Lähtisitkö ulkomaille tässä tilanteessa vai et?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailijanainen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailijanainen

Vieras
Olisit
-29-v.
-nainen
-korkeastikoulutettu
-hyvässä työpaikassa
-saanut loistavan työtarjouksen ulkomailta
-ollut noin vuoden sinkkuna 8 avoliittovuoden jälkeen
-vielä nujertunut särkyneen sydämen tähdeb, mutta paluu yhteen ex:n kanssa olisi mahdotonta
-haaveillut aina työelämästä ulkomailla
-matkustellut paljon, kielitaitoinen, "maailman kansalainen"
-sairastanut endometrioosia (voi aiheuttaa lapsettomuutta)
-halunnut aina perheen, aviomiehen ja pari lasta
-tapaillut kuukauden ajan maailman ihaninta miestä, joka haluaisi kanssasi lapsia vaikka heti mutta ei koskaan olisi kykenevä asumaan ulkomailla
-perheen perustettuasi ihanan miehen kanssa, sidottu loppuelämäksesi Suomeen
 
Onhan toi nyt itsestään selvä asia, että valitsisi sen maailman parhaan miehen mieluummin... Sellainen "niin itsenäinen femakko emakko oman navan tuijottaja" on varmaan vain sellaista tyyppiä, joka valitsisi mieluummin sen oman tien kuin yhteisen perheen loppuelämäksi.
 
Tällä kokemuksella ja ulkomailla asuneena sanoisin että valitsisin Suomen ja sen miehen.

Ei nurkan takana ole mitään jännää. Kotona on kaikki mitä tarvitsee. Aina voi matkustella, vaikka pidemmän aikaa jos suunnittelee etukäteen.

Mikään ei ole hienompaa kuin oma perhe ja omat lapset :love:.
 
En ole koskaan ollut urakeskeinen ihminen, vaan todella vauvakuumeinen (nyt on vauva) joten valitsisin perheen.

MUTTA uskaltaisinko perustaa perhettä miehen kanssa, jonka olen tuntenut vain kuukauden? En. (En enää ainakaan tästä perspektiivistä, kun tiedän tarkalleen millainen mullistus lapsen saaminen on iloineen ja suruineen.)

JA TOISAALTA uskaltaisinko lykätä lapsihaavetta, jos tietäisin että sillä tiellä voisi olla ongelmia (endo)?

Taitaisi olla niin, että valitsisin mahdollisuuden saada oman perheen.
Mutta mulla ei olekaan hinkua kaukomaille saati uran takomiseen...
 

Yhteistyössä