seestyneempiä ja nauratte näille ajoille.

 

[ap]

Se vaan meinaa olla vähän niin että tuo ystävä ei juurikaan tunteistaan puhu. Ei vaikka olen monta kertaas suoraan kysynyt. Ja ajattelen niin että kyllä mulla olis tavallaan oikeus tietää jos olen tehnyt jotain tai miksi käyttäytyy mua kohtaan niinkuin käyttäytyy,mutta ilmeisesti en hänen mielestään ole sen arvoinen että mulle asian vaivautuisi selittämään :/

 

[vieras]

peesaan edellisiä.

mulla ja parhaalla ystävällä on välillä ollut aika vaikeaa ja pakko ottaa etäisyyttä kun ollaan riidelty tosi paljon, etenkin monta vuotta sitten ennen omaan avioitumista kun oltiin kämppiksiä. Myöhemmin huomasin että samat riidat kyllä toistuvat esim mieheni kanssa joka onkin aika samanlainen kuin tämä ystävä, mutta aikaisemmin tämä ystävä oli ollut ainoa niin läheinen että riitelin niin hänen kanssaan.
Olen iloinen nyt että emme laittaneet välejä poikki ja että ystävyys on vaikeuksista huolimatta säilynyt. Asioista kannattaa puhua suoraan ja kauniisti, meillä se auttoi. Kummatkin oli kuitenkin kokeneet samaa ja kun näimme niin syvälle toisiimme pystyimme myös puhumaan siitä miten toinen oli muuttunut/käyttäytyi inhottavasti jne. En usko että kukaan muu näki ystäväni muutosta niin kuin minä, tai että kukaan muu näki omia ongelmiani niin kuin hän.

ehdotan kyllä että puhut asioista ja kerrot miten paljon arvostat tätä ystävää, se on varmasti hänellekin tärkeää että tietää miten vaikeaa tämä on sulle.

 

[-]

Joskus voi olla parempi laittaa ystävyys katkollekin, vaikka peesaan kyllä pitkälle edellisiä. Minulla oli pitkäaikainen hyvä ystävä, jonka koin imevän minusta kaiken energian. Meille ainoa oikea ratkaisu oli lähteä eri teille.

 

[Hei]

Mulla on sama tilanne! Takana 23v ystävyys. Enkä uskalla soittaa ja sopia.

 

[ap]

Jos kyseessä olisi naispuolinen ystävä niin voisin kuvitellakin että puhuminen puolin ja toisin olisi helpompaa :/ kyseessä on kuitenkin mies ja varsin tuppisuu sellainen,ainakin mitä negatiivisiin asioihin tulee..