Hei vain,
Olen ns: mattimyöhänen tähän palstaan...tai miten sen nyt ottaa.
Laskettu aika on äitienpäivänä 2008 ja ensiviikon perjantaina tiedän että joko aikaisemmin sektiolla leikataan, en voi normaalisti synnyttää ja perätilassakin toinen on, niin en senkään takia.
Koko raskaus oli IHME meille sillä yritimme miehen kanssa noin 6 vuotta toista lasta, meillä on tyttö ennestään. Sairasteluni esti raskauden ja näin unen tuossa kolme vuotta sitten että tuun raskaaksi ja saan kaksoset ja olihan se elämys kun lomamatkalla meressä tyttäreni kanssa uiskentelin tuli tunne että olen raskaana ja soitin miehelle Suomeen että olen raskaana. En mitään testejä tehnyt vaan oli niin vahva olo ja paha-olo koko loman aikana.
Kotia tultua tein raskaustestin terveyskeskuksessa ja positiivinen vastaus...olimme onnesta sekaisin koko perhe.
Mutta eka ultraankun menin sanoin mieslekurille että anna kun sanon että siellä on kaksi. Ja lääkäri vain toetaa onneksi olkoon rouva näköjään tiesi.
Hassuinta oli se että eka laspi on viikkoa aikaisemmin hedelmöittynyt ja toinen siis viikon myöhässä. Eri pusseissa ovat ja ovat nyt saman kokoisia ja painoisia eli hirmu kirimisen on viikon jälkijunassa ollut kaksonen ottanut.
Koko raskaus on ollut tuskaa sairauteni takia mutta olen selvinnyt hyvin sängyssä maaten ja lukenut pienen kirjaston verran kirjoja ja neulonut säkkitolkulla lankoja.
Paha-olo ja huimaus on ollut joka päivästä ja nensätä verentulo selittämätöntä. Sillä verikokeet ja sokerinrasitustestit on olleet ok sekä verenpaino.
Onko Teillä ollut nenäverenvuotoa niin että meinaa tukehtua?! entä pahaa oloa?!
Masu on valtava mutta mulla painonnousussa on käynnyt niin että olen laihtunut sen 15kg, kun iapanat masussa on kirjaimellisesti polttaneet läskini pois edellisestä raskaudesta jäänneitä...
Odotan kovasti lenkille pääsyä ja luontoon samoilua...tuntuu tylsältä olla vain kotona ja keikenlisäksi olemme noin 3vko sitten muuttaneet uuteen asuntoon ja ei meillä apua ollut, itse siinä väänsin mieheni kanssa asunnon kuntoon...ja olemme molemmat niin poikki. Edellisestä homepesästä piti pois muuttaa.
Sukuni on ympäri maailmaa niin itse yritän pärjätä lasteni kanssa, mies auttaa kun töiltään ehtii...Suurin huoleni on että osa vauvan tavaroista on vielä hankkimati...
Suuresti ihmettelen että onpa paljon kaksosten äitejä olemassa, kun ei niihin ennen kiinnittänyt huomiota...
Onko muita Turun seudulla menossa nyt kesän aikana Tyksiin saamaan kaksosia?! Ja minkä ikäisiä kaksosten mammoja täällä on? Itse olen 37...ja viimeiset lapset teen...
Terveisin hissu3
Ps: sori kirjoitusvirheitä, vauvat potkii mahassa niin ettei meinaa tuolilla pysyä.
