Lähtisitkö lomalle perheesi ja äitisi kanssa vai ilman äitiä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "minä"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

"minä"

Vieras
olemme tehneet muutamat etelän lomat äitini ja perheeni voimin (minä,mies + kolme lasta).
äitini perusluonne on kuitenkin edelleen se että olen pikkukakara jota pitää ojentaa ja jossain välissä lomaa tulee aina sanaharkkaa jostain (hotellihuoneen siisteydestä jne.)...
nyt olemme varanneet loman,äitini ei vielä tiedä...mutta tarviiko hänen tietää edes, tarviiko hänen lähteä mukaan edes?
tietysti loma on ehkä enempi lomaa kun yksi aikuinen enemmän on mukana (lapset alle kouluikäisiä!) ja toisaalta olemme miehen kanssa saaneet jonkun illan rauhoittua kun lasten saatua nukkumaan olemme voineet käydä vaikka syömässä kahdestaan äitini ollessa nukkuvien lasten kanssa...
 
No useimmiten haluan lomailla ilman äitiäni, mutta joskus on ihan paikallaan ottaa äiti/anoppi mukaan just ton lastenvahtohomman vuoksi. Mutta ei ole mikään normi, että teidän täytys aina äitisi kanssa lomailla!
 
Olette varmaan aikuisia ihmisiä ja kykeneviä ihan itse päättämään kenen kanssa haluatte lomailla.
Tarkoitan, ettei teidän ole pakko ottaa äitiäsi mukaan lomalle.

Me ollaan matkusteltu AINA ihan perheen kesken. Ei tarvita lastenhoito apuja matkoilla. Lasten mentyä nukkumaan istutaan parvekkeella tai terassilla ja nautitaan illasta. AIna ei tosin jaksa vaan pitää painaa pää tyynyyn samaan aikaan lasten kanssa.... varsinkin jos päivä on ollut täynnä tekemistä.
 
Me ollaan tehty reissuja sekä että ja ei kummassakaan mitään vikaa oo.
Tosin meillä on ollut mukana sekä mun äiti että isä, yhdellä reissulla ne oli eri hotellissakin, mutta aina ollaan kuljettu sekä omia teitä että yhdessä. Meillä toimii, mut jos sulla on tunne et ei toimi niin menkää ainakin sen kerran ilman
 
Onnittelut siitä, että et ole tarvinnut anopin kanssa lomailla :D Eikä kannatakaan. On yleensä helpompi kestää äidin motkotuksia kuin anoppien. Miehillehän on sama onko siellä anoppi vai äiti, kun ei niille kumkikaan henno valittaa!
 
Kyllä mä oman äitini kanssa lähtisin lomalle, mutta en luultavasti sun äitisi kanssa jos hän käyttäytyy noin. :D Mun äiti on ihan perheenjäsen, mieluummin menisin lomalle niin että hän on mukana kuin pelkästään perheen kesken.
 
[QUOTE="vieras";22609888]Mulle ei tulisi mieleenkään otta äitiä/anoppia lomalle mukaan! Lomalla haluan olla ihan oman perheen kesken.[/QUOTE]

Minä en ota kantaa siihen pitäisikö sinun ottaa joku mukaan lomalle tai ei. Oman perheen tilanteen tietää jokainen toki parhaiten itse.

Jäin vain miettimään tuota sanontaa "oman perheen kesken". Äitisi ei ole perhettäsi? Entä sinä: Oletko lastesi kanssa samaa perhettä? Jos olet niin päättyykö se oleminen jossain vaiheessa? Ette enää ole samaa perhettä kun lapsi täyttää 18/21 tms? Tai loppuuko se kenties siihen, kun lapsi alkaa parisuhteen?

Huom! En kritisoi sanavalintaasi vaan olen utelias sen suhteen, koska itse elän toisin.
Minulle vanhemmat ovat samaa perhettä lastensa kanssa vielä lasten aikuistuttuakin. Ihan samalla lailla perheeseeeni kuuluvat myös lasteni lisäksi miniät, vävyt ja lapsenlapset.
 
Mummeliisalle vastaan (vaikka kysymys ei ollut suoraan mulle heitetty...)

Mun perheeseen kuuluu kyllä mun ja miehen vanhemmat ja kummankin siskotkin perheineen... Yleensä vain puheessa perhe on se porukka joka asuu saman katon alla. Ja muita kutsutaan sukulaisiksi, vanhemmiksi, mummoiksi, papoiksi ja läheisiksi.... :)
 
Munkin on kommentoitava Mummeliisan kommenttia. :) Mulle perhe on laajempi käsite, johtuu ehkä siitäkin, että olen yh. Ja lapsilleni myös. Kun esikoistani pyydettiin piirtämään perhe, hän piirsi itsensä ja siskonsa, minut, mummin ja vaarin. Niin ja koiran ja sekä meidän että mummin&vaarin talon. :D
 
Mummeliisalle vastaan (vaikka kysymys ei ollut suoraan mulle heitetty...)

Mun perheeseen kuuluu kyllä mun ja miehen vanhemmat ja kummankin siskotkin perheineen... Yleensä vain puheessa perhe on se porukka joka asuu saman katon alla. Ja muita kutsutaan sukulaisiksi, vanhemmiksi, mummoiksi, papoiksi ja läheisiksi.... :)

Joo. Minä ymmärrän ja minusta kivakin kun ihmiset mieltää tuon eri tavoin.
Siinä kuitenkin jonkinlainen hassu siirtymävaihe. Esim opiskelemaan lähtenyt lapsi ei tuon mukaan enää olisi samaa perhettä vanhempiensa ja sisarustensa kanssa... ja harva kuitenkaan taitaa ajatella etti nuori vielä siinä vaiheessa kuuluisi perheeseen?
 
Jäin vain miettimään tuota sanontaa "oman perheen kesken". Äitisi ei ole perhettäsi? Entä sinä: Oletko lastesi kanssa samaa perhettä? Jos olet niin päättyykö se oleminen jossain vaiheessa? Ette enää ole samaa perhettä kun lapsi täyttää 18/21 tms? Tai loppuuko se kenties siihen, kun lapsi alkaa parisuhteen?

Mä en laske vanhempiani perheeseeni kuuluviksi, mulle perhe tarkoittaa mua, miestäni ja lapsiani. Muut on sitten tosiaan sukulaisia.

Mulla ei ole koskaan ollut vanhempiini hyvät välit, mummo oli mulle äidinkorvike. Oma äitini ei ole koskaan elämässäni näyttänyt millään lailla, että rakastaisi mua lapsenaan tai edes pitäisi musta. Niinpä mullakaan ei kovin lämpimiä tunteita häntä kohtaan ole.

Kun omat lapset aikuistuvat, he perustavat jossain vaiheessa varmaan oman perheensä. Silti pidän heitä aina omana perheenäni, ovat mulle äärimmäisen rakkaita <3 Sitä en tietenkään tiedä, tulevatko he tulevaisuudessa lukemaan mut perheeseensä kuuluvaksi, mutta toivoisin kovasti niin :)
 
Munkin on kommentoitava Mummeliisan kommenttia. :) Mulle perhe on laajempi käsite, johtuu ehkä siitäkin, että olen yh. Ja lapsilleni myös. Kun esikoistani pyydettiin piirtämään perhe, hän piirsi itsensä ja siskonsa, minut, mummin ja vaarin. Niin ja koiran ja sekä meidän että mummin&vaarin talon. :D

Juuh. Eri ihmisillä erilaisia nuo käsitykset.
Se kiehtovaa.
 

Yhteistyössä