Lahjakas ihminen, mutta ei halua käyttää lahjojaan

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Yksi tuttuni menestyi tosi hyvin koulussa, lukion päättötodistus oli täynnä kymppejä ja ylioppilastodistuksessa oli useampi ällä. Sen jälkeen kyseinen henkilö meni opiskelemaan diplomi-insinööriksi, minne pääsi sisään pelkillä papereilla. Opiskeli pari vuotta, mutta ilmoitti sitten, että opinnot eivät olleet häntä varten. Tuon jälkeen oli puoli vuotta työkokeilussa päiväkodissa ja nyt opiskelee iltapäiväkerhon ohjaajaksi, omien sanojensa mukaan siksi, kun tykkää lapsista.

Yritin kysellä, että eikö niillä ip-ohjaajilla ole tosi huono palkka ja heikosti työtunteja, ja eikö ole kiinnostunut esim. lastentarhanopettajan tai luokanopettajan ammatista. Mutta kuulemma huono palkka ei haittaa ja voisi hyvin ajatella olevansa ip-kerhossa vaikka eläkkeelle asti.

En tiedä onko vahvasti sanottu, mutta jotenkin tuntuu, että kyseinen henkilö ei tajua, minkä tulevaisuuden sulkee itseltään pois. Mahdollisuudet olisi vaikka mihin, mutta ei halua niitä käyttää...
 
Joten epäilyttää vaan, että tuo on pidemmän päälle aika yksipuolista ja suorittavaa työtä, eikä etenemis- ja kehittämismahdollisuuksia paljon ole. Eli vaikka se nyt tuntuisi hyvältä, niin ei välttämättä enää pidemmän päälle.

Ja sitten tosiaan se, että jos ansaitsee joku 1500 euroa kuussa verrattuna siihen, että voisi toisessa ammatissa saada vaikka 3-4 tonnia, niin on siinä aika iso ero.
 
Mikäs siinä jos talous kestää matalapalkka-ammatin. Minä valitsin toisin, pelkän palkan takia. Toisaalta, jos tiedossa on perintö, tms. niin sitten ei tarvitse paljon palkkaa miettiä.
 
Ai niin, voihan tuo ihminen olla lahjakas myös lasten kanssa työskentelyssä, joten voi niitä lahjojaan käyttää myös tuossa työssä. Ja jos totta puhutaan, kyllä minä haluaisin, että lapsiani hoitaa älykäs ja sivistynyt ihminen, mieluummin kuin sellainen, joka juuri ja juuri kykeni saamaan peruskoulun päättötodistuksen.
 
No jos sinusta ylemmän korkeakoulututkinnon omistava ja yli 5000 euroa kuussa ansaitseva on tyhmä, niin ehkä sitten. Minullakin oli uravaihtoehtona lapsiin liittyvä ammatti, mutta totesin, etten voi luottaa taloudelliseen toimeentulooni, ellen itse hanki hyvätuloista ammattia. Jos voitan lotossa päävoiton, ryhdyn lastenhoitajaksi. Nostan hattua tuolle, joka uskalsi valita ammattinsa sydämensä mukaan, eikä rahapussinsa mukaan.
 
En mä halua tuhlata ainakaan koko elämääni siihen, että teen työtä jota inhoan. Jatkuvaa tuskaa se olisi eikä hetken huuman jälkeen raha tuntuisi enää sen arvoiselta. Jollekin se pienempi palkka ei aiheuta stressiä niin paljon kuin toiselle, kannattaa tuokin muistaa. Muutenkaan en osaa ajatella, että pitäisi opiskella siihen kaikkein "korkeimpaan" ja kaikkein hyväpalkkaisimpaan mihin äly riittää. Mulle tulis ainakin ihan kauhea elämä jos olisin valintani tehnyt vain sen perusteella...
 
Yksi tuttuni menestyi tosi hyvin koulussa, lukion päättötodistus oli täynnä kymppejä ja ylioppilastodistuksessa oli useampi ällä. Sen jälkeen kyseinen henkilö meni opiskelemaan diplomi-insinööriksi, minne pääsi sisään pelkillä papereilla. Opiskeli pari vuotta, mutta ilmoitti sitten, että opinnot eivät olleet häntä varten. Tuon jälkeen oli puoli vuotta työkokeilussa päiväkodissa ja nyt opiskelee iltapäiväkerhon ohjaajaksi, omien sanojensa mukaan siksi, kun tykkää lapsista.

Yritin kysellä, että eikö niillä ip-ohjaajilla ole tosi huono palkka ja heikosti työtunteja, ja eikö ole kiinnostunut esim. lastentarhanopettajan tai luokanopettajan ammatista. Mutta kuulemma huono palkka ei haittaa ja voisi hyvin ajatella olevansa ip-kerhossa vaikka eläkkeelle asti.

En tiedä onko vahvasti sanottu, mutta jotenkin tuntuu, että kyseinen henkilö ei tajua, minkä tulevaisuuden sulkee itseltään pois. Mahdollisuudet olisi vaikka mihin, mutta ei halua niitä käyttää...

Musta taas tuntuu, että on hienoa miten kyseinen henkilö on ymmärtänyt mikä hänet tekee onnelliseksi. Ilmeisesti hänet tekee onnellisemmaksi työ lasten kanssa kuin iso palkkapussi duunissa josta ei pidä.
Oletko sä ajatellut, että voisit vaan olla onnellinen kyseisen ihmisen puolesta sensijaan, että arvotat häntä sen mukaan miten paljon hän on rahan perään?
 
Miksi ihmisen pitäisi tehdä työtä, josta ei pidä? Tunnen itsekin insinöörin, jolla oli vakituinen työ, mutta työ ei ollut sitä mitä hän halusi. Hän vaihtoi hoitoalalle ilman koulutusta. Ehkä hän sai myöhemmin sovittua oppisopimuskoulutuksen, jotta pätevoityy lähihoitajaksi.

Kaverisi on fiksu, koska huomasi jo opiskeluaikana, ettei insinöörin työ ole sitä mitä hän haluaa.
 
  • Tykkää
Reactions: AivanSama

Yhteistyössä