K
kahvipaketti
Vieras
Lapsellani on kaveri joka rakastaa muistaa jouluna kavereitaan,
milloin minkäkinlainen pikku lahja tulee
Aina ei ehkä niin järkevä kuten posliinikoira
(tai jo ennestään samanlainen kirja tai barbi)
tai vastaavaa krääsää ja
välillä ihan kivoja käytännöllisiä lahjoja kuten värikynäpaketti ym.
Lapseni antoi sitten tuolle lapselle sellaisen värityskirjan (topmodel)
jossa ne sabluunat mukana,
eli ei mikään pikkulasten värityskirja.
Siivoilin (lähinnä lapsellisia kirjoja ja leluja kirppikselle)
tuossa paremmin sitten viikonloppuna lapsen huoneesta
ja huomasin että tuo lahja on meillä vielä ja ajattelin että tuo kaveri on sen meille unohtanut.
Sanoin sitten lapselleni siitä
vaan kaveri ei kuulemma halunnut sitä kun ei oikeen pidä kuvaamataidosta ja vanhemmat on sanoneet ettei mitään ylimääräistä rompetta saa tuoda kotiin millä ei mitään tee.
Eli oli sanonut ettei sen vuoksi ota lahjaa vastaan :O
Ei siinä,
oma lapseni sitä olikin jo väritellyt ja koristellut (hyvä niin, ei nou ole mitään halpoja)
mutta oikeasti IHMETTELEN,
onko nykytrendi kasvattaa lapsista jo pienestä pitäen kiittämättömiä?
Omani on ottanut aina kaverin antamat lahjat hymyssäsuin vastaan,
kiittänyt ja vaikka ei aina niin nappi lahja
(kuten posliinikoira, tai aivan sama kirja kuin jo ennestään ym.)
niin ihan aina lahja on otettu vastaan ja kiitetty kohteliaasti.
Onko tämä mammojen nykytrendi niin vähän tavaraa kuin mahdollista jo mennyt näin älyttömäksi että opetat lapsellesi mitä hän saa ottaa vastaan ja mitä ei.
Käytöstavoista viis vaan kannustetaan kiittämättömyyteen.
Tilanne tuli nyt ajankohtaiseksi uudemman kerran sillä tuolla lapsella on viikonloppuna syntymäpäivät ja nyt sitten mietin että mitähän tällaisen perheen lapselle sitä sitten osaa hankkia,
kukkia ja kahvipaketinko?
milloin minkäkinlainen pikku lahja tulee
Aina ei ehkä niin järkevä kuten posliinikoira
(tai jo ennestään samanlainen kirja tai barbi)
tai vastaavaa krääsää ja
välillä ihan kivoja käytännöllisiä lahjoja kuten värikynäpaketti ym.
Lapseni antoi sitten tuolle lapselle sellaisen värityskirjan (topmodel)
jossa ne sabluunat mukana,
eli ei mikään pikkulasten värityskirja.
Siivoilin (lähinnä lapsellisia kirjoja ja leluja kirppikselle)
tuossa paremmin sitten viikonloppuna lapsen huoneesta
ja huomasin että tuo lahja on meillä vielä ja ajattelin että tuo kaveri on sen meille unohtanut.
Sanoin sitten lapselleni siitä
vaan kaveri ei kuulemma halunnut sitä kun ei oikeen pidä kuvaamataidosta ja vanhemmat on sanoneet ettei mitään ylimääräistä rompetta saa tuoda kotiin millä ei mitään tee.
Eli oli sanonut ettei sen vuoksi ota lahjaa vastaan :O
Ei siinä,
oma lapseni sitä olikin jo väritellyt ja koristellut (hyvä niin, ei nou ole mitään halpoja)
mutta oikeasti IHMETTELEN,
onko nykytrendi kasvattaa lapsista jo pienestä pitäen kiittämättömiä?
Omani on ottanut aina kaverin antamat lahjat hymyssäsuin vastaan,
kiittänyt ja vaikka ei aina niin nappi lahja
(kuten posliinikoira, tai aivan sama kirja kuin jo ennestään ym.)
niin ihan aina lahja on otettu vastaan ja kiitetty kohteliaasti.
Onko tämä mammojen nykytrendi niin vähän tavaraa kuin mahdollista jo mennyt näin älyttömäksi että opetat lapsellesi mitä hän saa ottaa vastaan ja mitä ei.
Käytöstavoista viis vaan kannustetaan kiittämättömyyteen.
Tilanne tuli nyt ajankohtaiseksi uudemman kerran sillä tuolla lapsella on viikonloppuna syntymäpäivät ja nyt sitten mietin että mitähän tällaisen perheen lapselle sitä sitten osaa hankkia,
kukkia ja kahvipaketinko?
