Lähipiirissä kaksi naista, toisen valittaminen tympii ihan tajuttomasti!

["vieras"]

Mulla on kaksi kaveria, molemmat naisia. Molemmat ovat yksinhuoltajia, ja molemmilla on yksi lapsi. Toinen on totaaliyhäri, eli lapsen isä ei pyöri kuvioissa mukana ollenkaan ja kyseinen nainen hoitaa muutenkin lapsensa yksinään. Toisenkaan naisen elämässä lapsen isä ei ole mukana kuvioissa, mutta hänen lapsensa on joka toinen viikonloppu pe-su hoidossa mummolassaan, siis tämän naisen vanhempien luona.

Se, mikä minua tympii, on, että tämä jälkimmäiseksi mainittu tapaus valittaa koko ajan, kuinka raskasta hänellä on ja kuinka häntä väsyttää, ja kuinka arki on sitä ja tätä. Kuinka hän ei pääse mihinkään, kuinka lapsen kanssa ei voi lähteä reissailemaan, kuinka lapsen kanssa ei voi mennä kauppaan, ja mitä nyt milloinkin. Kumminkin se lapsi tosiaan on joka toinen viikonloppu jossain muualla, jolloin ko. naisella on todellakin aikaa tehdä, mitä lystää. Sen ajan hän sitten käyttääkin yleensä ryypiskelyyn.

Ensimmäiseksi mainittu, ns. totaaliyhärinainen, ei valita pätkääkään. Kysyttäessä hän on vastannut, että eihän tämä tietenkään aina ihan helppoa ole. Hänellä saattaa kerran kuukaudessa olla tunnin tai kahden vapaa, jonka hän yleensä käyttää kodin siivoamiseen tms. hommaan, mikä ehkä on vielä tekemättä. Joskus jopa käy kampaajalla.

Nämä naiset tuntevat toisensa, ollaan siis samaa ystäväporukkaa kaikki kolme. Mutta jotenkin tympäisee, että toinen, jolla sitä vapaata joka ikinen viikonloppu on, vain valittaa ja rutisee ja toinen sillä tunnin kahden vapaallaan (jos hyvin sattuu) ei taas valita pätkääkään. Pistää vähän mietityttämään, eikö valittajanaista ikinä mietitytä, miltä hänen valituksensa kuulostaa niiden korvassa, jotka tietävät hänen ja tuon totaaliyhärin tilanteet - tai että mitähän se totaaliyhäri mahtaa miettiä...?

 

["vieras"]

Joo, minä en tajua valittajia. En ite valita, ja syy siihen kyllä on se, että oon liian ylpeä valittamaan mistään koska minähän pärjään... (vaikka aina en niin hyvin pärjäiskään). Tuossa pari viikkoa sitten oli illanistujaiset ja satuin juttelemaan erään naisen kanssa jolla ei ollut mikään asia kondiksessa elämässä. Siis täysin kaikki oli päin persettä. Aloitin minkä tahansa keskustelun, niin tietysti se oli arka kohta ja paha paikka jne. tälle naiselle. En jaksanut lopulta kuunnella sitä valitusta ja häivyin. En ymmärrä.

 

["vieras"]

Voisko olla, että toisen lapsi valvottaa enemmän? Nimim. kokemusta on...

 

["mimi"]

Mä varmaan sanoisin tuohon jotenkin nätisti, että kuvittelepa kuinka rankkaa X:llä on...

 

[Scarlett O Harava]

Asennekysymys.

 

["koppis"]

Vähän asian vierestä, mutta ei oo välttämättä ei-yksinhuoltajallakaan yhtään sen enempää mitään omaa aikaa, varsinkaan, jos on monta lasta ja mies tekee töitä, töitä...

 

[dechs]

Ei varmaan sitten kannata pyöriä sen kanssa, jos se kerran tympii.

 

["jep"]

No valitettavasti se menee noin melko pitkälle. Tunnen lähinnä ihan perheitä, joissa on sekä isä ja äiti. Mutta eniten valitavat ne, joilla isovanhemmat hoitavat jatkuvasti ja tekevät kaiken perheen eteen.

 

["valittaja"]

Niin ehkä on tyyppinä sellainen itsekeskeinen, joka odottaa kaiken valmiina, ja ei kuulosta oikein äidilliseltä, toivottavasti lapsi ei tunne itseään taakaksi tälle valittaja äidille. Toisaalta on kyllä tärkeää purkaa todella luotetulle oloaan, äitinä olo ei ole kenelläkään pelkästään ruusuilla tanssimista, vaan voi olla myös raadollista väsymystäkin matkassa. Lapsetkin ovat erilaisia, toiset huomattavasti haastavampia kuin toiset, voi olla monenlaista juttua jatkuvasti syntymästä asti. Toiset stressaantuvat ja toiset eivät niin herkästi..

 

["minä"]

Tuo on muuten totta, että ne valittaa eniten joilla lapset usein hoidossa mummolla tai muualla! Näin ainakin omassa tuttavapiirissäni myös.... Niiiiin kuluttavaa.