Lähijunia vaunujen kanssa käyttävät, onko suuria ongelmia?

[Onko oikeasti näin huono tilanne?]

Te, jotka käytätte lähijunia vaunujen kanssa, siis pääkaupunkiseudulla, onko teillä ollut ongelmia avun saannin kanssa muilta matkustajilta tai konnareilta? Itse kuljin aikanaan paljonkin vaunujen ja rattaiden kanssa junissa enkä muista että olisi edes tarvinnut pyytää erikseen apua, sitä sai aina pyytämättäkin. Ja itsekin tarjoudun aina avuksi.

Kysyn lähinnä siksi, että luin lehdestä erään äidin tilityksen siitä, kuinka hän ja tuttavansa eivät enää kulje junilla, koska eivät saa apua matkustajilta eikä konnareilta edes pyytämällä, ja ovat itkuisina joutuneet matkustamaan oman asemansa ohi.

Onko tilanne oikeasti muuttunut näin paljon parissa vuodessa vai mistä mahtaa olla kyse? Suurin kysymys tässä on se, että miksi ylipäänsä alistua moiseen käytökseen. Jos apua ei heru, niin voi hyvin mennä seisomaan vaikka ovien väliin, jotta ne eivät sulkeudu. Takaan, että aika pian joku nousee penkistä auttamaan tai konnari tulee paikalle...

Nouskaa naiset kapinaan, jos ei ala apua löytyä! Eihän tuollaiseen tarvitse alistua.

 

[keppälerttu]

kyllä mä olen yleensä apua saanut, mut kyllä mä olen päässyt niistä junista ulos ilman apuakin..

 

[leijona76]

Mä olen kulkenu nyt 2v ja aina saanu apua pyytämällä tai usein ilmankin. Ja autan itsekin muita. Enkä muista törmänneeni tilanteeseen että joki ois jääny vaille kenenkään apua.

 

[vieras]

Joskus on ollut vaikea saada apua, varsinkin silloin kun esikoinen oli pieni ja kuljimme vaunuilla: aikuiset miehet suorastaan juoksivat asemalla karkuun ettei tarvinnut auttaa. Oli oikeastaan aika huvittavaa se heidän epätoivoinen ilmeensä ja pinkaisu junan toiseen päähän

Kerran olen jäänyt ilman apua ja jouduin matkarattaat nostamaan yksin junaan, ei muuten mikään ihan helppo tehtävä ainakaan minulle. Muuten olen aina saanut apua vaikka sitten kysymällä, harvemmin kukaan apua on tullut tarjoamaan (paitsi konnarit). Kerran marssin toiseen päähän vaunua pyytämään apua, kun oma vaunuosasto oli tyhjä eikä konnaria lähelläkään, kyllä sieltä mies tuli avuksi. Yleensä pyrin matkustamaan matalalattiajunilla niin ongelman olen välttänyt.

Nykyään ei enää asuta junaradan vieressä, bussilla kulkeminen on toisaalta helpompaa ja toisaalta hankalampaa (esim. jos täytyy odottaa seuraavaa bussia kun edelliseen ei rattaat mahtuneet), kyllä sitä junaa kuitenkin kaipaan.

 

[Ap]

Joskus on ollut vaikea saada apua, varsinkin silloin kun esikoinen oli pieni ja kuljimme vaunuilla: aikuiset miehet suorastaan juoksivat asemalla karkuun ettei tarvinnut auttaa. Oli oikeastaan aika huvittavaa se heidän epätoivoinen ilmeensä ja pinkaisu junan toiseen päähän

.

Onneksi junissa kulkee myös äitejä, joilta saa apua yleensä helposti. Kun ovat itse olleet samassa tilanteessa...

Mutta näiden kommenttien perusteella laajamittaista ongelmaa ei siis edelleenkään taida junissa olla. Mistä mahtaa kiikastaa, jos toistuvasti joutuu matkustamaan aseman ohi, kun ei saa keneltäkään apua?
Itse varmaan siirtyisin tuossa tilanteessa käyttämään matkarattaita, jotka saa tarvittaessa alas yksinkin.