laitan tännekin, eli km:n jälkeinen raskaus...

[elli777]

Te jotka olette kyseisen kokeneet, miten osasitte nauttia raskaudesta? vai pystyykö siitä nauttimaan tuon jälkeen, itselläni vasta raskaus ihan alussa ja tosiaan keskenmeno takana, mutta milloin se pelko hellittää, vai hellittääkö ollenkaan, ennenkuin nyytti on sylissä?

 

[napero]

Mulla on takana kaks km ja nyt on menossa rvko 13+0. Mä en ainakaan oo oikeestaan vielä yhtään uskaltanut tästä uudesta raskaudesta iloita.. Koko ajan pelottaa, että joku on vinksallaan. Jokainen pikkuasia tuntuu siltä, että jaahah, tässäkö tämä nyt taas oli.. Ehkä sitten jos ja kun alkaa tuntemaan liikkeitä, niin uskaltaa vähän alkaa helittää, kun pystyy tavallaan itse seuraamaan sitä, että mitä siellä kohdussa tapahtuu, ts. tietää, että siellä joku on ihan kunnossa, kun liikkuu kerran..

Mulla nää raskaudet on tullu ihan peräkkäin, molemmat km:t ja tämä raskaus vuoden sisällä, joten en osaa sanoa, miten olis jos olis ollu vähän enemmän aikaa tässä välissä, nyt ainakin tuntuu, että ihan koko ajan pelottaa!! Toivottavasti kaikki kuitenkin menee hyvin ja ehtii tästä raskaudesta nauttiakin ennenkuin se on ohi.

 

[kivitasku]

Tällä hetkellä rv 27+2, ja vaikka tunnen että lapseni liikkuu mahassa, niin minua pelottaa että jos kaikki ei menekkään hyvin loppuun asti ja toivon todella että seuraavat kolme kuukautta menisi nopeasti ja että saisin vauvan syliini. Mutta ehkä se on minun kohdalla hiukan erilaisempi juttu, sillä edellinen raskaus kesti 35+6, kun rakas pikkunen kuoli kohtuuni, syy oli napanuora komplikaatio, siihen asti kaikki oli mennyt hyvin ja olin todella nauttinut raskaudesta, nyt en sitä tunnetta ole voinut kokea.. :'( . Luulen että pelko helpottaa sitten kun saan pienen käärön syliin ja sen kaipaus onkin aikamoinen... VOIMIA teille kaikille!!

 

[lupukka]

Itsellä km vko11 takana ja sen jälestä syntynyt pian parivuotias. tuntui koko odotusajan, ettei siitä "valmista" tule ja usein pelkäsi pahinta(lähestulkoon)...että viimoistaan sit synnytyksessä jotain...Mut kyllä siitä myös nauttia osasin ja hirveen lohduttavat sanat tuli neuvolalääkäriltä että jos se/hän on siellä pysyäkseen niin saat vaikka päälläsi seistä(sun muuta meininkiä) et kyllä pysyy matkassa.

Itselle näin jälkeenpäin kyllä on todentunut se,että km:lle ei aina syytä ja sitä tapahtuu.Ja aina on tosi surullinen tapaus ja kenellekään en toivoisi moista!

Kaikille teille uskoa ja voimia nauttia raskaudesta kuitenkin!

 

[minä vain]

Edellisen km jälkeen tulin uudelleen raskaaksi melkein heti.Ne yhdet kuukautiset ehti olla välissä.Ja kyllä se oli aika kamalaa aikaa.Vallankin juuri se ihan alkuraskaus.Välillä tuntui,ettei uskaltanut mennä vessaan ollenkaan,kun pelkäs,että vuoto on taas alkanut :'( Kyllä se pelko helpotti,kun vauva alkoi liikkua,mutta ei se kokonaan hävinnyt.Synnytyksen jälkeen tuli sit sellanen tunnekuohu,tärisin vaan,kai se oli jonkinlainen jännityksen laukeaminen.Ja nyt kun oli keskeytynyt km,joka todettiin vasta rv 13,tulee seuraavasta raskaudesta luultavasti aika piinaava.Tähän saakka kun on aina ajatellut,että jos ei ole vuotoa,niin kaikki on ok.Mutta nyt kun on nähnyt ultrassa sen pelottavan liikkumattoman sikiön,ei varmaan osaa ollenkaan rauhoittua.No,sais nyt ensin luvan aloittaa yrityskin,kai niitä sitten ehtii murehtia taas.

 

[napero]

Mulla kans molemmat noi km:t on menneet niin, että viikkoja on ehtinyt jo kertyä 11-13 ja neuvolassa ei oo kuultu sydänääniä, joten oon menny ultraan ja kohdussa onkin ollut eloton sikiö.. Tämä toinen kyllä sitten alkoi vuotaa seuraavana päivänä, eli ennen, kuin pääsin kaavintaan, mutta tuosta ensimmäisestä ei ehtinyt olla mitään km oireita.. Tämä seikka tekee varmasti uudesta raskaudesta iloitsemisen vielä vaikeammaksi, kun ei tosiaan voi luottaa edes siihen, ettei jollei vuoda, niin kaikki on periaatteessa hyvin.
Meillä on huomenna nla ja jännittää tosi paljon, koska jos ne sydänäänet edelleen kuuluu (täälkertaa on kerran jo kuultu, 1. nlassa), niin ollaan kuitenkin jo pahimman riskiajan ohi.. Toivottavasto huomenna tulee hyviä uutisia!

Sulle, jolla vauva oli kuollut kohtuun vkoilla 35+ (sori, en nyt saa päähäni nimimerkkiäsi); :hug: En voi edes aavistella, miltä voi tuntua, kun on päässyt jo melkein viimeisille metreille ja sit kaikki otetaankin yht'äkkiä pois... Kun pahalta nää omatkin on tuntuneet, vaikka ollaan oltu vasta ihan alussa... Voimia ja valtavasti onnea tulevaan!!

 

[Mökö]

Minulla oli km vasta muutama kuukausi sitten ja olen jälleen raskaana.. ihan alkumetreillä (6+3).

Pelko on silmitön. Todellakin ravaa vessassa vähän väliä ja odottaa sitä, että vuoto alkaa (niin tapahtui km:ssä vk 9+4). Kenellekään en uskalla raskaudestani puhua... en edes mieheni kanssa. Ahdistaa puhua, sillä kuinka sitten selitän, jos/kun kaikki taas menee pieleen?

Kunpa olisi joku keino, millä saisin asian oikean laidan selville jo nyt (onko siellä joku, onko se joku elossa), mutta kun ei ole. Ei voi muuta kuin odottaa, odottaa ja odottaa...

Toivon vain sydämestäni, että saisin edes tämän yhden lapsen. Useammasta viis, kun edes yksi.... :'(.

 

[Pikkukivi]

Itselläni ensimmäinen raskaus päättyi keskenmenoon viikolla 7+. Tulin pian taas raskaaksi ja kyllä silloin pelotti valtavasti, varsinkin kun kärsin koko ajan "kuukautiskivuista". Sydänäänien kuuntelun ja ultran jälkeen pahin hysteria ehkä helpotti, mutta aika pessimistinen olin kyllä loppuun asti. Mutta nauttiakin kyllä osasin!
Nyt sain juuri keskenmenon viikolla 8+ ja luulenpa, että seuraavassa raskaudessa (jos se minulle suodaan) olen pelosta sekaisin. Nytkin ehdittiin nähdä syke ja lisäksi kärsin kovasta väsymyksestä ja pahoinvoinnista. Pahoinvoinnista huolimatta sikiö olikin sitten lopulta kuollut. Enää en siis luota noihin oireisiinkaan..

 

[hansu]

mulla todettiin keskeytynyt km rv11 (sikiö kuollut jo n. rv 6) tosin aavistin jo asian kun pientä tuhrua tuli pari viikkoa enne varsinaista "tuomiota"... nyt kaavinnasta on kaksi kuukautta ja oireista päätellen taas raskaana (mielestän erittäin selkeitä, mutta saapa nähdä). Ensi viikolla testailen.

Mikäli todella olen raskaana, maltan tuskin odottaa ensinmäistä ultraa... kunpa vaan olisi hengissä. Pelottaa niin vietävästi. Ei osaa ollenkaan iloita asiasta, vaan koko ajan on sellainen ahdistunut olo. Joka kerran vessa käynnin yhteydessä pelkään vuotoa.

Lapsi olisi erittäin toivottu, mutta usko siihen, että kaikki menee hyvin on todellakin olematonta. Kuten edellä eräs sanoi (sorry en muista nimeä): Kunpa saataisiin edes tämä yksi lapsi, edes yksi...