Meillä mahdoton poika (2v 1kk) joka ei tottele kunnolla. Etenkään minua. Jos esim. saa käsiinsä jotain mitä ei saisi ottaa, sanon sille että antaa sen mulle niin poika juoksee kitisten/huutaen karkuun sen esineen kanssa! Mies kun sanoo sille sitten samasta asiasta, antaa yleensä esineen isälleen suht kiltisti. Tietty otan sitten vaikka väkisin sen kielletyn esineen pois jos ei muu auta, mutta hankalaa jos olen esim. imettämässä. Pojasta on vauvan tulon jälkeen tullut vielä hankalampi. SÄHISEE ja tuhisee ja puuskuttaa raivoissaan ja tallaa maata ja huitoo käsiään. Ja se ininä ja kitinä... Tuijottaa silmiin ja inisee todella ärsyttävästi. Jossain vaiheessa kiellettiin kun inisi yms. mutta ei auttanut. Nyt yritetään sitä, ettei kiinnitetä huomiota, vaan ruvetaan miehen kanssa vaikkapa juttelemaan niitä näitä tai kiinnitetään huomiota muualle.
Ulkoillessa poika on myös vaikea, ei anna pitää kädestä kunnolla tietä ylittäessä, ei tottele kun käsken luokse jos on mennyt väärään suuntaan tai liian kauas jne. Huutava muksu kainalossa samalla vaunuja työntäen tulen kotiin sitten, ihanaa... :headwall:
Miten te rankaisette parivuotiasta? Meillä passitetaan lähinnä omaan huoneeseen, jos ei varoituksesta huolimatta tottele. Usein lause "ole hiljaa tai menet omaan huoneeseen rauhottumaan", saa vielä raivokkaamman reaktion aikaiseksi, jolloin sinne huoneeseen tosiaan mennään. Mutta eipä sitä siellä oikein saa pidettyä ilman että tilanne pahenee. Huoneesta sitten tulee nopeasti pois ja on hetken rauhallisempi, mutta pian se sitten jatkuu... Hulluksi tässä tulee tuon uhmakkaan kanssa. :\| Yritän myös sitä, että menen polvilleni jotta olen lapsen kanssa samalla tasolla ja otan muksun pään käsiini (jos ymmärrätte mitä tarkoitan) ja "pakotan" olemaan paikallaan sen verran että saan asiani kerrottua. Kovinkaan paljoa ei tunnu kyllä ymmärtävän, joten yritän pitää viestini selvinä. Tuosta poika suuttuu välillä entisestään, rupeaa rimpuilemaan ja joskus huutamaankin.
Ja siis huomiota annetaan kyllä paljon, mutta silti tuntuu että huomiota kaipaa noilla känkkäränkkäkohtauksillaan.
Jotenkin vaikeaa kun tässä yrittää olla pojalle entistä kiltimpi, koska ei varmasti ole helppoa kun ei olekaan enää ainoa lapsi, mutta en halua kuriakaan höllentää.
Ulkoillessa poika on myös vaikea, ei anna pitää kädestä kunnolla tietä ylittäessä, ei tottele kun käsken luokse jos on mennyt väärään suuntaan tai liian kauas jne. Huutava muksu kainalossa samalla vaunuja työntäen tulen kotiin sitten, ihanaa... :headwall:
Miten te rankaisette parivuotiasta? Meillä passitetaan lähinnä omaan huoneeseen, jos ei varoituksesta huolimatta tottele. Usein lause "ole hiljaa tai menet omaan huoneeseen rauhottumaan", saa vielä raivokkaamman reaktion aikaiseksi, jolloin sinne huoneeseen tosiaan mennään. Mutta eipä sitä siellä oikein saa pidettyä ilman että tilanne pahenee. Huoneesta sitten tulee nopeasti pois ja on hetken rauhallisempi, mutta pian se sitten jatkuu... Hulluksi tässä tulee tuon uhmakkaan kanssa. :\| Yritän myös sitä, että menen polvilleni jotta olen lapsen kanssa samalla tasolla ja otan muksun pään käsiini (jos ymmärrätte mitä tarkoitan) ja "pakotan" olemaan paikallaan sen verran että saan asiani kerrottua. Kovinkaan paljoa ei tunnu kyllä ymmärtävän, joten yritän pitää viestini selvinä. Tuosta poika suuttuu välillä entisestään, rupeaa rimpuilemaan ja joskus huutamaankin.
Ja siis huomiota annetaan kyllä paljon, mutta silti tuntuu että huomiota kaipaa noilla känkkäränkkäkohtauksillaan.
Jotenkin vaikeaa kun tässä yrittää olla pojalle entistä kiltimpi, koska ei varmasti ole helppoa kun ei olekaan enää ainoa lapsi, mutta en halua kuriakaan höllentää.